Kirjoittaja Aihe: Narnia, Ikuisuus hänen kanssaan, romance, Susan/Kaspian, K11, 1 luku ilmestynyt  (Luettu 2704 kertaa)

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Nimi: Ikuisuus hänen kanssaan
Tekijä: Minp, Miusamo
Tyylilaji(/t): romance, angst, drama, humour
Yhteenveto: Ääh, hyppää suoraan traileriin, kiitos.
Fandom: Narnia
Ikäraja: K11
Paritus: Kaspian/Susan ja muita hajanaisia parituksia...
Haaste: FandomNaNo- kesä 2011
Oma sana: Oli pakko osallistua NaNoon, mutta halusin jotain vaihtelua. Olen kirjoittanut niin paljon Potterilla, että on jo korkea aika vaihtaa fandomia Narniaan. Suoraan sanoen en tiedä yhtään, mitä tästä tulee, en ole suunnitellut enempää, kuin trailerin, mutta... Kai mä tän jossai vaiheessa saan valmiiks. EHKÄ.
Ilmestyneet luvut:
Traileri
Ensimmäinen luku - Kaipaus

Traileri

Entä jos...

"Meinasin käskeä äidinkielen opettajaa puhuttelemaan minua kuningattareksi."

...Susan Pevensie...

"Neiti Pevensie?"
"Paikalla."

... Ja Narnian kuningas Kaspian...

"Varokaa, majesteetti!"
"Kiitos, Riipitsiip."

... Saisivat hetken aikaa?

"Ihanaa, kun olet vihdoin tässä."
"Jos minä saisin päättää, olisimme ikuisesti tässä."

Rakkaudessa ja sodassa...

"Tuletko vaimokseni?"
"Tulen."

... Kaikki keinot ovat sallittuja, mutta...

"Umph."
"Kaspian!"

... Ilmestyykö hääpari koskaan omiin häihinsä?

"Miten helvetissä pääsemme täältä pois?"
"Rauhoitu, Kaspian. Aslan kyllä auttaa meitä."

Ovatko Kaspianin alamaiset sitten loppujen lopuksi niin uskollisia kuin väittävät olevansa?

"Kuka tuo on?"
"Se on se entisaikojen kuningatar, johon Kaspian oli aikoinaan ihan hulluna."
"Ei näytä juuri miltään."

Kysymyksiisi saat vastaukset vain jos...

"Kirottu! Kirottu olkoon se, joka meidät petti!"

... Luet ficin nimeltä..

"Onhan täällä paljon kirjoja, joita voimme lueskella. Ja onhan meillä toisemmekin."

Ikuisuus hänen kanssaan!

------
Kommentteja?
« Viimeksi muokattu: 19.02.2015 15:56:04 kirjoittanut Beyond »

Phanny

  • slightly mad
  • ***
  • Viestejä: 446
  • ready for my close-up
Ah, oli pakko avata, kun näin että tämä oli Suspiania :D Ihanaa lukea suomeksi jatkoficciä noista kahdesta, en ole montaakaan bongannut. Mutta ehdottomasti Narnian ihanin paritus!

Tuosta trailerista en nyt oikein osaa sanoa  mitään, mutta oikein hyvältä kuulostaa :) Jään ehdottomasti seurailemaan!

Anteeksi, en itsekään pidä näistä "Ihanaa, jatkoa!" -kommenteista, mutta enköhän saa pidempiä aikaan sitten, kun lukuja alkaa ilmestyä :D

Miimii
freedom is just another word
for nothing left to lose

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Kiitos kommentistasi Miimii! Trailereihin on aina tosi vaikea vastata sillai rakentavasti :D Mutta tuo piristi päivää -kuten kommentit yleensä- ja sai hymyn nousemaan huulille.

Oma sana: Niin, nyt on sitten eka luku valmis. Sen verran vielä, että luku ei ole mikään kauhean pitkä, kiitos siitä, etten jaksanut kirjoittaa sitä pitkäksi. Mutta sanoja on 829 eli vähän alle se tuhat sanaa. Mutta joo, toivottavasti pidätte ja kommentoitte!

- Ensimmäinen luku -
 Kaipaus


  Susan Pevensie istui kirjastossa ja yritti päntätä Espanjan epäsäännöllisiä verbejä päähänsä. Harmi vain, ettei kuusitoista vuotiaan tytön päähän mahtunut ollenkaan Espanjan epäsäännölliset verbit, vaikka seuraavana päivänä olisikin pistokoe, jonka Susan tiesi reputtavansa.

Narniassa minun ei tarvinnut ollenkaan lukea Espanjaa. Se, joka väittää, että kuninkaalisena täytyy opetella miljoonia eri kieliä, valehtelee sekä itselleen, että muille. Minä olin vasta kahdentoista, kun pääsin Narnian kuninkaaliseksi, enkä osannut sen puolin lukea Espanjaa kuin mitään muitakaan kieliä. Tämä on täysin tarpeetonta, Susan ajatteli.

”Susan!” Lucy, Susanin neljätoista vuotias pikkusisko, huudahti huomatessaan isosiskonsa vaipuneena omiin ajatuksiin. Susan makasi Espanjan kirjan päällä.

”Shh, Lucy, shh, etkö tiedä, että kirjastossa pitää olla hiljaa?” Susan kysyi.

 Lucy katseli ympärilleen ja huomasi, että oli saanut osakseen murhaavia katseita.

”Tosiaan, anteeksi”, kultakutrinen tyttö sanoi hymyillen. ”Mitä sinä teet?” Lucy kysyi kuiskaten.

”Luen, senkin typerys, luen”, Susan vastasi.

 Lucy heilautti vaalean kiharansa selkänsä taakse.

”Ei se kyllä siltä näyttänyt”, tyttö huomautti. ”Mutta arvaa mitä!” hän jatkoi hiukan kovemmalla äänellä ja sai jälleen kerran murhaavia katseita.

”No, kerro”, Susan käski.

”Peter pääsi sinne lukioon”, Lucy ilmoitti. ”Kannattaa tulla kotiin, me pidämme juhlat.”

”Minä tulen”, Susan sanoi. ”Mene sinä edeltä.”

 Lucy lähti ja Susan huomasi vain valkoisen hameenhelman välkähtävän kirjahyllyjen välistä. Hän huokaisi, otti Espanjan kirjat ja tunki ne laukkuunsa nousten samalla tuolista. Hän käveli hitaasti kotiin, paljon hitaanpaa kuin Lucy, joka suorastaan lensi kotiin. Lucy oli aina ollut paljon villimpi kuin Susan ja Lucy ei kestänyt olla juuri hetkeäkään paikoillaan, vaan oli aina menossa jonnekin. Susan puolestaan nautti hiljaisuudesta, yksinolosta.

 Susan muisti hyvin ne ajat, jolloin hän ja Lucy olivat kertoneet kaiken toisilleen. Lucyn päästessä edellisenä kesänä Narniaan uudestaan, Susan oli tuntenut vain katkeruutta sisartaan kohtaan ja vihaa Aslania kohtaan. Hänen olisi päästävä Narniaan, Kaspianin luokse. Olkoonkin, että Kaspian oli kuulemma jo kasvanut vanhemmaksi, Susankin oli varttunut jonkin verran. Susan ei ollut ollut kiinnittänyt paljoakaan huomiota Lucyn ja Edmundin selityksiin ja seikkailuihin. Hän oli vain ollut kateellinen sisaruksilleen.

”Eevan tytär, älä ajattele menneitä”, Susan kuuli äänen jostain kaukaa. Hän katseli ympärilleen, muttei nähnyt ketään. Hän kohautti olkapäitään, ajatellen, että kuuli omiaan. Eihän Aslan nyt voinut  heidän maailmassaan olla.

 Susan potkaisi kivemurikan menemään kengänkärjellään. Hän hymyili katsellessaan, miten kivi pomppi pois tieltä, suoraan ojaan.

 Susan avasi kotiovensa ja valmistautui hymyilemään. Hänen pitäisi taas tänäkin päivänä esittää hymyilevää siskoa. Esittää siskoa, joka oli unohtanut Narnian. Miten hän muka olisi voinut unohtaa? Siinäpä arvoitus muille.

”Peter! Joku tuli!” Susan kuuli äitinsä huutavan. Hetken kuluttua Peter seisoi hänen edessään hymyillen.

”Onneksi olkoon lukioon pääsystä”, Susan sanoi vaisuna, halasi isoveljeään nopeasti ja lähti saman tien omaan huoneeseensa. Peter jäi hölmistyneenä seisomaan eteiseen.

 Susan heittäytyi sängylle vaivautumatta edes riisumaan kenkiään. Hän tunsi kyynelien valuvan poskilleen. Hän tunsi olevansa kamala sisko. Hän ei vain pystynyt enää esittämään. Hän ei pystynyt esittämään, etteikö muistaisi Narniaa.

”Susan? Onko kaikki ok?” Peterin huolestunut ääni kuului ovelta.

”On, on. Tulen kohta alas”, Susan vastasi. Peter ei kuitenkaan uskonut pikkusiskoaan, sillä hän aukaisi oven ja astui sisään.

 Susanin huone oli punamusta. Se oli myös hyvin narnialainen, mitä Peter oli aina ihmetellyt. Kuinka Susan pystyi unohtamaan Narnian, jos hän kerran asui tälläisessa huoneessa? Huoneen päätyseinää korosti iso, punaisin verhoin korostettu ikkuna. Nyt verhot olivat kiinni, mutta Peter tiesi, että kun ne avattiin, ikkunasta näki kauniin niityn ja puiden latvat. Susanin huone oli siis toisessa kerroksessa.

”Susan, mikä on?” Peter kysyi istuutuen Susanin sängyn laidalle. Susan kääntyi katsomaan veljeään ja yritti hymyillä. Hänen hymynsä oli jonkinlainen irvistyksen ja hymyn sekoitus.

”Ei mikään. Sanoinhan, että kaikki on hyvin”, Susan yritti vakuutella sekä itselleen että Peterille. Peter tosin sattui tuntemaan sisarensa liian hyvin tietääkseen, ettei kaikki ollut hyvin.

”Olet yhtä huono valehtelemaan, kuin Kaspian”, Peter sanoi hymyillen. Hän sanoi Kaspianin vain, jotta saisi nähdä sisarensa reaktion.

 Susan säpsähti ja kyyneleet valuivat hänen sinisistä silmistään.

”Minä... Minä rakastan Kaspiania”, Susan nyyhkytti. ”Yritin vain unohtaa, mutta rakkautta ei ilmeisesti pystykään unohtamaan”, hän jatkoi.

 Peter kietoi kätensä siskonsa ympärille ja keinutti tätä hiljaa. Hän antoi Susanin itkeä. Peter oli arvellutkin, että Susan vain näytteli.

”Meinasin käskeä äidinkielen opettajaa puhuttelemaan minua kuningattareksi”, Susan tunnusti nolona. ”Hän kysyi minulta, enkö kuunnellut ja alkoi taas ärsyttämään, tiedäthän, minulta paloi pinna, ja oli hirveän lähellä etten olisi avannut suuta”, hän jatkoi.

 Peter nauroi. Hän saattoi kuvitella äidinkielen opettajan ilmeen, kun Susan nousee ylös, avaa suunsa ja käskee tätä puhuttelemaan häntä kuningattareksi.

”Ei se ollut hauskaa, vaan tosi noloa”, Susan sanoi. Hän kuitenkin naurahti, sillä Peterin esittämä kuvitelma oli hauska.

 Susanin äidinkielen opettaja oli todella hankala. Hän antoi oppilailleen aina huonommat arvosanat, paitsi niille, jota tämä suosi. Susanin koko luokka inhosi opettajaa, Lolaa lukuunottamatta. Lola sai aina parhaimmat arvosanat koko luokasta ja kerskui niillä  monta päivää.

”Miten me voimme päästä takaisin Narniaan?” Susan kysyi kuivattuaan kyyneleensä. Hän nousi kyynärpäidensä varaan istumaan ja tapitti isoveljeään kysyvän näköisenä.

”Aslanhan sanoi, ettemme me voi enää mennä sinne”, Peter huomautti.

”Minä kuuli hänen äänensä tänään”, Susan sanoi. ”Se oli ilmiselvä kutsu.”
----------------------------------------
Kommentteja?
« Viimeksi muokattu: 07.06.2011 10:35:59 kirjoittanut Miusamo »

Phanny

  • slightly mad
  • ***
  • Viestejä: 446
  • ready for my close-up
Jee, tämähän alkoi nopeasti! Ja tykkäsin kyllä tästä luvusta, vaikka se olikin aivan liian lyhyt ;D Joo, vitsi. Mutta haluan jatkoa mahdollisimman nopeasti!

No siis, mitä tästä nyt voisi sanoa.  Mun mielestä on ihanaa, miten läheisiksi sä kirjoitat Susanin ja Peterin välit, mä oon aina kuvitellut Peterin just tollaseksi vähän suojelevaksi Susania kohtaan :D Ja Susan on aika ihana kaikessa Kaspianin haikailussaan mihin pystyn kyllä samaistumaan :D

Jotain pikku kirjoitusvirheitä löysin, ei nyt muistu muuta mieleen kuin että alussa aika monta kertaa oli kirjoitettu Espanja isolla alkukirjaimella. Koska tuossa ilmeisesti puhuttiin kielestä, niin sen pitäisi olla pienellä. Ei nyt mikään iso juttu, mutta pilkunnussijuus velvoittaa ;D

Mä jään odottamaan Kaspiania, toivottavasti tuo pian ilmestyy kuvioihin! Tämän perusteella ainakin näyttää, että pian olisi jotain luvassa. Eli siis joo, haluan jatkoa! ;)

Miimii
freedom is just another word
for nothing left to lose

yuuri

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 832
  • Ava by unsure <3
    • Been there, Done that
Ensimmäinen Narnia ficci tällä parituksella ja luojan kiitos tälläinen löytyy... Ihastuin Susan/Kaspian paritukseen kakkosleffan myötä ja no...ne nyt vaan kuuluu toisilleen. Aslan ROCKS<3

enempää en nyt saa aikaiseksi kirjoitettua, mutta vastaisuudessa lupaan kommentoida pidemmin ^^

jatkoa siis vain :)
Nothing is true, Everything is permitted
ficciarkku

Saphira

  • ***
  • Viestejä: 304
  • One Last Time
Heeeiii, jatkathan tätä? :)
Sinun on pakko jatkaa, jooko? Narnia-ficcejä on suomeksi liian vähän (mitä nyt itse olen etsiskellyt) ja Kaspian/Susan -paritusta en ole oikein löytänyt.

Tosiaan tuo kohtaus, jossa Susan olisi käskenyt opettajaansa kohtelemaan häntä kuningattarena, oli hyvä ja olisi ollut hauskaa lukea sellaisesta kohdasta, jossa Susan niin tekeekin.
Toivottavasti Susan + kumppanit pääsevät taas Narniaan ja tapaavat Kaspian (joka ei olisi vanhenunut vielä sinne 90-vuotiaaksi tai jotain). :D Ja nähdäänkö myös Kaspianin vaimo (en muista nimeä)?

Toivon todella, että jatkat! :)

- Saphira
Sé onr sverdar sitja hvass!