Fandom: Bleach
Disclaimer: Mikään ei kuulu minulle, minä vaan leikin.
Otsikko: Elävä ja lämmin
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Byakuya/Renji
Ikäraja: K-11
Genre: Romantiikka
Summary: Renji on elävä ja lämmin syleilyssäni, kärsimätön ja rauhaton niin kuin aina.
A/N Tämä on vastaus 12+ virkettä vol. VIII -haasteeseen, hahmoksi valitsin Renjin. Minulla oli alun perin vakaa aikomus tehdä Renji/Ichigoa mutta koska näistä virkehaasteista tulee aina minulla runollisia paskoja, päätinkin lopulta pistää Byakuyan kertojaksi. Ovelaa, lol. Sanalista lopussa, jokerilause käytetty myös. En tiedä voiko tästä nauttia, mutta tulipahan kirjoitettua tällaistakin soopaa välillä. : ) Itse asiassa kyllä jollain tapaa pidän tästäkin parista.
Elävä ja lämmin
Renji seisoo kasvot vastatuuleen, joka on päässyt jollain tavalla livahtamaan puutarhani muurin raosta, täytyy muistaa käskeä palvelijoita tiivistämään kaikki mahdolliset kolot. Mutta vasta huomenna, sillä tämä hetki ei kaipaa muita todistajia kuin yllämme kaartuva taivas miljoonine tähtineen. Vain nuo hiljaiset valopisteet saavat katsella, kuinka astelen alipäällikköni taakse, kiinni hänen selkäänsä, jolloin sovimme yhteen kuin kaksi lusikkaa laatikossa.
Painan leukani hänen vahvalle hartialleen ja sormeni juoksevat hämähäkkeinä hänen rinnallaan ujuttautuen kaavun sisään. Tuulenpuuska puhaltaa hänen auki olevat hiuksensa huntuna kasvoilleni.
Tällaisina hetkinä Hisanan kuoleman jälkeensä jättämä kaipaus lientyy vähäksi aikaa, lakkaa tekemästä niin kipeää, että välillä on vaikea muistaa miten hengitetään. Kaipaan häntä yhä ja kun yritän sulkea silmäni nukahtaakseni näen hänet mielessäni, mutta tällaisina hetkinä käsitän, että elämässä on hyviä asioita ilman häntäkin.
Renji on elävä ja lämmin syleilyssäni, kärsimätön ja rauhaton niin kuin aina. Miten monta kertaa olemmekaan ajautuneet umpikujaan sen takia, että olemme eri mieltä siitä mihin tahtiin edetä. Hän haluaa kaiken ja heti, juuri nyt, piti olla jo, kun taas minä haluan ottaa yhden pienen askeleen kerrallaan ja nauttia siitä ennen kuin otan seuraavan. Minä voitan tietenkin aina – olen paitsi hänen rakastajansa myös hänen kapteeninsa, asemiemme välillä on kuilu jonka ylitse hän ei pysty rakentamaan siltaa vaikka miten yrittäisi.
Yöperhonen lepattaa ohitsemme, sen siivet välähtelevät vaaleina yön pimeydessä, kun paperilyhdyn valo vetää sitä puoleensa. Se on avuton lämpimän liekin kutsuessa sitä, ja samaan tapaan minä kurkotan kohti Renjiä, tuota elävää liekkiä, lämmitelläkseni hänen läheisyydessään.
Vedän hänet mukanani kivipenkille, joka kiertää taidokasta kukkaistutusta. Hänen hiuksensa kutittavat nenääni, hänen pitäisi pitää niitä useammin auki tällä tavalla, ne valuvat sensuellisti paljaalla iholla, kun työnnän kaavun hänen harteiltaan. Hän haukkoo henkeä, kun piirrän merkityksettömiä kuvioita hänen rinnalleen kylmillä sormillani.
Ajatella, että Hisanan kuoleman jälkeen olin niin lähellä itsemurhaa, mutta nyt minulla on jälleen joku sylissäni, joku jota rakastaa. Iltailma on viileää, tähdet luovat jäänkylmää valoaan ja maustepenkistä kantautuu kirvelin tuoksu, kun suutelen Renjiä syvään ja unohdan vähäksi aikaa ensimmäisen rakkauteni. Ehkä se on petollista, mutta en usko, että Hisana haluaisi minun olevan onneton koko loppuelämääni, hän oli aina lempeä eikä halunnut kenenkään kärsivän, kaikkein vähiten minun.
On toki muita, jotka pitävät suhdettamme kyseenalaisena, mutta ei ketään niin typerää, että yrittäisi nousta minua vastaan ja tehdä asialle jotakin. Jos vaivaudun ajattelemaan heitä minua vain hämmentää, minkä vuoksi toisten asiat kiinnostavat heitä niin paljon, sillä eihän tämä kuulu kenellekään muulle kuin minulle ja Renjille.
Renji huomaa minun olevan ajatuksissani ja kärsimättömyys häivähtää hänen silmissään ennen kuin hän kurkottaa puoleeni ja jatkaa suudelmaa entistä suuremmalla kiihkolla. Hänellä on mielessään kartta kaikista herkistä pisteistäni ja hän tekee parhaansa koskettaakseen niistä mahdollisimman montaa yhtä aikaa, kun painan hänet alleni, eikä hän edes värähdä vaikka kiven täytyy olla jäätävää paljasta selkää vasten. Hän oppi olemaan valittamatta viettäessään raskaan nuoruuden Rukongain kaduilla, niin viheliäisessä paikassa, etten ole koskaan vaivautunut laskemaan jalkaani sen maaperälle. Siellä ei kukaan olisi vaivautunut auttamaan toista, vaikka tämä olisi jäänyt vankkurien alle, vaikka tämä olisi kuolemassa nälkään tai janoon – mutta hän oli sitkeä ja voitti sen paikan, pääsi akatemiaan, valmistui ja nousi alipäällikökseni, ja kiipesi lopulta sydämeeni.
Öinen puutarha on kaunis ympärillämme, Renji on niin elävä ja lämmin, ja minä olen hyvilläni siitä, että sittenkin elän vielä.
Sanalista
1. vastatuuli
2. taivas
3. lusikka
4. hämähäkki
5. huntu
6. kaipaus
7. silmä
8. rauhaton
9. umpikuja
10. askel
11. silta
12. siivet
13. avuton
14. istutus
15. hius
16. piirtää
17. itsemurha
18. kirveli (mauste)
19. petollinen
20. kyseenalainen
21. hämmentää
22. häivähdys
23. kartta
24. raskas
25. vankkurit
