Ikäraja: K-11
Genre: PWP, kuolemaficci,
Varoitukset: hahmon kuolema, ahdistava tunnelma, PWP
Sanamäärä: 290
Vastuuvapaus: OCeita molemmat
Juoksen ja juoksen enkä tunne mitään. Jalkani ovat liikkeestä puutuneet enkä tunne edes pikkukivien hinkkautuvan jalkapohjaani. Minne menen? En tiedä enää itsekään. Ainoa, millä on nyt väliä, on tämä liike jonka pitää pelastaa henkeni.
Minä kaadun. Isken pääni asvalttiin, kuulen kuinka veri syöksyy ulos kallostani. Hiukseni ovat jo tahriintuneet vereeni, ja kohta se jättää katukivetykseen merkkinsä. Kapuan ylös, en voi muutakaan. Se jokin on perässäni, eikä minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin juosta. Päänsisäinen jyskytys käy tappavaksi ja tiedän, etten kestä enää kauaa. Identtiset talot katoavat pimeyteen samaa tahtia, kun uusia tulee vastaan. Ovet lukossa, ikkunat säpissä ja takapiha tuplalukittuna. En pääse mihinkään pakoon, ainoastaan eteenpäin, eteenpäin, eteenpäin.
Jahtaajani lähestyy kohdettaan, minua. Voin jo tuntea sen hengityksen niskassani ja hampaiden pureutuvan ihooni. En ole kuollut, en vielä. Mutta pian olen jos en jatka. Pitää juosta, juosta, juosta. Vereni valuu mustalle pikitielle, joka on pimeä kuten ilta ympärilläni. Missä ovat kaikki? Kukaan ei tule minua pelastamaan, minä tajuan. Ei kukaan. Olen yksin, vain minä ja kahdet kumisevat juoksuaskeleet; omani ja jahtaajani.
Pääsen risteykseen, ei autoja eikä valoja. Mainoskyltin valaistus on ainoa tienviittani, mutta nyt ei ole aika miettiä sen sisältöä. Lähden vasemmalle, se tuntuu luontevalta. Ehkäpä sieltä löytäisin jotakin, millä pelastaa nahkani. Tai sitten en. Tämäkin tie on tyhjä, aivan kuten edellinenkin. Tällä kierrokselle sen sijaan jahtaaja on lähes saavuttanut minut, enkä minä pääse enää mihinkään.
Silmissäni sumenee, kun vilkaisen taakse. Se on iso ja ruskea, kuten silmänikin. Se nopeuttaa juoksuaan, lähestyy minua tuijottaen murhaavasti.
Lopetan pakenemiseni. Se on turhaa tässä vaiheessa, mitään ei ole enää tehtävissä. Käännyn ympäri, mutta pysyn paikoillani. Jahtaajakin pysähtyy. Välillämme on matkaa, mutta jos pakenen nyt se tappaa minut varmasti. Se tassuttelee hiljaa kohti minua, ottaa selvästi vauhtia. Huokaisen syvään ja suljen silmäni. Se on menoa nyt.
