Kirjoittaja: Duzku
Beta: -
Ikäraja: S
Genre: romance, fluff
Fandom: One Piece
Paritus/Hahmot: Nico Robin/Nami
Vastuuvapaus: One Piece ja kaikki sen mielivaltaisen ihanat hahmot ja koko tajunnanräjäyttävä todellisuus kuuluvat Eikka-Odan omistukseen, minä vain leikin, enkä saa tästä mitään rahallista korvausta. Vielä vähemmän omistan yhtäkään biiseistä.
Summary: Matkaa ja ehkä aurinkoisempaa tuulta purjeissa //
Ja joskus Robin sai houkuteltua Namin viereensä nukkumaan.A/N: "Pieni" kymmenen kappaleen sarja tunteiden kasvusta ja pelkästä tunnelmasta. Osallistuu
Shuffle IV:hen (luin muita haasteficcejä ja tunnen kirjoittaneeni ihan liikaa.. Auts //Mutta eihän sitä ollut kielletty) ja
Femme10-haasteeseen.
Väänsin siis Voicen päälle ja tuskailin biisien kanssa (ei todellakaan musiikkimakuani, vaikken natsi olekaan), etsin nimiä ja artisteja hiki hatussa kunnes älysin katsoa Voicen sivuilta soitettujen listan ja tunsin itseni niiin tyhmäksi... Mutta tällaista siitä tuli, kommentoikaa, olkaa kilttejä, rakentava auttaa aina <3
ELÄMÄN AURINKOISEMPI LUKUChisu- FrankensteinNami oli kiero naiseksi, ovela pitkäkynsi, lyömätön navigaattori. Robin hymähti, hymyili kämmenpohjaansa, seurasi, kuinka Nami kietoi Sanji-kokin tarpeettomankin hyvin pikkusormensa ympärille ja houkutteli kapteenin kurssinmuutokseen, aarresaari, kuuletteko, aarresaari! Pieni muutos, käännös paapuuriin, eikö?
Nami tanssahteli kannen poikki ja teki kylpyhuoneen ovella käännöksen ja heitti lasit takaisin nenäpojalle.
Kyllä. Kiero naiseksi.
JVG- Huominen on huomennaNami pyöritti miehiä kuin siimaa ja kumosi drinkin drinkin perään. Robin pysyi siinä yhdessä ja siemaili välissä alkoholitonta, salamurhaajan valppausaate jäi päälle. Nami oli Nami, heitti volttia taaksepäin, palasi mieheen jonka oli jo kerran lempannut.
Tämän saaren karnevaaliyö oli paras keksintö aikoihin.
Robinin oli pakko yhtyä Luffyn, Usoppin ja Sanjin ja kaikkien muiden mielipiteeseen, kun Nami aamuyöstä tanssi kokonaiset viisi hidasta ja kymmenen nopeaa iho ihoa vasten yhdessä hänen kanssaan.
Janna- LäpinäkyväAlabastasta lähtiessään Robin ei miettinyt muuta kuin mahdollisuutta saada uusi elämä ja päästä eteenpäin. Alabasta oli ehkä yksi luku hänen elämässään. Tämä olisi seuraava, seuraava saisi luvan olla valoisampi.
Se olikin, kiitos oranssihiuksisen navigaattorinaisen, kullanhimoisen varislinnun, elämäniloisen Namin.
Maailmanhallituksen kiristämäksi joutuessaan hänen oli helppo tehdä päätös. Jos hän joskus olisi paljastanut tunteitaan Namille, raottanut salaisuuksiensa kantta, kertonut mitään, hän olisi mieluummin kuollut. Vajonnut suolaisille lankuille satamalaiturille ja huuhtoutunut mereen.
AVICII- Addicted to youIllat yhdessä kannen alla Namin kanssa olivat leppoisia ja ihania, uni tuli ennen suunniteltua, poikkeuksetta aina. Nami piirsi, hänellä saattoi olla helposti viisi keskeneräistä karttaa lähdetiedot avoimena sekasotkussa piirtopöydällä.
Robin luki.
Keskustelu kulki.
Ja joskus Robin sai houkuteltua Namin viereensä nukkumaan.
Bruno Mars- Locked Out Of HeavenAamulla Robin asteli haukotellen Sunnyn kannelle ja löysi Namin reelingiltä.
"Sitä räpsytellään silmiä aamuauringolle."
"Kai nyt kun aurinko, meri ja ihanan pirteä tuuli eikä pilviä", Nami venytteli nautinnollisesti ja heilautti hiuksiaan. Robin katseli, nojasi reelinkiin hänen vieressään.
"Kaunista", Nami huokaisi ja sulki silmänsä.
Robin hymyili. Hän tiesi, että aamuteehen mennessä Nami heittäisi ylleen sinisen mekon ja niin ikään siniset remmikorot ja vaihtaisi lounaaseen mennessä valkoisen olkaintopin keltaoranssiin olkaimettomaan.
"Tulee helteinen päivä. Pientä ohilipuvaa ukkosrintamaa. Taidan käydä laittamassa sen sinisen hameen."
Kuten sanottu.
Sanni- Me ei olla enää me Sumua. Sumua, sielussa ja merellä. Robin istui huopaan kietoutuneena reelinkiin nojaten ja torjui miehistön yritykset tuoda hänelle teetä, kahvia tai nuotion.
Nami ei ollut täällä.
Kaksi vuotta. Ilman aurinkoa ja ilman ruumiinlämpöä selän takana öisin talvisaarilla.
Kaksi vuotta, ja he tapaisivat taas, mutta muistaisiko Nami häntä? Eikä Nami tiennyt vieläkään, hän ei ollut kertonut, eikä kertoisi vastedeskään.
Ei ainakaan ihan heti.
Robin huokaisi. Puristi vilttiä tiukemmin ympärilleen ja naurahti. Surullisesti, pienesti. Oli kai tässä jotain hyötyäkin. Hyöty pitäisi vain yrittää etsiä jostain mastopuiden seasta tai saavuttamattomien aaltojen alta.
Ace Wilder- Busy Doin' Nothin'Nami kiskoi Robinin perässään taistelun jälkeisen juhlijamassan välistä lämpimille rantakallioille ja lauloi, Robin ei laulanut, nauroi vain, hihitti kämmeneensä, hymyili silmiin saakka ja seurasi tuulen leikkiä Namin lyhyissä hiuksissa.
"Mieti! Maailmanympärikeikka! Se tämä on!"
Robin nauroi. Maailmanympärimatka oli sellainen, josta haaveiltiin sen ainoan oikean kanssa.
Donkeyboy- TriggerfingerRobin tajusi, ettei koskaan voittaisi Namia missään. Sama viehätysvoima, joka puri kaikkiin heteroseksuaalisiin miesssukupuolen edustajiin, puri myös häneen. Yksi kaunis hymy ja hän oli viety, ainoana erona oli se, että hänellä järki pysyi matkassa.
Kahden vuoden ero oli tehnyt Namista viehättävämpääkin hurmaavan seksikkään naisen. Robin hymyili taukoamatta, seurasi Namin jokaista liikettä aurinkolasiensa takaa.
Kunhan hän vain saisi tuon ilmestyksen lakanoidensa väliin siitä viereisestä sängystä.
John Martin- Anywhere for YouNe kaikki kahden vuoden takaiset juhlat, joissa Nami pienessä hiprakassa leikki pahempaa pusukalaa kuin Sanji, takertui huulistaan Robiniin kiinni ja nauroi vapaammin kuin kukaan ikinä, ne kaikki yöt, kun Nami hypähti hänen sänkyynsä, kömpi kirjapinojen yli.
Nami oli luonnonvoima. Nami teki täsmälleen melkein kaiken minkä itse halusi.
"Luffyn kertomusten perusteella on vaikein piirtää karttaa. Zoro osaa selittää suunnatkin hämmästyttävän hyvin, ottaen huomioon sen uskomattoman eksymistaidon-"
Robin keskeytti Namin innostuneen höpinän pehmeällä huulten kosketuksella.
Robbie Williams- Let Me Entertain YouTulevaisuus näytti huimaavan aurinkoiselta. Jos Robin oikein muisti, Nami oli sanonut rakastavansa häntä. Ja selvin päin. Ilman, että tilanteessa oli ollut kyse rahasta.
Robin katsoi suljetuille luomille piirtyvää auringonpunaa ja hymyili kämmeneensä, hihitteli keulassa ja haistoi suolaisen tuulen, viilenevän illan ja nauroi, melkein lauloi, sai kummastuneita katseita Frankylta ja Zorolta. Nami oli hänen, eikä kenenkään toisen.
Saattoihan olla, että Nami vetäisi sanansa takaisin kuin rahalahjoituksen. No, sillä nyt ei ollut mitään väliä. Ei juuri nyt.
-Duzku
PS. aika ei nyt riitä biisilinkkien rakenteluun... toteutan ne heti kun pystyn, viimeistään huomenna //Lisäilin linkit..