Title: Skellingtons mighty idea
Author: yuuri
Fandom:The nightmare before Christmas
Raiting: S
Genre: “horror” - hankalaa määritellä - oikeasti!
Character/s: Jack Skellington yms..
A/N: Osallistuu Tim Burtonin tuotanto-haasteeseen. Sekä Halloween-haasteeseen J Ensimmäin ficcini ikinä kys. olevasta elokuvasta, joten jännittää lukeeko tätä kukaan ja heidän mielipiteensäkin hivenen - etten ihan suohon heittänyt tätä ficciä…
Disclaimer: Kaikki kunnia Tim Burtonille<3 + Danny Elfmanille viimeisistä lyriikoista. En saa rahaa enkä mitään muutakaan - kunhan pidän hivenen hauskaa lainatuilla hahmoilla. Ruono/laulu, jota Jack laulaa muutaman säkeistön verran on omani, joten omistan sen (toki sitä saa lainata, jos luvan kysyy jne jne…
)
_______________________________________________________________________________
Oh, sweet sweet night
Mabye it‘s right
To laugh with the ghost
And the boogeyman too…Jack hyräili iloisesti - tai ei nyt niin iloisesti kuin voisi olettaa. Ei kukaan ollut iloinen ennen Pyhäinpäivää. 364 päivää vuodesta, jokainen oli kauhun, raivon, kiukun, itkun ja milloin minkäkin partaalla yrittäessään keksiä jotain uutta seuraavaksi Halloweeniksi. Kuitenkin Jack Skellington oli iloinen ja vain siksi, että hän oli keksinyt sen - uunituoreen idean.
Let‘s sing together
We‘ll be scary forever
Cos‘ this is time of
Tricks and treats
This is time when you can cheat…Jack seisahtui Kurpitsa-aukiolle, painoi luisevat sormensa suuhunsa ja vislasi korkealta. Läheiseltä pellolta muutama kurpitsa nousi ylös ja lähti lehtivarsiensa kanssa kulkemaan kohti aukiota. Jackin oikealla puolella oleva vanha ja hajoamisillaan olevan sirkusvaunun retkottava ovi rämähti auki ja suurikokoinen mies asteli ulos viiksiään sipoen.
“Jack, toivon todellakin, että sinulla on asiaa etkä vain huviksesi viheltele, lauleskele ja häiritse pelottavia yöuniamme”, mies ärisi yönuttu päässään. Jack hymyili leveästi miehelle, joka nyt vain sattui olemaan myös Halloweenkapungin Pormestari. Nimeä miehellä ei ollut, jokainen kutsui häntä Pormestariksi - olivat aina kutsuneet.
“Tietenkin, Pormestari. Keksin aivan itse loistavan tavan elävöittää pientä juhlaamme!” Jack sanoi nauraen ja pyörähteli muutaman kerran itsensä ympäri. Pormestarin pää kääntyi hymyileväksi ja imelä ääni sai Jackin virnuilemaan vieläkin leveämmin, jos vain mahdollista.
“No, mutta sehän kuulosta vallan kauhistuttavan hienolta!”
“Tietenkin! Minähän olen kruunattu kuningas pelottelussa joten ideointi ei ole juttu eikä mikään…”
Jack vilkaisi ympärilleen ja ilokseen näki hyvin monen kokoontuneen keskellä yötä Kurpitsa-aukiolle, joten Skellington saattoi kuuluttaa ideansa kaikkien korville.
“Rakkaat, huikean pelottavat ystäväni! Olen keksinyt mitä loistavimman idean elävöittää uskomattoman kauhistuttavaa juhlaamme.”
Se vähäinenkin mutina lakkasi ja jokainen käänsi huomionsa luisevaan luuranko mieheen.
“Olet päättänyt, että me luomme olennot, joita kyynikko ihmiset ja mielikuvituksella kyllästettyt lapset niin kammoavat, vaikka ne ovatkin vain hahmoja tarinoissa. Me luomme kuuluisimmistakin kuuluisammat, hirmuistakin hirmuisemmat, kauhistuttavat kauhut”, Jack kertoi leveästi virnistellen. Suuri ihmissusi, Lycan murahti.
“Mitä Skellington oikein tarkoittaa?”
Jack tanssi suden luokse ja taputti karvaista olkapäätä.
“Sitä, että sinun laumasi luo sen kauhistuttavan ihmissuden, joka on niin kuuluisa leffoistaan. Sen pitää olla vieläkin pelottavampi kuin sinä tai laumasi. Me elämme pelosta ja kauhun kiljaisuista. Pahoittelen parahin ystäväiseni, mutta sinun karvasi alkaa olla harmaa, haalistunut ja no hivenen tippuileva”, Jack sanoi ja vilkaisi karvoja, mitkä sudesta oli varissut mukulakiville. Lycan ärähti, mutta ei kohottanut suurta, teräväkyntistä kättään Skellingtonia vastaan - ei, koska susimies tiesi luurangon olevan oikeassa. Halloweenkaupungin asukkaat alkoivat olla vanhoja ja kuluneita, joten Jack Skellingtonin idea ei kuulostanut ollenkaan hullummalta ja hivenen hullu Skellington oli.
Jack nauroi kimeää ja hyväntuulista nauruaan hetken ennen kuin kertoi jokaisen pienen yksityiskohdan kaupungin asukkaille. Ja jo kuun laskiessa jokainen oli käynyt töihin, joita Jack vahti laulujaan laulellen.
“Scary night
Fever tight
In your head
You hear childs scream
And me,
Skellington, the one and the only
Sing this horrifying song
Like a lullaby to you….”Tasan tarkkaan viisi täysikuuta ja mustaakin mustempien päivien, viikkojen ja kuukausien jälkeen Skellington tuijotti arvostelevan tyytyväisesti Halloweenkaupungin väen aikaansaannoksia.
“Ne ovat juuri sellaisia kuin kuvittelin. EI! Vieläkin parempia”, Jack hihkui iloissaan ja Sally vain saattoi pudistella päätään rakkaan ystävänsä innolle.
Kauhistuttava ihmissusi aukoi suurta kitaansa päästäen ilmoille raastavan surullisen ulvaisun.
Ylväästi, kädet selän takana seisova vampyyri haukotteli tylsistyneenä, paljastaen samalla terävät kulmahampaansa.
Sinne tänne heiluva, valkoiseen käärinliinaan kiedottu muumio ärisi ja murisi jokaiselle, joka edes uskaltautui kahta metriä lähemmäs.
Suuri, neliskanttinen ja vihreän valkoinen järkäle - Frankenstein, opetteli puhumaan erään kumituksen avustuksella.
Ja kymmenkunta muuta kauhean kauhistuttavaa ja julman pelottavaa olentoa seisoi enemmän tai vähemmän suorassa rivissä (muumiota lukuun ottamatta). Jack seisahtui rivistön eteen ja virnisti onnellisena.
“Erinomaista työtä rakkaat, pelottavat ystäväni! Meillä on aikaa tasan minuutti ennen kuin työmme alkaa taas. Joten seuraavat kaksikymmentäneljä tuntia - PELOTELKAA, HIRVITTÄKÄÄ JA KAUHISTUTTAKAA!” Jack huusi ja suoristi kätensä antaen jokaiselle Halloweenkaupungin asukkaalle luvan poistua ja astua ihmisten maailmaan. Kaupungin Pormestari napsautti sormiaan ja suuri portaali ilmestyi Kurpitsa-aukiolle. Hiljalleen väki katosi poratalin kautta, mutta laulun saattoi kuulla vielä tuulessa - samoin kuin Jack Skellingtonin kumisevan naurun.
“This is Halloween,
This is Halloween
Pumpinks scream in the Dead of night!”_______________________________________________________________________________
