Tässä kuluneen vuorokauden aikana lukaisin koko tarinan läpi ja voi, pidin kyllä!
Oikein onnistunut kokonaisuus, jota kauniit yksityiskohdat tähdittivät. Ihanan jouluinen kertomus, joka sai joulumielen nousemaan omaan mieleeni. Viime vuosina se on ikävästi puuttunut.
Tarinan juoni oli luonteva ja riipaiseva alku tempaisi mukaansa. Jostakin syystä arvasin, ettei Onnin isä kuollut, mutta silti tuntui hullulta kun totuus kävi ilmi. Yhtäläisyys Taiston ja Onnin lapsuuksien välillä oli hieno. Olisinkin toivonut siihen palaamista vielä loppupuolen luukuissa. Hieno kerronnallinen juttu oli kun joissakin luukuissa siirryttiin pari vuotta eteenpäin, mutta ajankohta ja tilanne oli sama. Esimerkiksi se alkupuolen revontulijuttu.
Hahmojen nimet! Pidin siitä, että kaikilla hahmoilla paitsi Mihaililla oli oikein perisuomalaiset nimet. Niihin harvemmin nykyään enää törmää, kun kaikki haluavat olla jotenkin niin moderneja. Vuokko, Lahja, Taisto ja Jouko olivat ehdottomia suosikkejani.
Pieniä huolimattomuusvirheitä ja tökkiviä lauseita joissain kohdissa oli, mutta ne eivät haitanneet hirveästi kun sulin ajatukselle suloisista tonttupojista x) Palaan tähän tarinaan varmasti uudelleen joulunaluspäivinä nostattaakseni joulumieleni taas kattoon. Kiitos tällaisesta ihanuudesta.