Alaotsikko: paritukseton, drama, angst, one-shot
Nimi: Tulee yö ja vie kaiken pois
Kirjoittaja: turkinpippuri
Ikäraja: K-11
Genre: drama, angst
Yhteenveto: Lattiaan jäi varmasti kolo, Salla ajatteli.
A/N: Kolmen sanan tragedia, sanoina karamelli, kellertävä ja sählätä.
Zen Cafén Kaisa pieni –niminen kappale on aika hieno, ficin nimi ja lopun lyriikat tulevat siitä.
***
Sallan peitossa oli karamellin kuvia. Ne olivat sellaisia paperiin käärittyjä, niitä kaikki lapset rakastivat. Mutta Sallalle tuli niistä mieleen vain se karkkikauppa, jossa sisko käytti häntä kerran. Sisko halusi ostaa niitä Sallalle pussillisen. Salla pisti yhden suuhunsa, se maistui yököttävän makealta. Hän kävi sylkäisemässä karkin pois nurkan takana, pussin hän piilotti kotona yöpöytänsä laatikon perälle.
Tämä pussilakana oli Sallan mummin ostama. Mummi asui heillä ennen, sitten hän muutti taivaan kotiin, äiti sanoi niin. Isä nauroi: ”Taivaaseen muka, häh? Helvettiin se ämmä jouti.”
Mummi oli peitellyt Sallan aina iltaisin. Mummi oli tuoksunut liian voimakkaalta hajuvedeltä. Hänen mentyään äiti oli luvannut peitellä Sallan joka ilta, mutta isä ei suostunut siihen. Isän mielestä 6-vuotias Salla oli iso tyttö, joka pärjäisi pimeässä huoneessa yksin ihan hyvin. Isä oli sanonut hakkaavansa kirveellä kädet irti sellaiselta oliolta, joka uskaltaisi tarrata Sallan jalkaan.
Isän kädet olivat karheat ja isot. Ne saivat revittyä halutessaan isoja tukkoja Sallan hiuksista, jos tyttö ei halunnut syödä nakkikastikettaan. Isä sanoi, että nakkikastike syödään sitten iltapalaksi. ”Jos ei silloinkaan kelpaa, saa penikka mennä nälissään nukkumaan.” Salla söi nakkikastikkeensa hiljaa, nielaisten nakin palaset pureskelematta. Ruuan jälkeen hän meni vessaan pesemään hampaansa saadakseen ällöttävän maun suustaan pois.
Salla oli menossa ensimmäiselle luokalle syksyllä. Hän oli käynyt äidin kanssa kaupassa ja he olivat löytäneet ihanan repun. Se oli vaaleanpunainen ja siinä oli pieniä tähtiä. Mutta isä ei suostunut antamaan rahaa sellaiseen turhuuteen, olihan heillä siskon vanha koulureppu, se saisi kelvata. Äiti lupasi ommella reppuun pari tähden kuvaa, että se näyttäisi kivemmalta. Salla kuuli yöllä, kuinka viereisessä huoneessa ompelukone surisi rauhalliseen tahtiin.
Tänä yönä viereisessä huoneessa kuulosti siltä, että ompelukone olisi tippunut lattialle ja hajonnut palasiksi. Lattiaan jäi varmasti kolo, Salla ajatteli. Itkua, huutoa, itkua ja huutoa. Sanoja, joita vain isällä oli lupa käyttää, kukaan ei ollut pesemässä hänen suutaan. Kova läpsäys, äiti parahti. ”Perkele soikoon, sinä ansaitset tämän, tajuatko?!” Sitten hiljaisuus. Isä meni keittiöön. ”Hätäkeskus? Sattui pieni onnettomuus, vaimoni kompastui. Pää näyttää melko pahalta. Kyllä, puhdas vahinko, vaikka aika hyvin tuo nainen osaa välillä sählätä.”
Ambulanssi tuli ja meni. Kellertävä valo valaisi huonetta oven raosta. Sinä yönä äiti ei kurkistanut sieltä ja sanonut kuiskaten: ”Hyvää yötä, pikkuinen. Olet rakas.” Sinä yönä Salla makasi hiljaa sängyssään ja ihmetteli, miten isä pystyi niin levollisesti kuorsaamaan toisessa päässä taloa.
Koska kyllähän hänen oma vaimonsa selviäisi yhden yön sairaalassa yksikseen.
Kaisa ei ymmärrä, Kaisa ei nää
Kaikki on kunnossa, kaikk’ selviää
Synkille reiteille tie yllyttää
Silta on jäässä ja jää kimmeltää
Tulee yö ja vie kaiken pois
