Nimi: Onnenpäivä
Fandom: Kuroko no Basuke
Hahmot: Midorima Shintaro/Fairy tale
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylijaji: Draama, slice of life, fluffy
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat Tadatoshi Fujimakille. Minä en tee rahaa lainatessani hänen keksimiään hahmoja. Fairy tale olen minä itse, joka halusin mukaan fikkiin.
Yhteenveto: Midoriman horoskooppi lupailee lähitulevaisuuteen romantiikkaa
Kirjoittajalta: Tämä fikki osallistuu haasteisiin
”Parita itsesi fiktiiviselle hahmolle” ja
”Kerää 10.” Tällä tekstillä kerään Midorima Shintaron.
Onnenpäivä
Midorima ohitti puodin jo kolmatta kertaa ja mietti mikä ihme sai hänet tuntemaan vetoa kauppaan menemiselle. Hän ei ollut mitenkään suunnitellut törsäävänsä tänään rahaa yhtään mihinkään ylimääräiseen, mutta näyteikkunan maneki neko* ja sen lakkaamatta heiluva käpälä vaikutti Midorimaan perin kummallisesti. Päivän horoskooppi ei ollut luvannut tälle päivälle mitään poikkeavaa, vaan siinä oli lukenut lähinnä
tulevalle ajanjaksolle miellyttäviä asioita. Midorima oli suunnitelmallinen ihminen, eikä kaupassa poikkeaminen sopinut asiaan, mutta olihan sitä joskus noudatettava vaistoaan. Hän päätti kuitenkin olla visusti ostamatta yhtään mitään.
*maneki neko on onnenkissa
Ovikello kilahti hänen pujahtaessaan puotiin. Se siitä vaivihkaa menemisestä. Midorima katsahti näyteikkunan onnenkissaa ja huomasi, että niitä oli myynnissäkin yhdellä hyllyllä. Puoti oli melko pieni ja siinä oli hyllyjä melkein kattoon saakka. Hänen lisäkseen liikkeessä oli kaksi muuta asiakasta. Tai ei häntä voisi laskea asiakkaaksi, hänhän vain poikkesi katselemaan. Mitä enemmän hän katseli, sitä enemmän hänessä heräsi mielenkiito putiikkia kohtaan. Se oli jonkinlainen lahjatavaraliike. Siellä oli muutamilla hyllyillä kirjoja, toisilla leluja ja kassan luona karamelleja, mutta sen lisäksi siellä oli paljon kaikkea horoskooppiin liittyvää, kuten onnenesineitä ja koruja.
Hän jäi tuijottamaan kassatyöntekijää, jonka ulkonäkö oli jotain sen suuntaista, minkä perään hän oli haaveillut. Nainen ei näyttänyt tyypilliseltä japanilaiselta, vaan vaaleaverikkö jostain muualta päin maailmaa. Tällä oli violettisankaiset silmälasit ja hänellä oli myös violetti huppari yllään. Vaaleat hiukset olivat pitkällä alaselkään ylettyvällä palmikolla.
”Näkemiin ja tervetuloa uudelleen”, kassa toivotti asiakkaalle, joka lähti kaupasta.
”Päivää, voinko auttaa jotenkin?” Kassa kysyi seuraavaksi häneltä. Midorima mietti kuumeisesti, mitä sanoisi. Hän jäi tuijottamaan kassalla olevaa onnenkissaa, joka ei suinkaan heiluttanut vain käpäläänsä vaan sillä oli myös keskisormi pystyssä.
Viehättävää.”Päivää. En aikonut ostaa mitään, mutta katson tulevan varalta”, Midorima sanoi suoraan ja luuli pääsevänsä pälkähästä.
”Katsele rauhassa”, kassaneiti sanoi. Midoriman oli hankala keskittyä, sillä hän tunsi naisen katseen poraavan paitaansa reikiä ja hänen oli yhtäkkiä kovin alaston olo. Saattoiko päivän horoskooppi olla jotenkin jäljessä asioista, vai miksi tämä kaikki tuntui niin kummalliselta. Hän käännähti nopeasti katsomaan ja nainen jäi kiinni tuijotuksesta saaden vähän väriä kasvoilleen.
”Osaatko sanoa, mikä tälle päivälle laadittu horoskooppi on onnistunein? Oletan että voit suositella jotain, kun niitä myytkin”, Midorima sanoi.
”Oh”, kassaneiti sanoi. ”Tämä tässä on vapaasti luettavissa. En minä osaa suositella mitään erityistä.”
Midorima luki sen, mikä oli vapaasti luettavissa, mutta ei siitäkään irronnut mitään uutta ja ihmeellistä.
”Ravulle ei ole luvattu mitään ihmeellistä juuri nyt”, Midorima jupisi.
”Minäkin olen rapu. En vain ole huomannut lukea horoskooppiani pariin päivään.”
Rapu! Kassaneiti on rapu. Midorima tuijotti kassaa vähän suu raollaan ja huomasi sitten sulkea suunsa. Rapu tuli parhaiten toimeen skorpionin, kalojen tai toisen ravun kanssa.
”Harmi, jos ravulle ei ole tiedossa mitään kummallista”, nainen, jonka nimikyltissä luki Fairy tale, sanoi. Midorima tuijotti taas kassan onnenkissaa, joka näytti julkeasti keskisormeaan.
Voisiko tuollainen onnenkalu tuoda oikeasti onnea? Midorima huomasi ihmettelevänsä.
Kassaneiti, ei vaan Fairy tale katsoi kelloaan.
”Pahoittelen, minulla on kohta lounastauko ja laitan siksi aikaa puodin kiinni. Käyn usein viereisessä lounaskahvilassa syömässä. Minua ei haittaa, jos tulisit seurakseni. Ai niin, olen muuten Fairy tale.”
”Midorima”, Midorima sanoi ja ojensi kätensä.
Oliko kassaneiti juuri pyytänyt hänet seuraksi kahvilaan?”Anteeksi että olen kovin tunkeileva”, Fairy tale sanoi punastellen vähän. ”Puodissa käy välillä aika pitkäksi.”
”Kyllä minä voin tulla seuraksesi. On hauska jutella”, Midorima sanoi.
Lounaskahvilassa tarjottiin japanilaisittain melko eriskummallista lounasta. Listassa oli lohikeittoa ja perunamuusia lihapullilla.
”Haluatko jotakin? Minä voin maksaa, koska sinut tänne pyysinkin”, Fairy tale sanoi.
”Kiitos. Voisin kokeilla lohikeittoa”, Midorima sanoi.
”Se onkin oivallinen valinta. Suosikkini tästä lounaspaikasta.”
Lohikeitto oli herkullista ja sen lisänä tarjottiin hyvin tummaa, hieman makeaa leipää. Midorima yritti arvailla minkä maan sapuskaa hän parhaillaan nautti.
”Tämä on suomalaisen tuttavani lounaspaikka. Hän tarjoilee täällä tyypillistä suomalaista ja pohjoismaista lounasruokaa. Olen itsekin Suomesta”, Fairy tale kertoi.
Midorima sai huomata, että Fairy tale oli yllättävän puhelias ja he ehtivät jutella ties kuinka monesta aiheesta lounaan aikana. Kävi ilmi, että Fairy tale kävi Kaijōn lukiota ja oli vasta aloittanut kolmannella luokalla*. Hän oli siis vuotta vanhempi ja kävi samaa koulua kuin Kise. Midorima kertoi pelaavansa koripalloa ja sai kuulla, että Fairy tale kävi katsomassa aina kaikki Winter Cupin viimeisimmät huipputason ottelut.
”Minun täytyy kohta avata puoti uudelleen. Oli mukava tavata, enkä ole pahoillani, jos tapaisimme vielä uudelleenkin”, Fairy tale sanoi.
”Kiitos itsellesi. Oli kiva jutella ja toivon minäkin, että tapaamme jälleen” Midorima sanoi.
”Laita minulle vaikka viestiä. Voisin näin ensin vaikka tulla katsomaan pelejäsi”, Fairy tale ehdotti ja jätti Midorimalle oranssin lautasliinan, johon oli kirjoitettu hänen puhelinnumeronsa.
*Japanissa kouluvuosi alkaa huhtikuussa ja päättyy seuraavan vuoden maaliskuussa.
Kotona Midorima huomasi, että päivän lehti, josta hän seurasi tarkkaan Oha Asan horoskooppia, olikin vasta tullut ja lehti oli täysin koskematon.
Pahus. Hän oli koko päivän lukenut päivän vanhaa horoskooppia. Mitähän kamaluuksia nyt tapahtuisi.
Ravulle kuitenkin luvattiin jännittäviä käänteitä, kunhan hän uskaltautuisi poikkeamaan totutuista kaavoistaan. Ja päivän onnenkalu on lautasliina. Yhtäkkiä lautasliina tuntui kuin polttavan hänen näppejään. Hän oli poikennut omista tutuista kaavoistaan poiketessaan kaupassa ja toinen rapu oli ilmeisesti poikennut omista kaavoistaan käydessään hänen kanssaan syömässä. Tämähän oli vallan jännittävää. Fairy tale oli mitä ilmeisimmin huijannut häntä jotenkin. Nainenhan oli suorastaan tunkenut päivän onnenkalun hänen kouraansa. Vaikka, eihän hänen ollut mikään pakko mennä lounasseuraksi.
*
Kevään kuluessa nähtiin yhä useammin Kaijōn lukion kolmatta luokkaa aloittanut nuori nainen katsomassa Shuutokun lukion Midoriman koripallopelejä. Ja yhtä paljon huomattiin Midoriman häviävän omiin menoihinsa. Nuori mies ei liittynyt aina joukkuetovereittensa seuraan, kun he menivät jonnekin syömään, vaan Midoriman saattoi nähdä aivan muualla.
”Nyt on ravun aika toimia”, oli Midorima kerran sanoa töksäyttänyt lähimmille pelitovereilleen. ”Yritän olla sähläämättä tätä.” Hänen sanomisensa tietysti herättivät kovasti kiinnostusta, mitä ravun oikein oli aika tehdä. Uteliaat varjostajat saivat pian vastauksia, kun Midorima nähtiin käsi kädessä vaalean naisen seurassa menossa elokuviin, tulossa kahvilasta tai katoamassa porraskäytävään.
”Sinun joukkuetoverisi ovat melko uteliaita”, Fairy tale huomautti, kun he olivat kerran menneet ravintolaan.
”Antaa olla. He ovat oikeastaan aika huvittavaa seurattavaa”, Midorima totesi omaan kuivaan tyyliinsä, mutta ilme paljasti että häntä huvitti tilanne oikeasti.
He söivät ja pelasivat vielä erän badukia.* Fairy tale kaivoi reppuaan ja nosti sieltä lahjakassin.
”Tämä on sinulle. Äläkä kysy miksi. Katso ensin mitä siellä on”, hän sanoi.
Midorima avasi kassin ja löysi sieltä onnenkissan, joka näytti keskisormea. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvioinen.
”Miksi?” hän kysyi.
”Sanoin jo että älä kysy miksi. Ihan muuten vain. Tai no, ehkä siksi, että olet käynyt katsomassa puodissa tätä kissaa jo useamman kerran. Ilmeesi on paljastanut, että jokin tässä viehättää sinua.”
*go - peli
”Tämä on kyllä vaikuttava ilmestys”, Midorima sanoi. Jollain kierolla tavalla hän piti kissasta, joka vittuili katsojalleen käpälän noustessa ylös ja alas. Juuri silloin ravintolan ikkunan ulkopuolitse käveli joukko Midoriman joukkuetovereita, jotka tuntuivat jäävän ikkunaan tuijottamaan peliä päättävää paria. Midorima nosti vasta saamansa kissan ikkunaa kohti ja se herätti ulkona olijoissa hilpeyttä, mutta antoi myös sanattoman viestin häipyä.
”Kiitos. Tämä on hauska ja lisäksi se osoitti jo hyödyllisyytensäkin”, Midorima sanoi.
Peli päättyi Midoriman voittoon, mikä ei ollut mikään yllätys. Fairy talen keskittyminen ajatusta vaativiin peleihin ei ollut samaa luokkaa, mitä Midorimalla.
Pari katosi pimenevään iltaan kävellessään puistoon, jossa vielä kukki muutama puu. Kaikkialla viheriöi ja tuoksui multa ja sade. Ilma oli täynnä odotusta ja jännitettä, joka purkautui viimeinen yhteiseen suudelmaan ja hymyyn molempien huulilla.
***
(Kirjoitusvirheitä saattaa vielä löytyä - sori)
Hyvää ystävänpäivää lukijoille
