Nimi: Voldemortin poika, isänsä ylpeyden ansainnut
Ikäraja: Sallittu
Paritukset: Eipä ole mainittuna muita kuin Tom/Lily ja Harry/MS
Haasteet: Kerää kaikki hahmot- haaste Tom Valedrolla ja One true Something 20- haaste, sillä vaihdolla, että Tom Valedro onkin Harryn isä.
Yhteenveto: Me kaikki tiedämme, että miten Harrylle käy, kun hän on hyvän puolella, mutta miten hänelle kävisi, jos hän olisi pahisten puolella ja vielä Voldemortin lapsi?
Oma sana: Toisinaan pelottaa, että olen tosissani kirjoittanut tätä. Jälkikäteen ajattelen, että tästä ei todellakaan tullut läheskään sellaista, mitä kuvittelin aluksi. Paljonpaljon huonompi. Mutta joo, sain idean koiranruusun Basiliskin perillinen ficistä, jossa Tom Valedro on Harryn isoisä, minäpä löin viisaan kalloni seinään (ei ollu kaveria, jonka kanssa lyödä yhteen) ja kehittelin tälläisen idean, kertokaa toki omat mielipiteenne!
Voldemortin poika, isänsä ylpeyden ansainnut
Punaiset silmät katsoivat vihreisiin silmiin. Vihreiden silmien omistaja näytti hivenen huolestuneelta, mutta punaisten silmien omistaja lähinnä ylpeältä. Poika ja mies katsoivat toinen toisiaan ja miehellä oli kädessään kirje, jossa oli velhokoulu Tylypahkan vaakuna.
"Entä jos päädyn rohkelikkoon?" poika kysyi huolestuneena isältään. "Entä jos en opi mitään tai en saa kavereita?" poika jatkoi.
Tom Valedro, Voldemort, kuten hän itseään kutsui, naurahti hiukan pienen yksitoistavuotiaan poikansa sanoille. Hän silitti kädellään kaljua päätään ennen kuin vastasi.
"Totta kai sinä päädyt luihuisiin. Minne muualle Voldemortin perillinen voitaisiin lajitella? Totta kai opit jotain, sinähän tiedät nyt jo niin paljon. Miltei kaiken hyödyllisen, kidutuskirouksen osaat taitavasti ja muutkin kiroukset. Ja kavereita sinä tietysti saat. Kaikki saavat, minäkin sain", Tom sanoi.
"Mistä te puhutte?" Lily Valedro astui huoneeseen punaiset hiukset hulmuten. "Eikös meidän pitäisi jo mennä Viistokujalle, vai onko sinulla, Tom jotain menoa?" nainen kysyi viekkaasti hymyillen miehelleen ja pojalleen.
"Mitä? Menoja, vai? Jos jästien kiroamista ei lasketa menoiksi, niin ei, ei ole", Tom vastasi.
Kukaan ei olisi koskaan arvannut, että Tom Valedro naisi joskus jästisyntyisen, "kuraverisen", kuten luihuiset ja kuolonsyöjät heitä kutsuivat. Tom kuitenkin tunsi syvää rakkautta Lilyä kohtaan ja oli ollut ylpeä, kun Harry oli syntynyt, toki hän oli edelleenkin ylpeä pojastaan ja rakasti vaimoaan. Vaimoa, joka oli antanut hänelle kaksi suurinta lahjaa, jonka kukaan voisi koskaan antaa. Lily oli synnyttänyt hänelle pojan, pienen pojan, joka oli nyt aloittamassa ensimmäistä vuottaan Tylypahkan koulussa. Tom olisi halunnut poikansa Drumstangiin, mutta Lily oli pannut vastaan. Lopulta, pitkän riidan ja Harryn itkujen jälkeen Tom oli luovuttanut. Tylypahkaan Harry menisi, suvun perinteiden mukaisesti.
Vuodet etenivät. Harrysta tuli luihuinen isänsä tapaan. Harry oppi uusia asioita ja halveksi rohkelikkoja. Koulussa häntä pelättiin eikä juuri kukaan - eränäisiä opettajia lukuunottamatta- uskaltanut panna hänelle vastaan. Kaikki pelkäsivät, että Harry kantelisi isälleen, joka tappaisi puolet perheestä. Harrylla oli kuitenkin paljon ystäviä ja muutamia tyttöystäviäkin. Tosin ne harvat, jotka Harryyn uskalsivat kajota, pysyivät mahdollisimman kaukana hänen isästään, joten Harrylla ei ollut juurikaan aikaa seurustella.
Kuusitoista vuotiaana Harry liittyi kuolonsyöjiin ja sai piirissä parhaimman mahdollisen aseman. Hän ei palvellut isäänsä, eikä kutsunut tätä mestariksi tai Pimeyden Lordiksi niin kuin muut. Harry kutsui isäänsä isäksi ja toimi tämän tahtojen mukaan varmistaen ensin, että toimi oikein, eikä jäänyt kiinni. Tom oli ylpeä pojastaan ja samalla hiukan surullinen siitä, että Harry kasvaisi pian täysi-ikäiseksi.
Seitsemäntoista vuotiaana Harry nai puhdasverisen, perheelle hyvin tutuksi tulleen tytön. Tyttö oli Bellatrix Lestragen tytär ja myös kuolonsyöjä. Tom oli auliisti hyväksynyt tytön ensin hiukan epäröityään. Oliko tyttö Harryn arvoinen? Seitsemäntoista vuotiaana Harry myös lopetti koulunkäyntinsä, sillä hän oli oppinut kaiken tarpeellisen elämässään. Lily oli valintaa vastaan, mutta Tom piti sitä hyvänä vaihtoehtona. Harryn olikin jo aika myös tehdä elämässään jotain eikä vain istua koulunpenkillä.
Harryn ollessa yhdeksäntoista koko perhe ensimmäisen suuren järkytyksen. Lily kuoli ennenaikaisesti sairauteen. Lily haudattiin sateisena tiistai-iltana ja hautajaisten jälkeen pidettiin muistotilaisuus, jossa Harry piti kauniin ja surumielisen puheen. Harry ja Tom kuitenkin pääsivät yli Lilyn kuolemasta tavallista nopeammin ja jatkoivat elämäänsä. Parin vuoden päästä myös Severus Kalkaros, Tylypahkan juomamestari ja Tomin vakooja, kuoli taistelussa. Kuolema ei ollut niin paha, kuin Lilyn, mutta aiheutti silti pientä harmia ja suunnitelmien uudestaan punomista.
Kahden vuoden jälkeen Harry sai kaksoset. Tytön ja pojan, eikä Tom olisi voinut peittää riemuaan. Puhumattakaan Harrysta, tämä oli ylpeä kaksosistaan, vaikka kaksi samalla kertaa tuottivat usein enemmän ongelmia kuin yksi lapsi. Harry ja tämän vaimo Isabella, jota myös Bellaksi kutsuttiin, muuttivat pois Tomin luota ja asettuivat asumaan suureen kartanoon, jossa lapsilla oli enemmän tilaa.
Harry hoiti kaksosiaan työnsä ohella. Hän oli Tomin pyynnöstä opettajana Tylypahkassa ja kertoi isälleen sisäpiirintietoja. Dumbledorelle mies väitti, ettei ollut ollut isäänsä yhteyksissä sen jälkeen, kun oli nainut Isabellan. Dumbledore oli loppujen lopuksi helposti huijattavissa. Isabella toimi välikätenä. Nainen kauneudellaan ja viekkuudellaan sai useimpiakin liittymään kuolonsyöjiin tai edes heidän puolelleen. Jonain päivänä he vielä saisivat maailman haltuunsa. Ja se olisi Harryn ansiota. Voldemortin poika, joka oli ansainnut isänsä ylpeyden.
-------------------------------------
Kommentteja?
