Otsikko: Vielä synnitkin anteeksi
Kirjoittaja: Demeter
Paritus: Eeva/Aada
Tyylilaji: epätoivoista, synkkää ja vähän mielenvikaista ajatuksen jouksua
Ikäraja: K-11
Varoitus: melko väkivaltaisia ja aika itsetuhoisia ajatuksia
Disclaimer: omat hahmot & teksti
A/N: Huomasin äskettäin Tajunnanvirtaa-haasteen, ja koska odottelin tässä sopivasti keskiyötä ja retkeä tulivuorelle, istahdin terassille napit korvissa annoin ajatuksen viedä ja kappas kummaa, lopputuloksena oli mielen syövereistä kummunnut omituinen tuotos. Osallistukoon myös femme10-haasteeseen.
Vielä synnitkin anteeksi
Pidä minusta kiinni, pidä kiinni niin lujaa että sormesi murtuvat, rasahtaen menevät paikoiltaan ja rikkoutuvat.
Sinun sormesi, niin ne kauniit ja pitkät, ne jotka olet kolmatta niveltä myöten minuun joskus tunkenut, kipeästi, pirullisesti, sillä sinä et tunne sanaa nautinto, enkä minä sanaa kohtuus.
Katso nyt, katso nyt minua: juuri tällaiseksi sinä olet minut tehnyt. Vainoharhaiseksi ja varpaillaan käveleväksi, vinkuvaa hengitystään pidätteleväksi raukaksi, enkä minä kestä enää edes omaa seuraani. Minä maistan kyllä veren suussani, mutta puren huuliasi yhä voimakkaammin.
Pidä minusta kiinni, sinähän roikut jo minussa, kuihtuneessa mielessäni, ja kuvittelet voivasi pelastaa minut kuin tienposkesta löytyneen, henkihieveriin piestyn koiran. Hyvää hoitoa ja vähän troppia, salvaa hiertyneisiin haavoihin ja kauniita sanoja rikottuihin lupauksiin. Mutta tiedätkö, ei minuun mikään rohto enää tepsi, ei kämmenessä murskatut yrtit, ei lämmöllä ja lempeydellä haudutetut piharatamon juuret, ei valaan maito eikä kauneinkaan kuivattu koralli, morttelissa hienoksi jauhettu.
Vielä kerran haluan muistuttaa, pidäthän kiinni niin perkeleen lujaa, ihan viimeiseen hengenvetoon saakka, siihen hinkuvaan ja loputtomalta tuntuvaan, kaikkensa antaneeseen ja niin kipeään.
Ja sen jälkeen huuda, huuda, huuda, minä pyydän, huuda niin lujaa että kitarisasi irtoaa paikaltaan ja kurkkusi tuntuu palaneen karrelle. Huuda, huuda, huuda; kerro kuinka minä olen mennyt, äläkä anna kenenkään, älä enää ikinä, keskeyttää sinua, sillä minä en tule enää takaisin, en tule, en ikinä, eikä sinun huutosikaan saa loppua, ei ikinä, kuulitko?
*
Minä tahdon tatuoida itseeni
Neitsyt Marian ja Jeesuksen
ristipuun ja orjantappurat
juuri ne, jotka hankasivat otsan verelle, sille samalle verelle, jota minä joka sunnuntai juon yhden siemauksen verran, pyydän sen viikkoiset syntini anteeksi, sillä niitä on kertynyt taas niin helvetin paljon.
Eeva hallusinoi taas, enkä minä saa pidettyä häntä enää tässä maailmassa. Minä pelkään, Jeesus, kuuletko sinä? Minä pelkään että menetän hänet, tunnen jo kylkiluut ja jokaisen nikaman selässä, aivan jokaisen, eikä kenenkään kuuluisi näyttää siltä, niin nääntyneeltä ja hullulta, sellainen loimu silmissä palaen, sellainen joka huutaa
tapa, tapa, tapa
tapa minut, ole hyvä
minä anelen niin kauniisti
Eeva haluaa ja rukoilee, että minä runtelisin hänet. Yhtenä päivänä houreissaan se nainen tarttuu rintoihini ja kuiskii korvaani sellaisia asioita kuin
sinä olet niin innoissasi, Aada, niin innoissasi elämästä, ethän, voi ethän koskaan irrota otettasi minusta vaikka sormet murtuisivat tai minun selkärankani naksahtaisi poikki
Ja toisena että
annathan minun pestä jalkasi, Aada, annathan minun pestä jalkasi, minä palvon sinua, sinä olet niin vahva ja minä katkean, mutta ennen kuin se tapahtuu, anna minun pestä ne jalkasi nyt, ja sen jälkeen voisitko sinä ystävällisesti nousta päälleni ja murskata minun kalloni, kiltti, ihan rohkeasti vain, jalka takaraivon päälle ja sitten otat vauhtia ja polkaiset, hups vaan
Kun minä sanon että pian kaikki helpottaa, ei mene enää kauan kunnes rahaa on tarpeeksi ja mennään taas lääkäriin, Eeva nauraa heleästi ja hänen nauraessaan minä muistan taas menneet vuodet ja ajan, jolloin ei avun huutaminen tehnyt kipeää.
Jeesus Kristus, pyhä siunattu Neitsyt Maria, rakas kolmiyhteinen Jumala, minun pelastajani, minun vapahtajani. Voi hyvä Pyhä Henki ja Jeesus, Jeesus, Jeesus, minun pelastajani,
pelasta Eeva ennen kuin minä teen niin kuin hän pyytää.
Voisiko sellaista syntiä antaa anteeksi edes minun vuokseni murrettu leipä, minun edestäni vuodatettu veri?