Kirjoittaja Aihe: Kun tänään lähden,S, ei paritusta, oneshot  (Luettu 1873 kertaa)

pieni ficcityttö

  • Puhdasverinen
  • ***
  • Viestejä: 41
  • Jäätelöä ja vesisadetta
Nimi: Kun tänään lähden
Genre: Laitetaan vaikka adventure... Lievä ainakin.
Kirjoittaja: Minä Itse Isolla Kirjaimella eli pieni ficcityttöhän tämän raapusteli
Beta: kamichoco, kiitos olet ihana!
Ikäraja: sallittuhan tämä
Paritus: ei ole
Vastuuvapaus: Row tädille korkein kunnia, ja rahaa ei tipu ainakaan minulle.
A/N: Tykkään biisistä ja se tuli radiosta, tässä lopputulos. Nauttikaa ja heittäkää kommentilla! :D


Kun tänään lähden




 
Kun tänään lähden
 
otan mukaan mitä tarvitsen,
 
taivaalta tähden valitsen
 
ja sitä seurailen
 




Koputin oveen. –Sisään! kuului Regin huuto. Ovi aukeni ja astuin luihuisväreillä koristeltuun huoneeseen, jossa en ollut käynyt pitkään aikaan, enkä tulisi käymään vielä pidempään. – Ai sinä, Sirius, mitä asiaa? Regulus kysyi hieman hämmästyneenä. –Eipä mulla mitään ihmeellistä… Kunhan tulin moikkaamaan pikkuveljeäni, vastasin. –No moi, Reg tuhahti. Kolmella askeleella olin harpannut sängyllä ylimielisen näköisenä röhnöttävän pikkuveljeni luo ja sulkenut hänet halaukseen. Yhden sekunnin ajan hän vastasikin tähän harvinaiseen tunteiden purkaukseeni, mutta tajuttuaan mitä oikein teki, hän alkoi pyristellä irti. –Nyt ne kuraveristen saastuttamat käpälät irti minusta! hän kitisi. –Joo joo. Yksi juttu ennen kuin jätän sut rauhaan . Lopullisesti, lisäsin ääneti mielessäni. –No? – Mikä on sun suosikki tähti? kysyin aivan viattomasti. Regulus mietti hetken, mitä vastaisi. Lopulta hän avasi suunsa. -Etelänristi. Miten niin? -Eipä mitenkään, kunhan kysyin. Peräännyn ja suljen oven. Mielessäni elin uudestaan sitä hetkeä noin kymmenen vuotta sitten, kun pikku Reg juoksi syliini ja kiljui –Sirius! Sirius on mun suosikki tähti!
 
Aavistuksen haikeana sulkeuduin huoneeseeni ja aloin tarkastaa laukkuani. Taikasauva taskussa, koulukamat kassissa, pöllö häkissä. Mitä muuta kaipaisinkaan? Ovennuppi ratisi ja pieni hahmo astui sisään. Kirosin puoliääneen. Oljo. – Mihis nuori isäntä verenpetturi onkaan matkalla tähän aikaan illasta? tonttu kitisi. En vaivautunut vastaamaan vaan tönäisin otuksen sivuun ja arkkua perässäni raahaten hiippailin portaat alakertaan. Eteinen oli tyhjä ja autio. Olin jo melkein ulko-ovella, kun joku yskäisi takanani varjoissa. -Et kai sinä karkaa, poikani? Hauras ja vanha naisen ääni kaikui hiljaisessa eteisessä. Hämäävää, äiti on kuin onkin tuon vanhan naisen kuoren alla silkkaa terästä, sekä hieman ylpeyttä ja tällä yhdistelmällä hän murskaa kaiken tieltään. – En ole karkaamassa äiti, vaan lähdössä. Vai pitäisiköhän sanoa Walburga. Lakkasit olemasta äitini siinä viitisen vuotta sitten. Sylkäisin suustani ja tempaisin raskaan oven auki. Raikas yöilma tulvahti keuhkoihini ja viilensi ihanasti eteisen tunkkaisuuden jälkeen. Ovi kolahti kiinni. Enkä enää ikinä edes sylkäisisi tuon talon suuntaan.
 
Kun tänään lähden
 
en taakse aio vilkaistakaan
 
taivaalta tähden valitsen
 
vaikken sitä
 
kiinni saa
 
nostin oikean käteni.
 
Jotain ihmetyttää
 
kun se kysyy mihin meen
 
ja mä vastaan
 
mihin vaan
 


Violetti bussi melkein tönäisi minut nurin kiitäessään pimeydestä Kalmanhanaukiolle. –Jaa mihin herra tahtoo? Rahastaja, nuori Ern kysyi. –No mihin vaan, mutta alkajaisiksi vaikkapa Pottereille. Bussi lähti liikkeelle ja kiisi poksahdellen halki mutaisten teiden, pimeiden nummien ja likaisten kaupunkien.
 
Ei tästä kaupungista saa
 
kunnon lähdön tunnelmaa
 
ja vaikka kuinka yritän
 
fiilistellä, tyrin tän
 
ja vaikka kaunis ajatus päässä soi se soi
 
vain vähän aikaa
 
ja haparoi
 
Ikkunoista paistoi lämmin valo ulos saakka. Melkein jo tunsin nenässäni pullan tuoksun, jonka tiesin leijuvan keittiössä. Ovi aukeni. –Sirius kulta, joko sinä tänään tulit? Odotimme sinua vasta huomenna. Oletpa sinä kasvanut ja laihtunutkin olet, etkö saa tarpeeksi ruokaa- keskeytin rouva Potterin kauhistelu- ja päivittely tulvan halaamalla häntä. –Kulta, anna pojan hengittää ja päästä hänet sisään sieltä ovenraosta! Herra Potter naurahti ja veti minut olohuoneeseen. Kun James rymisteli alas portaita ja alkoi hakata minua selkään, tunsin vihdoin olevani kotona.
 
Kun tänään lähden
 
otan mukaan mitä tarvitsen
 
taivaalta tähden valitsen
 
ja sitä seurailen



A/N: Kappale oli siis (yllätys yllätys) Kun tänään lähden ja sen on rustaillut Suurlähettiläät.



"Kukassa, ihmisessä valtaa kaksi,
hyvä ja paha pyrkii voittajaksi;
ja missä pahan mahti hyvän lyö,
se kasvin pian kuolon toukka syö."