Nimi: Miesten mies
Ikäraja: K11
Paritus: Jack Sparrow/William Turner
Fandom: PotC eli Pirates of the Caribbean
Haasteet: Valloita fandom ja slash10 Jack/Willillä
Oma sana: Alussa Jack on kuollut, mutta loppu on sitten ihan omakeksimää, ei leffasta mistään kohtauksesta enkä osaa sanoa, mihin kohti se loppu sijoittuu. Mutta, nauttikaa. Täytyy kai sanoa, että ensimmäinen fic tällä parituksella, mutta ei varmasti jää ainoaksi!
Miesten mies
Will puristi rommituoppiaan kädessä niin kovaa, että hänen auringonpaahtamat rystysensä muuttuivat valkoisiksi. Hän katseli ympärilleen, Tia Dalma jakoi edelleen rommituoppeja merirosvoille, jotka olivat kokoontuneet yhteen muistaakseen menetettyä kapteeniaan.
Will ei ollut aikaisemmin edes tajunnut, miten paljon Jack oli hänelle merkinnyt, mies oli ollut hänelle turva. Jack oli auttanut häntä etsimään ja pelastamaan Elizabethin, Jack oli aina ollut paikalla, kun hän eniten apua tarvitsi. Ja nyt kapteeni Jack Sparrow oli kuollut. Will puristi rommituoppiaan vielä kovempaa. Hän vilkaisi Elizabethia, joka myöskin puristi rommituoppiaan, mutta ei juonut sitä. Will oli nähnyt Elizabethin suutelevan Jackia ennen kuin Jack oli jäänyt Mustalle helmelle. Saattoiko Jack tosiaankin haluta sekä Elizabethia että Williä? Will olisi halunnut huutaa Elizabethille pettämisestä, mutta muisti sitten omat salaiset iltansa Jackin vuoteessa ja pysyi siksi vaiti.
Kapteeni Jack Sparrow. Williä melkein hymyilytti, kun hän muisti heidän ensitapaamisensa. Se oli silloin, kun Will ei hyväksynyt isänsä merirosvoutta, hän oli luullut isänsä olevan kauppias, mutta sitten Jack oli tullut ja pilannut Willin unelmat paljastamalla, että hänen isänsä ei ollut kauppias, vaan merirosvo Bill Turner. Will huokaisi syvään ja kohtasi Tia Dalman kysyvän katseen.
”Kapteeni Jack Sparrowille”, Gibbs sanoi ja nosti tuoppiaan. Muut lausuivat hiljaa kapteeninsa nimen, nostivat tuoppiaan ja joivat hänen maljansa. ”Miesten miehelle”, Gibbs jatkoi ja Will hymyili.
”Hän oli hyvä mies”, Will kuuli Elizabethin sanovan hiljaa ja kohotti katseensa naiseen. Elizabeth hymyili hieman Willille, mutta Will ei vastannut hymyyn.
”Kuka teistä seilaisi maailman ääriin, jopa niiden yli, pelastaakseen Jackin, jos jotakin olisi tehtävissä?” Tia Dalma kysyi äkkiä. Willin ei tarvinnut miettiä vastausta kahteen kertaan.
”Minä”, hän sanoi heti ja pieni toivonkipinä nousi häneen. Saattoiko Jack yhä olla elossa?
”Aye”, sanoi Gibss ja muut merirosvot yhteen ääneen.
”Minä myös”, Elizabeth sanoi vältellen Willin katsetta.
***
Will katseli Jackia, miestä, jota hän rakasti enemmän kuin ketään muuta. Hän ymmärsi sen nyt, Elizabethin ja hänen rakkaus ei ollut koskaan toiminut. Jackin kanssa hänellä oli muutakin, heillä oli toisensa. Will puristi Jackin kättä kovaa. Jack vilkaisi häneen, kohottaen kulmakarvaansa kysyvästi.
”Tiedätkö, nuori William, minä olen ollut luvattoman kauan ilman toimintaa”, mies sanoi virnistäen niin, että hänen kultahampaansakin välkkyi auringossa.
”Siinä tapauksessa, Jack, meidän pitänee käydä hytissäsi ennen kuin nostamme Mustan helmen purjeet”, Will vastasi virnistykseen arvaten heti, mitä Jack tarkoitti.
”Kapteeni Sparrow, poika”, Jack korjasi.
”Kaikille muille, paitsi minulle”, Will sanoi hymyillen edelleen. Ennen kuin hän katosi Jackin kanssa tämän hyttiin, hän kurottautui suutelemaan miestä.
Jack vastasi rajuun suudelmaan ja kietaisi kätensä Willin ympärille. Kumpikin halasi toista suudelman syventyessä, Jack työnsi kielensä Willin suuhun ja leikitteli hetken miehen kielen kanssa...
”Ei makeaa mahan täydeltä”, Jack mutisi suudelman välistä. ”Jos pääsisimme sinne hyttiin asti.”
”Jos se minusta on kiinni, minä ottaisin sinut mieluusti tässä ja nyt. Heti”, Will vastasi siirtäen kätensä Jackin hiuksiin.
