Title: It's good to hear your voice
Author: Stubastian
Fandom: Salatut Elämät
Pairing: Miro / Oona
PoV: Vain vuorosanoja
Genre: Het, angst, fluffy, romance
Raiting: S (Sallittu)
Summary: Miron ja Oonan erosta on jo aikaa. He eivät ole nähneet toisiaan melkein puoleen vuoteen. Yllättäen Oonan puhelin soi.
”Oona Kiviranta.”
”Moi... se oon mä... tai siis... Miro.”
”Ai, moi...”
”Miten sä... mitä sulle kuuluu?”
”Ihan hyvää... entäs sulle?”
”Hyvää... töissä menee ihan hyvin ja Ranska on jees.”
”No hyvä.”
”Must on kiva kuulla sun ääntä.”
”No niin mustaki sun...”
”Oona, mulla on ikävä.”
”Ai...”
”Eiks sulla oo mua?”
”No on.”
”Ai on?”
”Aika paljonki.”
”Sä et oo silti tulossa Ranskaan?”
”Vieläkö sä odotat mua?!”
”Vaikka ikuisesti.”
”Sä et oo tosissas.”
”Ei mun tunteet oo hävinny. Sulla ilmeisesti on.”
”No ei. Mut väität sä, et sulla ei muka oo ollu ees ketään hoitoo siellä?”
”Väitän.”
”Et.”
”Joo. En kai mä vois duunailla jonkun toisen kaa, kun yks on jo valmiiks mielessä.”
”Kuulostaa siltä, että susta on tullut aikuinen.”
”Kuulostaa siltä, että sä et enää vihaa mua.”
”En mä oo koskaan sua vihannu.”
”Et vai?”
”En. En mä vois.”
”Mä luulin...”
”Sä nyt ootkin aina ollu vähän luulotautinen.”
”Mitä sä tolla tarkotat?”
”Haha, no en kai mitään.”
”Oona...”
”Nii?”
”Kiva kuulla kun sä naurat.”
”Kiva kuulla kun sä hymyilet.”
”Mistä sä tiiät hymyilenks mä?!”
”Sen kuulee.”
”Häh?”
”Kyllähän mä sut tunnen.”
”Oishan mun pitäny se tietää.”
”No, hymyilenks mä?”
”Enhän mä voi tietää.”
”Ainakin joskus sä tunsit mut.”
”Hymyilet sä. Niin paljon, et kohta repee naama.”
”Miro!”
”No anteeks, hah.”
”Sä et oo muuttunu ollenkaan!”
”Oisko pitäny?”
”No... ei.”
”Ei vai?”
”Ei todellakaa.”
”Kai sulla on vielä rastat?”
”Mistä toi nyt tuli?”
”No kai on?”
”No on on. Paitsi että vaaleet.”
”Onks susta tullu blondi?!”
”Joo?”
”Sehän on melkeen sama, jos mulla ois irokeesi!”
”No ei kai nyt sentään?”
”No ei... ihan.”
”Sano mulle jotain.”
”Haha, anteeks mitä?”
”Siis Ranskaks.”
”Ja en varmana!”
”Joo, mä tahon kuulla.”
”En mä osaa Ranskaa.”
”Osaat, mä oon kuullu telkkarissa.”
”Oot sä seurannu jopa Keniassa mun haastatteluita?”
”No ei Kenia nyt mikään kivikautinen oo, kyllä täällä telkkarit on.”
”Nii tietty... mä vaan... en arvannu et...”
”Et mä voisin vielä olla kiinnostunu sun elämästä?”
”Nii...”
”Oon mä. Tietty.”
”Kiva kun suostut puhuun mun kanssa.”
”Kiva kun uskalsit soittaa.”
”No, mä nyt aattelin, että sä et mua puhelimen läpi syö.”
”Ai, niinkö herkullinen susta on tullu?”
”No enkö muka aina oo ollu?!”
”Miro!”
”No?!”
”No oot.”
”Nonii, mä tiesin, pisteet mulle.”
”Pisteet mistä? Itserakkaudesta.”
”Hei, mä rakastan joskus jopa enemmän muita kun itteeni!”
”Senkun näkis, anna esimerkki.”
”Sinä.”
”Mitä?”
”Sä oot sellanen asia.”
”Miro hei, älä viitti...”
”En viittikään, mä oon ihan tosissani.”
”Rakastit sä mua oikeesti joskus niin paljon ku ihmistä voi rakastaa?”
”En.”
”Nonii, ois pitäny arvata.”
”Mä rakastan sua niin paljon kun ihmistä voi rakastaa.”
”Mut justhan sä sanoit...”
”Sä kysyit kysymyksen imperfektissä.”
”Mitä?”
”Mä rakastan sua edelleen.”
”Älä väitä.”
”En niin, ihan totta mä puhun.”
”Mun... pitää lopettaa.”
”Oona?”
”Joo...?”
”Anteeks.”
”Mistä?”
”No vaikka tästä tyhmästä puhelusta.”
”Saat. Jos annat anteeks sen, että mä saatan vielä illalla soittaa tälläsen samanlaisen.”
”Annan, jos soitat ainakin kaks.”
”Herra omahyväinen.”
”Neiti peikkotyttö.”
”Hah. Mä soitan.”
”Muista sit kans.”
”En mä vois enää unohtaa.”
”Mä oon siis taas tehny lähtemättömän vaikutuksen?”
”Noniin, hekoheko, mä lopetan nyt.”
”Tyyt tyyt.”
”Häh?”
”Moikka.”
”Okeiiii, moi...?”
//Classick muokkais ikärajan otsikkoon
