Nimi: Kun olet poissa
Kirjoittaja: Minä, Lasisydän
Beta: SuklaaKissa
Genre: Angst, deathfic
Ikäraja: K11 - en tosin ole ihan varma, korjatkaa jos olen väärässä.
Paritus: Itse ajattelin tämän femmenä, mutta se on tulkintakysymys, voi lukea jopa parituksettomana.
Varoitukset: Viitataan itsemurhaan.
A/N alla.
--
Yritän unohtaa, mutten voi. Yritän syyttää sinua, mutta olet ainoa, jolle en kykene olemaan vihainen. Kiroan omaa voimattomuuttani ja olen katkera niille, jotka katsoivat sinua mutta eivät nähteet, kuinka tarvitsit pelastusta. Toivon, että olisin osannut näyttää sinulle elämän sellaisena kuin itse sen vielä silloin näin.
Nyt ympäröivä maailma tuntuu minustakin vajavaiselta – keskeneräiseltä, typerältä, julmalta, ylipäätään huonosti tehdyltä. Sääntöjen laatijat eivät ole yhtään sen parempia kuin niiden rikkojat, eivät yhtään sen viattomampia ja harvoin yhtään viisaampiakaan. Haluaisin sinun laillasi tarttua veitseen ja jättää verta jäähyväislahjaksi ympyröille, jotka jäävät pyörimään ilman minua (meitä). Mutta se olisi liian itsekästä tehtäväksi noin vain, eivätkä voimani ole vielä lopussa – tiedän, että sinäkin lähdit vasta, kun et enää jaksanut tarpoa tällä pitkällä, yksitoikkoisella polulla.
Sinä et nimittäin nähnyt niitä kauniita pikku kukkia ympärillämme, ja nyt ne ovat kuihtuneet viimeistä värikästä terälehteä myöten.
--
A/N: Kirjoitettu jo pitkän aikaa sitten, mutta oli niin älyttömän vaikeaa keksiä nimi, ettei silloin julkaisu onnistunut. Sitten tästä piti tulla Maailma sinun jälkeesi, mutta se olisi (kuten SuklaaKissan ansiosta huomasin) muistuttanut liikaa toisen juuri julkaisemani ficin nimeä, vaikka olisikin ehkä kuvannut tätä paremmin. Eilen silittäessäni taisin keksiä juuri nykyisen nimen ensin, ja koska sekä minä että SuklaaKissa pidämme siitä, päätin, että mennään sitten näin.
