FMA: Isän maan puolesta, K-11, one-shot

[Kaatosade]

Fandom: Fullmetal Alchemist (Manga/Brotherhood)
Disclaimer: Hahmot ja maailma kuuluvat Hiromu Arakawalle enkä minä saa hänen luomuksillaan leikkimisestä mitään korvausta.

Otsikko: Isän maan puolesta
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Hahmot: King Bradley
Ikäraja: K-11
Genre: draama
Varokaa: eihän sodassa ja kansanmurhassa mitään varomista ole, eihän
Summary: Tappiot Amestrisille olivat valtavia, sotatila oli jatkunut jo seitsemän vuotta, ja kriisi levisi koko valtion kaakkoisosaan.

A/N Tällaista jälkeä syntyi, kun yritin -ismittääkö? -haasteessa käsitellä militarismia. Se hitusen sotkeutui matkan varrella, mutta se nyt ainakin oli lähtökohta. Lisäksi Ficletpakka-haasteeseen ja FF50-haasteeseen sanalla 49. Uusivuosi. (Aiheena Amestrisin armeija.) Kai se siellä jotenkin on...

Oli jännää kirjoittaa pitkästä aikaa jotain parituksetonta, en oikein tiedä miten nyt suhtautuisin tähän, mutta haasteellinen tämä ainakin oli, vaikka lyhyeksi jäikin. Nyt olen iloinen, kun se on valmis.



Isän maan puolesta

Metalliset pienoisfiguurit seisoivat asemissaan kartan päällä osoittamassa joukkojen sijainteja. Ishvaalien vastarinta oli hajautunut lukuisiin pieniin pesäkkeisiin, jotka liikkuivat niin nopeasti että niiden löytäminenkään ei ollut helppoa, hävittämisestä sitten puhumattakaan. King Bradleyn oli myönnettävä, että hänen armeijansa oli epäkäytännöllinen tällaisessa taistelussa, kömpelösti liikuteltava, ja ishvaalit olivat omalla alueellaan etulyöntiasemassa. Tappiot Amestrisille olivat valtavia, sotatila oli jatkunut jo seitsemän vuotta, ja kriisi levisi koko valtion kaakkoisosaan.

Toisin sanoen kaikki sujui suunnitelman mukaan.

Heidän Isänsä oli aloittanut tämän projektin vuosia ja vuosia sitten, paljon ennen kuin Bradley oli edes syntynyt. Ja hän oli syntynyt juuri tätä varten – siksi mieheksi, joka lujalla kädellään johdattaisi valtion sellaiseen verenvuodatukseen, että koko merkki saataisiin vihdoin piirretyksi. Kaikki eteni nyt kiihtyvällä tahdilla eikä montakaan pistettä enää ollut kastamatta ihmisten verellä ja kuolemalla, mutta hän aavisti silti, että Isä oli käymässä malttamattomaksi.

Bradley kohotti teekupin huulilleen ja siemaisi samalla, kun tuijotti karttaa. Hänen armeijansa oli kutistunut, eikä kävisi päinsä antaa sen heikentyä liiaksi. Sotilaiden henki ei häntä kiinnostanut, mutta miten hän voisi johtaa sotilasvaltiota, mikäli ishvaalit teurastaisivat liikaa joukkoja tuhoon tuomitussa sissitaistelussaan?

Raporttien mukaan raja-alueilla pelättiin niin, että ihmiset pakenivat kohti länttä. Amestris alkoi olla kypsä pitkittyvään kapinaan ja tasa-arvosta sekä rauhaisasta yhteiselosta puhuvat äänet olivat vaimeampia kuin ennen.

Alkoi olla se hetki, jona kansa halusi rauhaa riippumatta sen hinnasta tai tavasta, jolla se saavutettaisiin. Seitsemän vuotta taistelua riitti ihmisille, joilla oli niin lyhyt muisti, että sellainen aika tuntui ikuisuudelta. Bradley päätti että tästä alkaisi uusi vuosi, hänen oli aika palauttaa rauha Amestrisiin. Vähäksi aikaa.

Tätä hetkeä varten Bradley oli jo kirjoittanut määräyksen, joka tarvitsisi enää hänen allekirjoituksensa. Hän veti sen esiin kirjoituspöytänsä laatikosta ja ihaili sitä hetken.

Määräys 3066

Tämä harmittomalta näyttävä paperinpala käynnistäisi Ishvaalin tuhoamissodan toden teolla ja lähettäisi hänen kokoamansa valtionalkemistit rintamalle. Sen lisäksi, että veri lainehtisi, se olisi hyvä keino seurata tarkasti olisiko jollakulla alkemisteista potentiaalia Totuuden Portin avaamiseen.

Hän ei aivan tarkalleen tiennyt, mitä Isä aikoi löytämillään alkemisteilla tehdä. Mutta ei kunnon pojan kuulunut liikoja kyselläkään. Hänelle oli annettu tehtäväksi johtaa tätä valtiota näkyvänä keulakuvana, ja sen hän tekisi. Koko suunnitelma ja syntetigrammin tarkoitus paljastuisivat hänelle sekä hänen sisaruksilleen sitten, kun olisi aika.

Siemaistuaan teetään uudelleen Bradley ryhtyi suunnittelemaan puhetta, jonka pitäisi sotilailleen julkistettuaan määräyksen 3066. Sen pitäisi olla innostava puhe, sellainen joka vakuuttaisi kuulijansa siitä, että ishvaaleista oli kerta kaikkiaan tehtävä loppu ennen kuin he tuhoaisivat koko Amestrisin. Oli sotilaiden velvollisuus tehdä konfliktista loppu, olipa se konflikti sitten sisäinen tai ulkoinen. Ehkä Bradley lisäisi muutaman sanan siitä, miten heidän oli parasta myös valmistautua siihen, että jotkut heistä joutuisivat maksamaan suurimman uhrin, mutta he eivät saaneet vavista, he taistelisivat isänmaansa puolesta. Se olisi puhe, joka saisi herkimpien silmät kiiltelemään vuodattamattomista kyynelistä.

Eikä se puhe edes olisi valhetta, ei kokonaan. Osittain se olisi tarkoitettu hänelle itselleen, hän taisteli omalla tavallaan tämän maan puolesta. Isän maan.

[Beyond]

Kohotin vähän tuolle otsikolle kulmiani, mutta kun luin, että päähahmona on Bradley, kaikki loksahti jo siinä vaiheessa kohdilleen. Isällehän se Amestris kuuluu!

Tämä on varmaankin ensimmäinen ficci, jonka olen lukenut King Bradleysta. Kivaa vaihtelua kuitenkin, koska homunculukset ovat cooleja. ^^ Suunnittelen aloittavani Finiin kohta kampanjan: Heti lisää homunculuksia Finiin! Pidän aina siitä, kun heidän suhtautumistaan Isään käsitellään, koska onhan se aina ihan suhteellisen herkullinen teema, että on joku, jota kohtaan sieluttomat olennot ovat lojaaleita. Tykkään myös siitä, kuinka tämä teksti tavallaan onnistuu syventämään itse canonia: totta kai homunculukset tuhahtelevat seitsemälle vuodelle, joka tuntuu heistä suurin piirtein seitsemältä päivältä - tai ehkäpä tunnilta.

Kiitoksia tästä ficletistä! <3

[Hallahäive]

Terkkuja kommenttikampanjasta. Jaahas, enpä ookaan pitkään aikaan lukenut FMA-ficcejä. Hauskaa siis, että tuli tää napattua, varsinkin koska Ishvaalin sota ja sen vaikutus hahmoihin on aina jostain syystä kuulunut suosikkikohtiini sarjassa.

Ensin pitänee sanoa, että nimi oli mielestäni nerokas! Kelle muullekaan se Amestris kuuluisi kuin Isälle.

Pidin siitä, kuinka käsittelit Määräys 3066:n antamista, mistä en ole itse ainakaan kauheasti ficcejä lukenut. Oli jotenkin kiva, kuinka olit laittanut ettei Bradley itsekään oikein tiennyt mitä Isä alkemisteille suunnitteli tekevänsä, mutta ei silti ollenkaan kyseenalaistanut tehtäväänsä, koska hänenhän tuli olla kunnon poika. Mielestäni hahmo oli oikein IC ja pystyin näkemään kuinka hän istuu pöytänsä ääressä teekuppi kädessään verenvuodatusta suunnitellen.

Pidin myös pienistä yksityiskohdista, kuten metallifiguureista. Ja tuo puheen suunnittelu sai kylmät väreet selkäpiihin. Kun miettii, että siellä ne Roy, Riza ja muut ovat sitten kuuntelemassa...

En nyt oikein saa ajatuksiani kunnolla kokoon, mutta tykkäsin joka tapauksessa kovasti. Kiitos tästä!

[Kaatosade]

Beyond: Otsikko on tosiaan tarkoituksella tuollainen hämy. Tykkään muka-nokkelista sanaleikeistä pikkuisen liikaa, ja no, Amestris kuuluu Isälle. Minäkään en ole muuten lukenut Bradleysta yhtään ficciä, en ainakaan muista. Hän oli aika jännä hahmo kirjoittaa sen puoleen. Pysyin aika turvallisesti canonisissa tunnelmissa, mutta aihe oli minusta kiinnostava ja sopi militarismi-teemaan. Johon mun alunperin piti kirjoittaa jotain ihan muuta, mutta vain tämä visio kypsyi toteutuskelpoiselle tasolle. Way to lead a country!

Hallahäive: Ishvaalin sota on tässä fandomissa ehdottomasti yksi mielenkiintoisimpia kohtia (ellei Royn ja Edin salaista romanssia kulissien takana lasketa <3) ja siitä palaan muodossa tai toisessa kirjoittamaan aina uudelleen. En ollutkaan ikinä ennen kokeillut tällaista näkökulmaa aiheeseen. Määräys 3066 on sellainen jota en muista nähneeni käsitellyn aikaisemmin ficeissä, on varmasti sitäkin tehty mutta en ole itse niitä eksynyt lukemaan. Bradley oli haastava hahmo koska en ollut ikinä ennen kirjoittanut hänestä ja vaikea saada kiinni muutenkin, mutta teetä hänen pitää ehdottomasti hörppiä. Kiva kuulla jos hän tuntui itseltään, koska olin siitä hiukan epävarma. Puheen suunnittelu ja se miten hän aikoo manipuloida armeijaansa olikin tarkoitettu hiukan epämiellyttäväksi, ja siellä Roy kumppaneineen tosiaan on kuuntelemassa...

Kiitos teille kovasti kommenteistanne. <3

[Odo]

Tämä teksti oli vaikuttava. En ole Bradleystä liian pitänyt hahmona, vaikka se mielenkiintoinen johtaja hahmo onkin. Oli mukavaa päästä lukemaan tarkemmin Bradleyn ajatuksia Fuhrerina. Ja lisäsävyä mukaan toi se, että mukaan oli otettu vahvasti se, ettei Bradley loppujen lopuksi edes ollut johtaja. Vain Isänsä poika, jonka tarkoitus oli totella määräyksiä. Eritoten tykkäsin tästä pätkästä kuvaamassa Bradleytä homonculuksena:

Mutta ei kunnon pojan kuulunut liikoja kyselläkään. Hänelle oli annettu tehtäväksi johtaa tätä valtiota näkyvänä keulakuvana, ja sen hän tekisi. Koko suunnitelma ja syntetigrammin tarkoitus paljastuisivat hänelle sekä hänen sisaruksilleen sitten, kun olisi aika.

Pakko myöntää, että tekstin avatessani mietin otsikkoa. Isänmaa on yhdyssana. Mutta tekstissähän puhuttiin Isän maasta, ei isänmaasta. Tai siitäkin, mutta ei Bradleyn näkökulmasta. Joten aluksi ihmetetyttänyt otsikko kyllä tarvitsee jo ihan oman plussansa kekseliäisyydestä!

Kirjoitusvirheitä ei ollut ja muutenkin selkeää luettavaa, kuten aina. Tykkään tavastasi kertoa asioita, vaikka en osaa sitä sen suuremmin selittääkään. Ehkä se on tavallaan yksinkertaista, mutta myös yksityiskohtaista? En tiedä. (Olenpa minä selkeä tässä kommentoinnissa taas vaihteeksi. Ja olen varma, että olen selittänyt tätä muissakin kommenteissa.)

Ishvaalin sotaa käsittelevät tekstit ovat aina jänniä ja tämä oli yksi parhaiten mieleenpainuvimmista ehkä jo aiheensa puolesta. Harvemmin tulee törmäättyä teksteihin, jossa sodasta puhuttaisiin hyvänä asiana. Tässä sota oli kuitenkin se, mitä Bradley tarvitsi ja mitä koki Amestrisin tarvitsevan rauhan vuoksi  ja samalla se hyödyttäisi Isääkin. Eikä tunnelma ollut synkkä tai raaka, kuten monissa Ishvaali ficeissä on (tykkään tosin niistäkin).

Kaikin puolin aivan loistava ficci ja paljon saatu lyhyeen pätkään mahdutettua! Kiitos<3

[Kaatosade]

Odo: Bradley ei ole omiakaan lempihahmojani, hän on sellainen josta ainakin minun on vaikea saada otetta, ja se olikin ehkä yksi syy sille että tätä ficciä oli niin haasteellista kirjoittaa. Mutta yritin kovasti pitää hänet kutakuinkin omana itsenään.

Heh, itse en pidä otsikkoa mitenkään erityisen kekseliäänä, mutta ehkä se johtuu siitä että mulle kaikenlaiset sanaleikittelyt ovat aina enemmän tai vähemmän itsestäänselviä, koska vääntelen niitä aina ihan liikaa vähintään päässäni jos en muuten. Olen toivoton siinä suhteessa. Mutta kiva kun lukijat ovat pitäneet.

Tykkään itse Ishvaal-teksteistä kovasti myös, sekä lukijana että kirjoittajana. Hienoa jos onnistuin tuomaan siihen uudenlaista näkökulmaa tällä. Kiitos kommentista. <3