Remus John Lupinin nuoruudesta | K11 | Draama, angst, seikkailu

[Universe]

Tykkäsin kovasti. Ainoat niinsanotut viat, mitkä löysin oli hankala kappalejako ja yksi kirjoitusvirhe.

Kirjoitit siis hyvin, sujuvasti, pysyit hyvin alkuperäisessä tekstissä. (Joskus Ficceissä näkee sitä että ne menee ristiin kirjojen kanssa.) Lisäksi aloitit hyvästä kohdasta ja sait lukijan (siis minut) kiinnostumaan heti parin ensimmäisen lauseen jälkeen. Jatka siis toki ja toivon että kiinnität kappalejakoon huomiota

EDIT. Olen siis lukenut vasta ekan luvun/pätkän.

[Arion]

    Suklaasammakolla näytti olevan piristävä vaikutus myös Peteriin. Haukattuaan pari palaa hän alkoi silmin nähden rentoutua. Väri alkoi palata hänen pyöreille poskilleen ja hän hymyili kiitollista hymyä Remukselle. Hetken mielijohteesta Remus iski Peterille silmää.
    ”Mitä, täälläkö sinä luuhaatkin, Peter? Luulimme, että olit eksynyt jonnekin matkan varrelle.”
    Kumpikaan heistä ei ollut lainkaan huomannut Siriuksen ja Jamesin tuloa. Siriuksen oli lopulta pakko nauraa nähdessään heidän hölmistyneet ilmeensä: ”Näytätte siltä kuin olisitte juuri jääneet kiinni jostakin kielletystä.”
    ”Me tultiin etsimään sinua, Peter”, James ilmoitti. ”Tai oikeastaan professori McGarmiwa lähetti meidät. Hän taisi alkaa hieman ikävöidä sinua, kun et enää palannutkaan takaisin tunnille.” Jos mahdollista, Jamesin ilme oli yhtä aikaa ilkikurinen ja pahoitteleva. ”Minusta vähän tuntuu, että sinulla on huomenna treffit, Pete. Kaiken lisäksi illaksi on luvattu komea kuutamo. Luuletko, että Voro suostuisi viemään sinut kävelylle sitä katsomaan, jos pyydät kauniisti?”
    Peter voihkaisi hiljaa ja pudotti puoliksi syödyn suklaasammakon käsistään. Siriuksen kädet tarttuivat ahnaasti siihen jo ennen kuin se kosketti maata.
    ”Ah, parahin herra Lupin”, James sanoi vuorostaan Remukselle. ”Voit kai jo paremmin? Tuletko päivälliselle?”
    ”Taidan jättää väliin”, Remus sanoi, ja päästi juuri sopivasti ilmoille valtaisan haukotuksen. James nyökkäsi ja huikkasi: ”Nähdään, kamu!” Ja sitten hän lähti Siriuksen ja Peterin seuratessa perässä. Oviaukossa Peter käännähti vielä Remukseen päin ja iski tälle silmää hyvästiksi.
    Liian uupuneena vetämään edes verhoja sänkynsä suojaksi Remus heittäytyi selälleen, sulki silmänsä ja liukui hämäriin uniin.

xDDDD perus Sirius ja James - aina naurattamassa

joo, en oikein keksi nyt järkevää sanottavaa, joten taidankin jatkaa lukukierrostani täällä finissä

*kiittää luvusta ja kumartaa ennen kuin jatkaa matkaansa odotellen uutta lukua*