Vuosien uurtamat (K-11, Gellert/Ariana)

[Vanilje]

Nimi: Vuosien uurtamat
Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: K-11
Genre: drama, angst, haikeus
Paritus: Gellert Grindelwald/Ariana Dumbledore
Haasteet: Kovanonnenpyörä, Kerää kaikki hahmot (Gellert), Het10, Rare10
Vastuuvapaus: Hahmot ovat Rowlingin, minä vaan lainaan.

A/N: No niin. Ficci jonka vihdoin sain kolmen kuukauden blokin jälkeen aikaiseksi. Tätä oli varsin mielenkiintoista ja vaikeeakin kirjoittaa, koska Kovanonnenpyörässä haasteeksi sattui sellainen, jossa hahmot olivat minulle lähes täysin vieraat. No, ainakin tuli tutustuttua uusiin hahmoihin hieman syvemmin, ja oikeastaan tämän haasteen ansioista löysin itselleni pari uutta hahmoa joihin taisin tykästyä. Kirjotusprojetki oli hieman tuskainen, mutta olen lopputulokseen suhteellisen tyytyväinen. Toivottavasti teksti miellyttää haasteen alkuperäistä keksijää. : ) Niin ja kiitokset vielä Lils-kullalle läpi lukaisemisesta ja palautteesta!

Tässä vielä haaste jonka pohjalta ficin raapustelin:

Paritus: Gellert Grindelwald/Ariana Dumbledore
Lajityyppi: synkistely (angst) ja/tai yleisdraama (general)
Ikäraja: K-11 — K-15

Yhteenveto(ehdotus): —



Kesäinen aurinko paistoi makuuhuoneen samean ikkunalasin takana. Pieni varpunen istui ikkunalaudalla visertäen keveän haikeaa sävelmää. Ikkunan äärellä seisova tyttö tuijotti sitä herkeämättä pää kallellaan, eikä huomannut oven avautuvan takanaan.

Nuori poika astui kynnyksen yli ja sulki oven hiljaa perässään. ”Ariana?”

Tyttö ei liikahtanutkaan, tuijotti vain ikkunaan unenomainen ilme kasvoillaan. Poika astui askeleen lähemmäs ja aloitti pontevammin. ”Ariana. Tiedätkö mihin aikaan Albus tulee kotiin?”

”En tiedä”, tyttö aloitti hatarasti hieman värähtävällä äänellä. ”Sinun olisi ehkä parempi kysyä Aberforthilta.”

”Hänkään ei taida olla kotona.”

Tyttö tunsi kehonsa hätkähtävän, kylmä väristys kulki pitkin selkäpiitä. Vaaleahiuksinen poika astui vielä muutaman askeleen lähemmäs. Nyt hän oli aivan tytön takana. Siitä huolimatta tämä ei kääntynyt vaan tuijotti edelleen ikkunaan. Gellert kohotti kätensä ja sipaisi tytön pitkiä vaaleita, selkää pitkin avoinaisina valuvia hiuksia. Hitaasti hän kumartui lähemmäs ja kuiskasi tytön korvaan: ”Oikeastaan taidamme olla täällä aivan kahdestaan.”

Ariana säpsähti ja kääntyi pelokas ilme kasvoillaan. ”Miksi tulit?”

”Minulla oli tärkeää asiaa Albukselle. Mutta nyt kun hän ei kerran ole kotona, voin hoitaa yhden toisenkin asian samalla kertaa.” Ilkikurinen virne kohosi pojan kasvoille. Nopeasti hän ujutti kätensä tytön hiusten sekaan sivellen tämän kaulaa, lopulta painaen kätensä niskan taakse. Gellert kumartui ja painoi huulensa tiiviisti Arianan huulille. Hän painautui lähemmäs tuntien tytön hennon vartalon omaansa vasten.

Hitaasti hän piirteli kielellään kuvioita tytön huulille, ujutti sen pikku hiljaa pidemmälle. Hänen kätensä vaeltelivat pitkin Arianan kehoa tytön ollessa aivan liikkumatta hänen sylissään. Gellertistä tuntui kuin hän olisi vihdoin saavuttanut jotain mitä hän oli odottanut vuosia.

Alakerrasta kuului oven kolahdus jonkun astuessa sisälle taloon. Gellert hätkähti ja siirtyi kauemmas Arianasta, joka näytti mitäänsanomattomalta, tyhjältä. Nopeasti hän kähähti aikeensa, jota oli pyöritellyt mielessään jo kuukausia. ”Ariana, voisit lähteä minun mukaani. Meistä voisi tulla jotain suurta, paljon parempaa kuin nyt. Kaikki päättyisi hyvin.”

Tyttö tuijotti hetken ilmeettömänä poikaa, kunnes hänen silmänsä suurenivat. Sitten Ariana avasi suunsa ja alkoi kirkua hätäisen näköisenä. Varpunen lensi ikkunalaudalta. Askeleet portaissa kertoivat kaiken olevan liian myöhäistä.

* * *

Hämärä valo piirsi varjoja kylmän kolkoille tiiliseinille. Nurkassa kyhjötti nukkavieruun kaapuun puettu mies, jonka silmien alle kuluneet vuodet vankilassa olivat muodostaneet pysyviä tummia uurteita. Ryppyjen reunustamat silmät tuijottivat tyhjinä jonnekin kauas, kauas pois tästä hetkestä.

Hän muisti vieläkin.

Tuulessa hulmuavat vaaleat hiukset, viattomat siniset silmät, rankkojen lapsuusvuosien uurtamat poskilommot. Kaikki mistä hän halusi päästä osalliseksi. Ehkä hän pääsikin hetkeksi ennen kuin kaikki revittiin hänen käsistään jonnekin, josta paluuta ei ollut. Kaikki tapahtui sinä yhtenä iltana. Juuri kun hän oli saavuttamassa sen mitä toivoi, kaikki pirstoutui helisten puiselle lattialle.

Osaksi se oli hänen syytään, mutta silti suuri osa hänestä työnsi syyn yhä vieläkin Albuksen harteille. Hänhän aloitti taistelun. Hän oli se, jonka takia Ariana kuoli. Albus oli syy, jonka vuoksi hän menetti kaiken mitä oli halunnut. Hän tuhosi kaiken mitä oli jäljellä. Sen pienen murusen mikä piti hänet kiinni todellisessa maailmassa. Niin hän halusi uskoa.

Mies sulki silmänsä, veti syvään henkeä. Kaikki ne hetket juoksivat hänen silmiensä edessä, viha kuohahti hänen sisällään. Gellert nosti päänsä kasvojen uurtuessa irvistykseen. Hän oli yrittänyt päivästä – vuodesta -  toiseen miettiä, unohtaa, keksiä ratkaisun, muttei ollut onnistunut. Muistot entisestä olivat kyteneet hänen sisällään, lisänneet tuskaa, katkeroittaneet.

Mutta pian kuitenkin hänen kasvoilleen levisi virne. Hän päästi suustaan vuosien käheyttämän ivallisen hullun naurahduksen, joka kaikui tyhjillä kiviseinillä. Ehkä kukaan ei kuullut sitä, mutta Gellert tiesi. Hän oli päättänyt sen. Se tuntui valtavalta helpotukselta hänen ikäväänsä, vaikka se julmaa olikin. Toisaalta – kuka hän oli puhumaan julmuudesta?

Gellert tulisi vielä kostamaan Albukselle, tavalla tai toisella.

[insatiable]

Istun hetken täs vaan hiljaa.

----

Noniin. Hiljaisuus, koska wau. Todella, todella kaunis ficci. Paritus ehkä rare, mutta sitäkin hienommin kuvattu nämä hetket. Aluksi hiukan mietin, että mitä tässä tapahtu, mut sitten tajusin ja yhf... Tulin surulliseksi. Mutta se oli vain positiivista, koska tunne jotenkin välittyi tästä tekstistä aivan tosi hyvin. Jotenkin olin oikeesti eka ihan sanaton. Huh. Ja oon vähän vieläkin En ole koskaan ennen törmännyt, että mistään tällaisesta olisi ficciä kirjoitettu, enkä ollut lainkaan pettynyt! Uusi aihe on aina nannaa, ja tää ficci oli vielä enemmän!

Mun mielestä tää on siis kokonaisuutena tosi onnistunut teksti. Kaikkine kuvailuineen, sanavalintoineen - ihan kaikkineen. Ja noiden tilojen pieni kuvailu toi semmoi harmoniaa ja rauhaa lukemiseen ja ihanan tunnelman. Jos noin nyt saa sanoa, kun aihe on vakava? Mutta ennen tuota 'pahaa', oli ajatus hetkestä hyvinkin kaunis ja seesteinen. Ja vaikka Gellert ja Albus sen kauheuksissaan pilasivatkin, niin olit kuvaillut kaiken tosi nam.

(Hei siis ihan oikeesti, melkeen onnistuu tää ajatusten purkaminen nyt..)

Ja mun mielestä tämä oli ehkä ficin kaikkein hienoin kohta;

”Ariana, voisit lähteä minun mukaani. Meistä voisi tulla jotain suurta, paljon parempaa kuin nyt. Kaikki päättyisi hyvin.”

Ah, mitä petollisuutta ja kaksinaamaisuutta! Gellert ei tosiaankaan ollut mikään kilttipoika, vaan yritti kaikkensa koettaessaan tavoitella suuruutta. Sen takia tämä lause tuntuu niin kovin sellaiselta, jonka Gellert olisi oikeasti voinut sanoa.

Tykkäsin myös siitä, että vaikka oli kaikkitietävä kertoja, niin se kuitenkin enemmän kertoi Gellertin näkökulmasta. Jotenkin hyvin tuli esille kertojasta huolimatta tuossa jälkimmäisessä kappaleessa Gellertin katkeruus ja viha. Jotenkin usein se jää niin pintapuoleiseksi ilman minä-kertojaa one-shoteissa, joissa on tämäntapainen aihe. Mutta olit kyllä onnistunut paremmin kuin hyvin.

Huoh. Miten tää kommentti tuntuu jäävän ihan onnettomaksi? Mutta pääpointtini on se, että olet onnistunut luomaan aivan todella kauniin, koskettavan ja hienon ficin, joka oli ilo lukea ja jonka pariin saavun vielä myöhemminkin

Kiitos tästä kokemuksesta ! ^^

xo, ins

// niin ja kommenttikampanjasta tosiaan, unohdin kokonaan mainita asian

[Renttu]

Heipä hei, olin jossain vaiheessa pistäny tän kirjanmerkkeihin niiden ficcien kohdalle jota olis tarkotus jossain vaiheessa kommentoida and now I'm here. Hetki siinä meni, on kyllä niin niin kiireistä elämä.

Joo ja asiaan. Enpä oo tosiaan aikaisemmin paritukseen törmännyt ja sillä voi tosin olla jotain tekemistä, että haasteesta tämän itsellesi nappasit. No joo, kuitenkin, se paritus tässä olikin se mikä mun huomion ensimmäisenä kiinnitti. Ariana on aina kiinnostanu mua hahmona, ja tässä pidin siitä, et sitä tosiaan oltiin tuotu enemmän esille vaikka siihen ei oltukaan ihan hirveästi keskitytty. Jotenkin se heikkous minkä siihen hahmoon miellän ja se et kuinka se oli vähän ulkona tilanteesta vaikka Gellert tulee ehdotteleen sille suuria, niin jotenkin se sopi siihen kovin hyvin.

Juuri kun hän oli saavuttamassa sen mitä toivoi, kaikki pirstoutui helisten puiselle lattialle.

Oih, tykkään ihan kauheesti ton luomasta mielikuvasta...

Ihanan virheetöntä ja sujuvaa tekstiä, ei töksähdellyt silmään ja oikein mukavaa lukea. Tästä parituksesta vois kyllä lukee (tai kirjottaa..) enemmänkin, olit hyvin saanu tän toimimaan vaikkei ihan itsellesi tutuin paritus ollutkaan. Kiitoksia tästä, renttu kiittää ja kumartaa.

[Vanilje]

ins, ää apua en mie osaa vastata siulle mitään, menin ihan hämilleni kaikista noista kehuista. :3 Tosi ihanaa kuulla että pidit tästä noinkin paljon! Itse pidän kovasti rareparituksien kirjoittamisesta, samoin uudet hahmot on varsin mielenkiintoisia. Kiva jos jotain tästä onnistuin välittämään sinullekin. Gellert on osaa tosiaan olla melko kaksinaamainen, ja ehkä Ariana juuri voisi olla sellainen henkilö, jota hän yrittää houkutella mukaansa (ilman taka-ajatuksia tuskin kuitenkaan, onhan valta hänelle lähes kaikki kaikessa). Mut hei hienoa kuulla että tunnelma oli suhteellisen ehjä koko ajan ja kaikki tunteet tuli sopivasti esiin kaikkitietävästä kertojasta huolimatta. On aina yhtä ilahduttavaa kuulla kun onnistuu jossakin. Kiitos paljon vielä kommentistasi!

rentunlupiini, tosi ihanaa että pidit tästä, vaikka paritus olikin uusi! Itse tykkään tuosta kohdasta jossa Ariana on, joten oli kiva kuulla että olin onnistunut tytön kuvaamisessa hyvin. Itsekin miellän hänet tavallaan hauraaksi ja sellaiseksi joka ei ehkä ihan ymmärrä kaikkea, varsinkaan sitä mitä Gellert oikeasti saattaisi ajaa takaa pyynnöillään. Ja muutenkin on hauska kuulla että teksti oli näin päällisinkin puolin onnistunut eikä pahemmin töksähdellyt. Anteeksi, tuntuu että toistan vaan itseäni koko ajan. Kiitän kuitenkin nyt vielä kertaalleen kommentistasi, piristit kovasti iltaani sillä! : ) Ja hei jos joskus tällä parituksella jotain kirjoitat niin minä ainakin lukisin!

[Röhkö]

Hei!
Löysin tämän ficin listauksesi kautta. Olen viime aikoina hakemalla hakenut Gellertistä kertovia ficejä, joten valitsin tämän luettavaksi.

Heti alkuun täytyy sanoa, että alkuasetelmassa oli kaksi tekijää, jotka eivät kiehtoneet minua ollenkaan: paritus ja angst. Minusta on niin masentavaa lukea synkistelyä, varsinkin sisällä istuessa sateelta suojassa. Gellert taas sen sijaan on varattu mielestäni Albukselle.
Näistä huomioista huolimatta fici voi tietenkin olla hyvä, ja olihan se.

Ariana oli herkkä ja viaton kuin ikkunalaudalla istuva varpunen. Gellert sen sijaan on toisessa osassa yhtä synkkä kuin sellinsä. Toisaalta Gellert oli hieman limainen vietellessään ystävänsä pikkusiskoa. Ugh.

Ficin nimi on hieman tylsä, mutta sopiihan tuo "vuosien uurtamat" kuvaus sekä Gellertiin että hänen vankilaansa. Kirjoitat selkeää tekstiä, pidin monesta kielikuvasta. Gellert/Ariana-paritukselle en vieläkään lämmennyt, mutta eipä se mitään.

- Röh

[Vanilje]

Röhkö, hieno kuulla, että pidit tästä, vaikka tekstin alkuasetelma ei aivan sytyttänytkään. Mainitsitkin tuossa kommentissasi juuri niitä piirteitä, joita yritin saada hahmoissa esiin; Arianan herkkyys ja Gellertin eräänlainen synkkyys. Kiva, että ne välittyivät lukijoillekin! Ja no, kieltämättä tuo Gellertin toiminta oli hieman limaista, jos näin voi sanoa. Ihanaa, että teksti oli selkeää ja tyyliltään miellyttävää. Kiitoksia kommentistasi!

[Iloinen Sipuli]

Olipas jännä ficci!

Hahmot olivat sen verran harvinaisia, että oli pakko lukea. Ja hyväksi tämä osoittautuikin. Kieli oli taitavaa ja kerronta onnistunutta. Eräänlainen kaikkitietävä kertoja toimi hyvin. Luot selkeän ja vahvan kuvan tilanteesta, tunnelma on läsnä. Tyyliltään tämä on sellaista aika perinteistä kerrontaa, mutta onnistunutta sellaista.

Ja aihe, aihe nimenomaan oli mitä jännin! Todella harvinainen paritus, vaikka nyt kun sitä miettii, niin oikeastaan hyvinkin aidontuntuinen. (Olettaen siis tietysti ettei Gellert ollut homo). Tuli ihan sellainen "joo, näinhän tämä varmasti olisikin voinut mennä" -olo.

Hahmot ovat onnistuneita, mutta en voi olla miettimättä sitä seikkaa, että vaikka Arianasta muodostuu varsinkin Gellertin silmin varsin "aikuinen" kuva, kaunis nuori nainen, niin todellisuudessahan tyttö on  jotain noin 12! Sen hoksattuani piti lukea uudestaan, ja alkoi väkisinkin jopa hieman ällöttää ajatellessani omia tuon ikäisiä tuttujani, joista osa on aivan pikkulapsia, ja vastaavasti vaikka omia luokkatovereitani viettelemässä niitä. Yyyh, ei mikään kaunis mielikuva...

Mutta se ei suinkaan tarkoita, etteikö tämä olisi silti ollut hyvä! Täytyy muistaa sekin, että eletään aivan eri aikaa, ja koko maailma on ihan eri kuin tämä nykyinen täällä. Vaikka heräävät tunteet ovat radikaaleja, teksti oli silti erittäin hyvä, ja onnistunut, ja pidin siitä kovasti! Hyvät tekstit herättävät tunteita

-Iloinen Sipuli