Hobitti: Maista maut maailman, K-11, Bilbo/Thorin, ficlet

[Unohtumaton]

Ikäraja: K-11
Fandom: Hobitti
Paritus: Bilbo/Thorin
Genre: draama, fix-it
Tiivistelmä: Kts. alla oleva haaste. Bilbon matka on täynnä makuja.
Disclaimer: Tolkienin maailma, minun mielikuvitus.
A/N: Osallistuu Kaiken maailman ficlettejä -haasteeseen: Käytä tällä viikolla ficletissäsi olennaisena osana jotakin makua: kitkerä, makea, hapan, imelä, kirpeä, savuinen... Voit myös valita jonkin tietyn aineen maun, kuten kahvin, appelsiinin tai vaikkapa ruisleivän. Kunhan valitsemasi maku/maut ovat isossa osassa ficlettiä! Iski hemmetinmoinen inspiraatio ja se piti ehdottomasti päästä heti purkamaan näppäimistölle, ja mistäpä muusta fandomista kuin Hobitista. 

M A I S T A  M A U T  M A A I L M A N

*

Bilbon suussa maistuu edessä ravaavan ponin kavioista lentävä pöly, kun ensimmäinen päivä kääpiöiden kanssa on kääntymässä iltaan. Hän köhii ja tavoittelee toisella kädellään vettä, joka hölskyy pullossa hänen vyötäisillään, mutta ohjat kädessä se on kovin vaikeaa. Pöly on tarttunut hänen kuiville huulilleen ja se saa Bilbon tuntemaan olonsa tavallista likaisemmaksi ja tunkkaisemmaksi, mutta hän arvelee sen olevan vasta alkua. Jossain edessäpäin Thorin viittoo jonoa pysähtymään. Bilbo, joka ei ole oikein tullut juttuun poninsa kanssa, lennähtää äkkipysähdyksen voimasta vasten ratsunsa pörheää harjaa ja maistelee jouhitukkua suussaan. Se on imenyt itseensä illan kosteutta, ja Bilbo ähkii itsensä äkkiä pystyasentoon, vaikka joku lienee jo huomannut hänen toilailunsa. Kukaan ei kuitenkaan naura, ja se rauhoittaa Bilbon omaa mieltä, mutta ei suinkaan janoa tai nälkää.

*

Elrondin vieraana heille tarjoillaan ruokia, jotka herättävät Bilbon makunystyrät eloon useita viikkoja kestäneestä unesta. Jopa vesi on raikkaampaa kuin mikään Bilbon aiemmin kokema, ja hän pehmittää sillä matkan kuluttamaa suutaan monen pikarillisen verran. Kääpiöt eivät tunnu jakavan Bilbon mielipidettä ruuan maukkaudesta, mutta he ottavat mallia Thorinista ja pistelevät poskeensa kaikkea mitä pöydällä on. Kellään ei ole varaa nirsoilla, ei edes vanhojen kaunojen tähden. Ohimenevän hetken Bilbo kokee syvää arvostusta ennen kaikkea Thorinia kohtaan, joka istuu pöydässä jääräpäinen ilme istutettuna kasvoilleen, mutta ottaa kuitenkin sen mitä on annettu ilman suuria vastaväitteitä. Ehkä pinnan alla hän suunnittelee jo lähtöä.

*

Thorin makaa puolitajuttomana Azogin hukan edessä ja Bilbo ei harkitse mitään, kun hän syöksyy savusta kirkkauteen ja iskee sokeasti, mutta osuu. Suupieleen valuu veren karkea maku, kun ryntäys vaatii veronsa ja Bilbo kaivaa sormillaan maata odottaessaan vastaiskua, jota ei koskaan ehdi tulla. Ennen kuin hän huomaakaan tuuli jo piiskaa hänen kasvojaan ja hetkeksi jokainen solu hänessä maistaa pelastuksen, mutta veri kuivuu hänen suuhunsa ja jää kiusaamaan aina kallionkielekkeelle asti. Se ei kuitenkaan haittaa häntä syleilyssä, joka on lämmin ja kiittää, että Bilbo on sotkenut itsensä vereen vuokseen. Ilmassa väreilee, kun Bilbo tärisee tuntemuksiensa vallassa.

*

Bilbo ei tiedä miltä epätoivo maistuu, mutta kuvittelee että sen täytyy muistuttaa sitä koleaa ja kylmää ilmaa, joka ympäröi hänet hetkellä, jolloin Azogin terä lävistää panssarittoman kuninkaan. Hän huutaa raivoisasti ja juoksee jäälle, kompastelee ja lyö maahan tielleen osuvat örkit, mutta ei ehdi minnekään kun osat ovat jo vaihtuneet ja Thorin rankaisee Azogia viimeisen kerran. Kotkat kiljuvat voitokkaasti samalla kun jään pintaan kaatuu täysin uupunut Bilbo ja henkitoreissaan kytevä Thorin, eikä hetkeen mikään tai kukaan kykene havahduttamaan kumpaakaan.

*

Ensimmäinen kunnon ateria sodan jälkeen on kuihtuneelle Bilbolle häkellyttävä aistien kimara. Jokainen haju ja maku on kaksinkertainen, kun turtuneet aistit heräävät eloon ja oppivat taas toimimaan. Päivät Ereborissa venyvät viikoiksi ja niitä helpottaa tieto toipuvasta Thorinista. Bilbo syö, hän juo, hän hengittää, mutta vasta Thorinin kävellessä omin jaloin pois sairastuvalta tajuaa hän, mikä vielä kaihertaa. Karhea käsi ei epäröi, kun Bilbo astelee lähemmäs, ja kutkuttava parta osuu hobitin huuliaan vasten niin hellästi, että Bilbon sisällä räjähtää. Viimeinenkin solu hänen sormenpäissään sykähtää eloon ja hän tajuaa valuttavansa suolaisia kyyneliä suudelmaan, koska hän rakastaa ja tietää, että niin tekee myös Thorin.

[Aewyn]

Noniin! Kommenttia pukkaa!

Ensinnäkin siis mun oli saatava tämä teksti, koska en ole koskaan lukenut hobitti-fanfictioniä ja varsinkin Bilbo/Thorin-paritus tuntuu maailman kaukaisimmalta ajatukselta. Siis oikeasti. Utopistisimmalta ikinä Onko se ihan yleinen? Mutta siis, katsopas vain, olit saanut sen toimimaan ilman, että se tuntui oudolta ollenkaan. Tämä oli tällaiselle aloittelijalle ihanan pehmeä lasku kyseiseen paritukseen ja ylipäänsä Hobitti-fikkeihin. Kirjan lukemisestakin on aika kauan, niin kaikki tapahtumatkaan eivät ole ihan tuoreimpina mielessä. Vaikka tämä taisikin aika pitkälti mukailla elokuvaa, onko näin?

No, joka tapauksessa, tesktihän siis oli todella kaunis, sujuva ja hyvin eteenpäin soljuva, eikä ollenkaan raskas tai liian rönsyilevä. Juuri sellainen sopivan kevyt ja miellyttävä lukea - ei mitään liikaa, eikä toisaalta liian vähänkään. Missään vaiheessa ei tarvinnut jännittää laadun puolesta ja se on aina tosi jees. Saa lukijalle sellaisen turvallisen olon, että nyt ollaan taitavan kirjoittajan käsissä.

Pidin hirveästi tavasta, jolla olit jaotellut tarinan. Jokainen kappale oli oma kohtauksensa ja vaikka niitä olikin vain viisi, olit saanut vähäelesesti niihin ahdettua lähes koko matkan sinne ja takaisin. Ja olit todella ihanasti ja taitavin ottein kuljettanut tarinaa makuteeman mukana. Siis nämä maut, joita olit käyttänyt olivat tosi eksoottisia ja kuitenkin jotenkin niin tavallisia ja luontevia, esimerkiksi hevosen jaloista lentävä tomu tai veri, tai ihan vain vesi pitkän matkan jälkeen. Tai epätoivon maku sitten! Oivoi, tosi kauniisti olit kyllä kirjoittanut.

Mitä sitten tulee tähän paritukseen, niin pidin siitä, kuinka sekin oli niin vähäeleinen, mutta kuitenkin jostain puolivälin paikkeilta saakka ihan selkeästi olemassa. Ja oikeastaan loppujen lopuksi se oli myös aika suuressa roolissa - siihenhän koko tarina kulminoitui. Vaikka Bilbo oli jo toipunut, niin joku vielä kaihersi takaraivossa ennen oivallusta. Tästäkin täytyy kyllä antaa pisteitä, siis vaikka maut olivat pääteema, niin kyllähän tämä paritus loppujen lopuksi kietaisi tekstin mukavasti kasaan.

Nostanpa tähän nyt yhden kohdan, joka kolahtaa joka kerta jotenkin tosi lujaa, ja josta jotenkin vaan haistaa sen, että olet lukenut ja kirjoittanut paljon. 

Ensimmäinen kunnon ateria sodan jälkeen on kuihtuneelle Bilbolle häkellyttävä aistien kimara.

   

En tiedä mikä se on, mutta jokin tuossa häkellyttävässä aistien kimarassa vaan toimii ihan tajuttoman hyvin. Eikä tosiaankaan niin, etteikö tekstissä olisi muitakin nostamisen arvoisia kohtia, jotka ovat yhtäkaikki aivan samalla lailla tajuttoman hyviä. Tuo yksi vaan iskee itseeni aivan ertyisesti.

Olikohan vielä jotain... Ei juuri nyt ainakaan tule mieleen! Mutta täytyy kyllä sanoa, että oli todella laadukas teksti ja ihana lukukokemus, kiitos hyvin hyvin paljon! Ihanaa, että Hobitti-fandom-neitsyys meni näin luotettavan ja kauniin tekstin kanssa Kiitos!

[Unohtumaton]

Aewyn: Oi että, kiitoksia!    Joo, oikeastaan kaikki mitä itse kirjoitan tästä fandomista pohjautuu elokuvamaailmaan, koska sitä kautta tämä parituskin on saanut alkunsa. Finistä kyllä löytyy Bilbo/Thorinia jonkin verran ja enkkupuolella vielä enemmän, tiedä sitten kuinka suosittu se loppujen lopuksi on, mutta en sanoisi sen olevan harvinaisemmasta päästä ainakaan. Oon ihan myyty jos saan lukea tekstejä, joissa romantiikka tulee osaksi tarinaa kuin vaivihkaa ja siihen tähtään monissa teksteissäni itsekin, joten kiva kuulla että tässä se onnistui! Monesti ei tarvitse suorilta käsin sanoa hempeitä sanoja, kun saman voi ilmaista kehon eri toiminnoilla ja tuntemuksilla. Tuo lainaamasi kohta mietitytti kirjoitushetkellä jonkin verran, koska se oli omaan kirjoitustyyliin suhteellisen uusi ilmaisu, mutta se sai jäädä ja hyvä niin. Isot kiitokset kommentoinnista, se piristi päivää!

[LillaMyy]

En edes tiedä, kuinka pitkään tämä on jo kököttänyt välilehdissä auki odottamassa lukemista, mutta ikinä ei mukamas ole sopivasti aikaa tälle. Joten, jos nyt vaikka koittaisin saada itseni lukemaan ja kommentoimaan tämänkin, jottei tämä taas unohdu ties kuinka kauaksi aikaa... :'D

Voi pientä Bilboa, joka ei ole ihan tottunut tuollaiseen ratsastamiseen sun muuhun. Voin kyllä kuvitella, että siinä lähettyvillä olleet Fíli ja Kíli (joiden en usko olleen kovinkaan kaukana, koska hehän Bilbon sen poninsa selkään nostavatkin!), ovat hihitelleet keskenään, mutta sen verran hiljaa, ettei hobitti ehkä kuule sitä, koska milloin muka Fíli ja Kíli voisivat olla nauramatta? Se on kyllä sitten sellaista hyväntahtoista naurua, mutta kuitenkin voisin kuvitella noiden kahden tomppelin naurahtavan sille, kun Bilbo ei osaa.

Voin vaan kuvitella, kuinka Bilbo on sisäisesti ihan "JES!!!", kun hän saa pitkästä aikaa ihan oikeasti kunnon ruokaa, eikä vaan jotain leirinuotiolla nopeasti kasaan kyhättyä soppaa/muhennosta/tms., kun taas sitten kääpiöt tuijottaa sitä ruokaa ihan kuin se olisi myrkytetty, koska "argh, haltiat teki sen". Kuitenkin hyvä huomio tuo, että Thorinin takia kaikki muutkin kääpiöt pistelee sitä poskeensa, vaikka kuinka epäilyttäisi, koska eiväthän he voi nolata kuningastaan loukkaamalla heidät pöytäänsä kutsuneita tapauksia, vaikka nämä sitten ovatkin haltioita.

<3 !!! Bilbo on niin ihana, kun ryntää ensimmäisenä Thorinia auttamaan, vaikka Azog ja sen hukka ovat varmaan kolme kertaa hobitin kokoisia. Muutenkin tuossa kohtauksessa on mun mielestä tosi hienoa, että se on just Bilbo, joka ryntää ensimmäisenä apuun, ajatteli sen sitten Bagginshiel-lasien läpi tai ei, ja vasta hänen jälkeensä tulevat ne oikeat taistelijat Kíli, Fíli ja Dwalin (ja muut?). Se jotenkin korostaa sitä, että Bilbo haluaa osoittaa kääpiöille, että kyllä sillekin on syynsä, miksi hän on matkassa mukana, eikä se ole vain joku Gandalfin oma pieni jekku tai mitään. Bilbo haluaa tavallaan ansaita sen paikkansa muiden joukossa, joten sitten, kun retkikunnan johtaja on pulassa, hän huomaa hetkensä koittaneen, kun kukaan muu ei pääse apuun nopeasti, koska he ovat isompia ja katkovat niitä oksia yrittäessään nousta sieltä puusta. (:

;____; NOPE, tämä ei ole kivaa, alkutiedoissa luki fix-it ja silti täällä on tämä kohtaus (tosin hienoinen variaatio leffaversiosta, mutta silti)! ;_____; Tämä on fanityttöjen kidutusta, tämä tällainen! Hienosti kirjoitettu kohtaus kuitenkin, vaikka se saakin pienen apua-reaktion aikaiseksi (tai ehkä juurikin sen takia?)!!

Huuuuuh, olihan se sitten kuitenkin fix-it, vaikka kerkesi jo hirvittää tuo edellinen kohta. Aww, aww, aww! Niin söpöä! <3 Tässä on jotenkin tosi suloista, että Bilbo syö ja juo, kuten hobitit yleensäkin, mutta silti kuitenkin aluksi jotain puuttuu, vaikkei hän sitä osaakaan paikallistaa, että mikä, ennen kuin Thorin on sitten taas kunnossa ja awww! <3 Nämä kaksi ovat kyllä niin uunoja, kun eivät tajua leffojen aikana sanoa tai tehdä mitään, vaikka heidän välillään aivan selvästi kytee jotakin siellä pinnan alla!

Kiitoksia tästä, tämä oli todella kivaa luettavaa, kun tämä oli tällä lailla pätkissä kirjoitettuna. Olit muutenkin mun mielestä tosi hienosti valikoinut, että mistä kohtauksista otat palasia tähän, koska tässä oli just sopivan verran näitä. (: Aewynille terveisiä, että Hobitti-fanfictionin maailmassa Bilbo/Thorin on se kaikista suosituin paritus, ainoa oikeasti canonissa todistettu paritus Kíli/Taurielkin jää näille kahdelle uunolle kakkoseksi ficcien määrässä. Mutta, anyways, tykkäsin tästä tosi paljon, tämä oli sopivan söpöä tällei aamupalaksi! (: <3

[Unohtumaton]

LillaMyy: Joo, jotenkin mää kanssa uskon, että Thorin on kaikesta ärhentelystään huolimatta kuitenkin sen verran kuninkaallisia käytöstapoja omaava ettei kieltäydy ruuasta vaikka se onkin haltioiden muonaa.  Ykkösleffan loppu on kyl just niin  huippu että se inspiroi kirjoittamaan kerta toisensa jälkeen! Ihanaa, että oot tykänny, määkin tykkään aina valtavasti kun kommentoit! <3 

[Fiorella]

Pidän aistien käytöstä ficeissä ja tämä toimi tosi hyvin. Oli hyvä valinta liittää makuhaaste tähän fandomiin ja Bilboon, koska kukapa makujen parissa enemmän aikaa viettäisikään kuin alati herkuttelunhaluinen pikku hobitti? (Ja menemättä paritukseen sen syvemmälle, onhan se Thorin aika herkku itsekin? )

Olit tiivistänyt koko pitkän matkan vain viiteen pieneen kappaleeseen, ja silti siinä tuli paljon vahvoja mielikuvia tapahtumista, makuja ja tunnelmia sanamääräänsä enemmän. Tykkäsin.

[Unohtumaton]

Fiorella: Sattumalta selailin Kaiken maailman ficlettejä -haastetta ja tuo teema herätti heti inspiraation. Oli todella mukavaa kirjoitella hobitin matkaa tällaisesta näkökulmasta, ja ihana kuulla, että olet tykännyt. Kiitoksia kovasti!