Muistan yhä naurusi, S

[Neriah]

// Alaotsikko: Severus/Lily - S - angst, het, tuplaraapale, Het10

Muistan yhä naurusi

Author: Neriah (minä)
Beta: Ei.
Disclaimer: Mahtava JKR omistaa hahmot, minä leikin niillä. En saa tästä rahaa.
Genre: Angst, het, one-shot, tuplaraapale, Het10
Pairing: Severus / Lily
Rating: S
Words: 200
Summary: Onneksi asun tyrmissä. Ei tarvitse siristellä silmiään minkäänsortin auringonnousun tai laskun takia.

A/N: Tämä tuplaraapale Het10 - haasteeseen parituksellaan Severus / Lily. Tuli taas tämmöinen fiilis että teki mieli kirjoittaa jotain haikeaa. Kertokaa toki, miten (epä)onnistuin.


Liemimestari vihasi auringonlaskuja. Turhaa tunteellista hömpötystä. Tavallista luonnonilmiötä on romantisoitu aivan liiaksi.

Aurinko laskee joka saamarin päivä, mikä siinä on niin ihmeellistä?

Velho huitaisi V.I.P -tutkintopergamentin yläkulmaan K:n, ja otti seuraavan pergamentin eteensä.

Onneksi asun tyrmissä. Ei tarvitse siristellä silmiään minkäänsortin auringonnousun tai laskun takia.

Kukaan ei ollut vielä saanut Upeaa.

Auringonlaskut ovat nuoria typeryksiä varten.

Miehen musta sisin kramppasi vanhojen muistojen välkähtäessä yllättäen tämän päähän. Yksi muisto rikkoi ajatusten padon, kun mies sitä vähiten odotti.

Punainen tukka välkähti auringon viimeisiä säteitä heijastellen.

Kellastuneet muistot täyttivät mustin hiuksin peitetyn pään hitaasti mutta vääjäämättä.

Tytön paljaat, solakat jalat roiskivat rantavettä.

Ote tiukkeni aavistuksen sulkakynän ympärillä.

Helisevä nauru kulkeutui ruipelon pojan korviin.

Valkealle pergamentille tipahti epämääräinen musteläikkä, kun sulkakynä tärisi miehen kädessä.

Se oli viimeinen yhteinen auringonlasku.

Silloin tyttö oli kertonut alkavansa seurustella toisen kanssa.

"Mutta sinähän vihaat häntä", Severus oli yrittänyt kääntää tytön päätä. Lily oli kohauttanut olkiaan saaden kuparinpunaiset hiuksensa heilahtamaan. Enkä vihaa, Lily oli sanonut. Severus oli pysynyt hiljaa.

Miehen silmät tuijottivat lasittuneina pöydän pintaa. Katkeruus paistoi silmistä, joilla ei ollut itketty kahteenkymmeneenseitsemään vuoteen.

Mitä vain, että olet onnellinen.

... Ei.

Mitä vain, että olet minun.

Kulmat kurtistuivat, suupielet kiristyivät. Velho sulki silmänsä, ja painoi kuihtuneet kädet kasvoilleen.

Minä olisin osannut suojella sinua paremmin.

[saph1ra]

... näin alkuun.. veti aika sanattomaksi.
Neriah, olet luonnonlahjakkuus.
minun mielestäni ainakin onnistuit! ...taas.

meinasipa alkaa itkettämään... tämän lyhyyden takia ei päästy vielä siihen, että minä olisin kyyneleet silmistä valuen tätä lukenut, mutta pahasti siihen suuntaan oltiin menossa. onnittelut siitä

yksinkertaisesti kaunista <3 kiitos

[Neriah]

saph1ra: Eeen ole Hienoa ettei menny penkin alle. Minua ainakin meinasi kirjoittaessa alkaa paruttamaan (syytän edelleen tulossa olevia menkkojani) mutta onneksi en silti semmoiseen sortunut kun on oma fic kyseessä. Kiitos!

[Álmos]

Tää oli kieltämättä tosi kaunis, ja veti mutkin aika sanattomaksi. : o Toi kaikki tuntu niin Severuksen tyyliseltä ja loppulause kruunasi tän ajatuksen, ja viimeistään se loppulause meinasin saada mutkin itkemään! Tää oli tosi kaunis raapale, syvennyin täysin ajatukseen. Kiitos ja kumarrus, oot tosi hyvä kirjoittamaan!

-Álmos

[Feliicia]

Tämä oli .... hyvä! Selvästi onnistuit. Haikea tunelma on juuri oikea tässä näin.

HarryPotterFan4Ever

P.S. Rakentava on jossain päin Siperiaa

[Antelope]

Ääh, surullinen, mutta ihana. Vähältä piti etten alkanu pillittää, taas... 

Vetää sanattomaks...

En keksi mitään muuta järkevää sanottavaa.

Antelope

[PadfootLover]

Aww, kaunis :3 yks suosikki parituksiani. Hauska tapa sekottaa todellisuutta ja muistoja. Oli hyvä!

[Ashira]

Tämä oli yksinkertaisesti kaunis. Pidin kuvailusta - se oli todella realistisista ja siltikin kaunista, eikä mikään kohta pistänyt silmään. Pituus oli sopiva, olisi jopa ehkä saanut olla pidempikin - sen verran laadukasta teksti todellakin oli

Kulmat kurtistuivat, suupielet kiristyivät. Velho sulki silmänsä, ja painoi kuihtuneet kädet kasvoilleen.

Tämä kohta oli ihana. Realistisuus lisäsi kohtaan mukavan vivahteen - kuin se oikeasti olisi voinut tapahtua... Ja kuka tietää vaikka olisikin

Mutta - kaunis, yksinkertainen. Pidin ajatuksesta - samoin kuin itse tarinasta.

[Lozku]

Kaunis. Ihanaa miten olit saanut Kalkaroksen synkistymisen niin aidosti kuvattua. Myös tuo auringonlaskusta välittämättömyys, joka paljastuikin vihaksi oli hyvin keksitty.

Sitten tykkäsin tuosta ajatusten ja tapahtumien vuorosta, se oli jotenkin kaunista, aivan kuin ne olisivat leikkineet keskenään.

Minä olisin osannut suojella sinua paremmin.

Tämä oli kyllä lempparikohtani. En tiedä miksi... Ehkä se kun Kalkaros vihasi tavallaan itseään päästäessään Lilyn menemään? En tiedä, kuitenkin tykkäsin.

Kiitos.

-Lozku

[nervecenter]

Ihanaa lukea vaihteeksi ficci, jota ei oltu venytetty äärimmilleen ja pilattu liialla adjektiivien ja kuvailun käytöllä. Tämä oli tosi kaunis, ihana paritus ja lopun lause, ah.

[Neriah]

Álmos: Kiitos (: Hyvä etten ihan raiskannut kaikkien rakastamaa kärttyistä ukkelia (I sure wish I could). Viimeinen lause on lempikohtani koko ficissä. Rakastan sitä (jos näin saa omasta tuotoksestaan edes sanoa, hyi).

cassable: Siistiä että ficini on sinusta kommentoimisen arvoinen, ja että ihan palasit kommentoimaan sitä! Kiitos kommentistasi (:

HarryPotterFan4Ever: Kiitos!

Antelope: Upeaa että saan teidät miltei kyyneliin!

Ashira: Hienoa että kuvailu tuntui sujuvalta! En uskaltanut jatkaa tekstiä siinä pelossa, että pilaisin sen liialla venyttelyllä... Voi toki olla että vesitin sen ihan yhtä lailla jättämällä sen tuon mittaiseksi. Failaan, no matter what  Kiitos kommentistasi!

Lozku: Hyvä että teksti miellytti! Pidän itsekin tuosta haikeudesta, vaikka minun on myönnettävä että paritus on kaikessa kliseisyydessään (puhumattakaan siitä, että toinen osapuoli on itse Mary Sue) kerrassaan karmaiseva. Mutta minkä sille voi, pidän tästä parituksesta.

Olen heikkona surullisesti päättyneisiin, myöhemmin muisteltaviin ja raastaviin (epäonnistuneisiin) rakkaustarinoihin. Siksipä tämä onkin täydellinen aihe.

nervecenter: Mahtavaa että pidit! Kai se on sitten niin että toinen pitää äidistä, toinen tyttärestä... Toinen haluaisi lukea enemmän, toinen pitää pelkistetystä tarinasta. Kiitos kommentistasi (:

Lisää kommentteja vain tulemaan, pidätte väräjävän taiteilijasieluni hengissä.

[Haalea]

Tämä oli kaunis, herkkä, tunteellinen, mahtipontinen... apua, mulla loppu adjektiivit kesken! Virheetöntä tekstiä on aina ilo lukea. Ja sanattomaksi tämä veti. Ja jos olisi yhtään pidempi ollut niin olisin varmasti kuulunut soihen joukkoon joka itkee tätä lukiessaan! Tää oli ihan loistava!

-cinnamon.

[Neriah]

Cinnamon: Kiitos kommentistasi, se piristi! Hienoa että tykkäsit... Olisinpa vain saanut sinut vielä itkemäänkin!

[Vanilje]

Oi, todella upea ficci! Vaikka tämä oli vain tuplaraapale, niin veti kyllä silti oikeasti sanattomaksi. Tai siis jotenkin vaan... vau. Tämä oli kyllä hieno ja vaikuttava.

Olit kyllä tässä ficissä onnistunut kuvamaan Severuksen ajatuksia ja tunteita Lilyä kohtaan todella vakuuttavasti. Severuksen pystyi helposti kuvittelemaan tekstin tapahtumiin. Tapa, jolla olit kuvaillut Severuksen tunteita, oli todella kaunis ja samalla herkän surullinen. Johon tietenkin oli myös sekoittunut katkeruus vanhoilta ajoilta.  Tunnelma välittyi tekstistä kovin aidolla tavalla ja oli vahvasti läsnä tätä lukiessa. Lauseet oli yhdistelty toisiinsa hienosti ja teksti soljui eteenpäin oikein sujuvasti. Osaat kirjoittaa todella hyvin ja mukaansatempaavasti. Koko ficin tarkoitus, tunnelma ja ajatukset välittyivät todella vahvasti. Apua, oikeasti tämä kommentti on vain tällaista ylistystä, mutta ei kyllä nyt oikeasti kykene mitään muuta sanomaan. Oikeasti tätä lukiessa tuli samalla tavalla valtava tunneryöppy, kuin Severukselle tekstissä.

Miehen musta sisin kramppasi vanhojen muistojen välkähtäessä yllättäen tämän päähän. Yksi muisto rikkoi ajatusten padon, kun mies sitä vähiten odotti.

Punainen tukka välkähti auringon viimeisiä säteitä heijastellen.

Sitten vielä oli pakko lainata tämä kohta tähän näin lopuksi. Tässä kohtaa ainakin itse jopa hätkähdin. Siis en tiedä mikä tässä nyt oli, mutta tämä kyllä upposi minuun todella vahvasti ja oli kovin vaikuttava. Oikeasti mun sydän varmaan pomppas kun luin tuon kohdan. Tosi upeaa tekstiä.

Ja sittenkin vielä yksi kohta lisää:

Minä olisin osannut suojella sinua paremmin.

Täydellinen lopetus koko ficille. Todella sykähdyttävä lause, johon oli onnistuttu sitomaan niin monia asioita. Vau.

Kiitokset vielä kerran tästä pienestä, mutta erittäin upeasta ficistä! Pidin tästä todella paljon.

[Natural]

Herran jestas..!

Tämä oli mielestäni aivan ihana. Teksti oli todella kaunista ja kuvailu oli täydellistä. Teksti sai lisää tunnetta, kun olen itsekkin vähän haikealla mielellä. Plusaa vielä siitä, että tämä kuuluu lempiparituksiini . En huomannut virheitä ja teksti oli sujuvaa.

Miehen silmät tuijottivat lasittuneina pöydän pintaa. Katkeruus paistoi silmistä, joilla ei ollut itketty kahteenkymmeneenseitsemään vuoteen.

Mitä vain, että olet onnellinen.

... Ei.

Mitä vain, että olet minun.

Kulmat kurtistuivat, suupielet kiristyivät. Velho sulki silmänsä, ja painoi kuihtuneet kädet kasvoilleen.

Minä olisin osannut suojella sinua paremmin.

Tässä kohdin menin aivan sanattomaksi. Tykkäsin <3

Kiittäen ja kumartaen,
Natural

[Neriah]

Vanilje: Lämmittää ihan sairaasti mieltä, jos eritoten vanhoista teksteistä tykätään! Sun kommentteja on sitäpaitsi aina ihana lukea kun panostat kommentointiin niin hyvin. Hienoa kuulla, että tunnelma välittyi hyvin, ja erityisen ihana kuulla että fic liikutti sinua ♥

Natural: Kiitos, ihana että tykkäsit! ♥

[FakeLove]

Hyi häpeä! Miksen mä oo nähny tätä aiemmin?!

Taivaallista, koskettavaa tekstiä. Veti sanattomaksi. Tän pysty kuvittelemaan niin helpoti päässä jajajajaj.... et oo tosissas! Severus raukka. Kirjotettu kyllä tooosi upeesti. Noi välähdykset ja kaikki. Wau.

Minä olisin osannut suojella sinua paremmin.

Mun sydän suli <3 Kiitos! (vaikka sain tämän tietooni vasta tänään.. murr)

[Neriah]

FakeLove: Voi miten olenkin jättänyt kommenttiin vastaamisen näin venymään. Pöh.

Ilahduin viestistäsi ihan tolkuttomasti (käytit niin ylitsevuotavia adjektiiveja että sulin)!  Ihan mahtavaa että pidit tästä. Minäkin pidän, vaikka vanha teksti onkin Kiitos aivan ihanasta kommentista!