Oi.
Olen luultavasti aloittanut useita kommentteja liikaakin tuolla sanalla, mutta ei kai sille oikein voi mitään, siitä on melkein tullut tapa. Mutta en tiedä, iski tarve aloittaa tätäkin kommenttia tuolla sanalla - se kaiketi voisi ilmaista tässä niin, että pidin tästä kovasti!
Tämä oli ehdottomasti todella kaunis teksti! Runollisuutta ja tunteisuutta, ihania ja kekseliäitä kuvailuja ja haikeahkoa tunnelmaa. Taisit kirjoittaa myös yhden tekstin johonkin joulukalenterin luukkuun ja no, siinäkin jäi mieleen tekstin kauneus ja millaiset hahmot olivat. Kirjoitat siis ehdottomasti todella kauniisti, mahtavia sanoja ja yhdisteitä. + hahmojesi nimet ovat ♥!
Ja niin, se miten kuvailit lintuja ja millaisia ne olivat - ah. Niiden tuominen esille tähän oli oikein oiva idea - yleensähän lintuja mainitaan ficeissäkin vain ohimennen koristamaan maisemaa, mutta sinä toit niistä hieman syvempää puolta esiin ja väritit oikein kivasti niitä, eli elävöitit kauniilla vesiväreillä. Linnuthan symboloivat vapautta, joten tässäkin oli vähän sen makua haikeuden lomassa. Minäkin tahtoisin kertoa tarinoita linnuista niin kuin Sefarinakin kertoo.
Sefarina vaikuttaa tosiaan aika yksinäiseltä, vapaudenkaipuudesta kärsivältä tytöltä, joka voisi itsekin haluta lentää. Niillä solisluusiivillään. Liitää korkealla taivaalla, olla iloinen. Sitä hän ei kuitenkaan ole.
Ja tosiaan, kuvailusta tykkäsin, kuten aikasemminkin olin jo siihen viitannut. Oikein omaperäisesti olet maalaillut useita asioita ja tykästyin monipuoliseen sanavarastoosi, mutta toisinaan sitä kuvailua ja maalailua on vain liikaa. Ja se siis aiheuttaa pientä raskautta ja hengästyneisyyttä tekstiin - välillä on vaikea saada kiinni jostakin lauseesta.
Tekstissä mainittiin Halla - hih, minun eräs tyttöhahmollanikin on sama nimi! Hän esiintyi marraskuun nanossa, toisin siinä kaksi vuotta sitten eikä liiemmin esiintynyt vielä muualla. Kai hän vain jumittui enkä ole vielä saanut hänestä kiinni kunnolla - eli ei ole vähän aikaan innostuttanut kirjoittaa tytöstäni. Ehkä hän voi olla hetken rauhassa.
Tuuli jopa nautti siitä, kun sai häivyttää kauneutta lumihiutaleiden sorjista nilkoista
Tykkäsin tästä kohdasta kovasti, varsinkin nuo loppukohdat!
Sai häivyttää kauneutta lumihiutaleiden sorjista nilkoista, ihanako kohta edes. Sorjat nilkat, oi hei! Ja niin, solakkauntuvainen lintu on myös uskomattoman kiva!
Kapeiden huulien raosta ilmaan työntyi vaikeasti äännettyjä, karheita tavuja, joista kutoutui hataria, arvoitukseksi jääneitä sanoja.
Ah. Ei voi muuta sanoa. Varsinkin tuo karheat tavut iski, jotenkin se vai säväyttää kivasti myös.
Sormenpäät (jotka jo muutaman kuuraisen sekunnin jälkeen olivat saaneet vilunsinisen kuorrutteen)
Tämäkin kohta on rakkaus ja tuo loppu (oioioi vilunsininen kuorrute)
Mutta ei tässä muuta, kiitos kauniista ficistä!