Nimi: Vihreä
Kirjoittaja: Drapple
Tyylilaji: Songfic
Ikäraja: S
A/N: Kappaleen nimi on "It's not easy being green", jonka yllättäen kuulin televisiosta. Siitä lähtikin pieni inspiraationpoikanen Luihusten tupaa kohtaan.
It's not that easy being green
Having to spend each day the color of the leaves
When I think it could be nicer being red, or yellow or gold
Or something much more colorful like that
Draco katselee tupansa oleskeluhuoneeseen, jossa luihuset tappavat aikaansa turhankin arvokkaasti.
He ovat jakautuneet pieniin ryhmiinsä, ja puhuivat hiljaa vain keskenään. Tuli, joka paloi
takassa näytti ainoalta iloisen elävältä asialta koko huoneessa.
Poika mietti, millaista elämää muissa tuvissa vietettiin. Korpinkynnet, nuo älyköt, viettivät varmasti
aikaa varmaankin lukien, keskustellen älykkäitä, ja pelaten joukolla jotain mielenkiintoista.
Puuskupuheilla oli myös varmasti mukavaa, rehteinä ja reippaina he viettivät mitä todennäköisimmin
yhdessä aikaa, sillä heiltä ei mielikuvitusta vaikuttanut puuttuvan.
Ja sitten oli vielä Rohkelikkotupa, ja kuten Draco oli huomannut, hän voisi sanoa lähes sataprosenttisella
varmuudella heidän viettävän riehakasta aikaa tuvan kesken, todennäköisesti Weasleyn kaksosten loistaessa
keksintöjensä kanssa.
Draco tuhahti hiljaa ja kääntyi palatakseen takaisin hiljaiseen poikien makuusaliin.
It's not easy being green
It seems you blend in with so many other ordinary things
And people tend to pass you over 'cause you're
Not standing out like flashy sparkles in the water
Or stars in the sky
Sängyllä maatessaan poika mietti, mikä heidän tuvastaan teki niin... surullisen masentavan.
Kukaan ei luonut läheisiä ystävyyssuhteita, kaikki oli vain pintaliitoa. Tupa, jossa suosituimmat
olivat puhdasverisiä, ja Kuolonsyöjien jälkeläisiä, ei voinut, ei missään nimessä, luoda suhteita
muihin tupiin. Ellei halunnut tulla kieron tupansa pahoinpitelemäksi, mikä nyt ei ollut vaihtoehto
ensinkään.
Poika pohdiskeli, millaista hänen elämästään olisi tullut, jos hän olisi päätynyt johonkin toiseen tupaan.
Ei puuskupuhiin, mutta ehkä Korpinkynteen, tai vaikka Rohkelikkotupaan. Hänen isänsä ei tietenkään
olisi hyväksynyt tätä, mutta hänen vaikutusvaltansa ei olisi yltänyt Tylypahkaan asti.
Korpinkynnessä, tai Rohkelikossa, hänellä voisi olla ystäviä, joita hän kaipasi tällä hetkellä hyvin
paljon. Yksinäisyys ja tunteiden patoaminen oli loppujen lopuksi vain ahdistavaa.
But green's the color of Spring
And green can be cool and friendly-like
And green can be big like an ocean, or important
Like a mountain, or tall like a tree
Vääntäytyessään ylös vuoteelta Draco päätti lähteä kävelylle pihalle. Sisällä kykkiminen oli turhauttavaa.
Poika kaappasi luutansa sängyn päädystä ja lähti kohti huispauskenttää.
Tuulen pyyhkiessä pojan hiuksia hän tunsi itsensä vapaaksi, olihan huispaus asia jota hän rakasti.
Tarpeekseen lenneltyään poika jäi ilmaan leijuskelemaan, ja katselemaan näköaloja.
Vihreät puut hulmusivat tuulessa, ja ruoho kiilsi päivällä sataneesta vedestä. Poika lensi korkeammalle,
ja näki yhä enemmän vihreää maisemaa. Hän huokaisi, ja kieppejä tehden laskeutui takaisin maankamaralle.
Luontoa oli hyvä katsella, sillä syksy teki tuloaan, ja silloin se imaisisi kaiken vehreyden pois,
ja sen jälkeen lumi hukuttaisi kaiken.
Kävellessään kohti pukuhuoneita Draco katseli huispausareenaa, jonka torneja koristivat tupien
värit. Vihreä hyökkäsi punaisen tornin viereltä hänen silmilleen, ja hän hymyili muistellessaan
huispaustreenejä. Heidän tupansa joukkueella oli yllättävän hyvä joukkuehenki, jopa luihusiksi. Hän
muisti onnistumisentunteet treenien jälkeen, ja voitettujen otteluiden tuoman riemun.
Hän ikävöi sitä tunnetta, ja onnekseen tajusi, että vuoden ensimmäiset ottelut alkaisivat pian.
When green is all there is to be
It could make you wonder why, but why wonder why
Wonder, I am green and it'll do fine, it's beautiful
And I think it's what I want to be
Siepattuaan siepin suoraa Puuskupuhin etsijän ulottuvilta, ja tehdessään näyttäviä kieppejä
samalla kun laskeutui kohti muuta joukkuetta, Dracon rintaan tulvi riemu. Ja sama tunne välittyi katsomosta,
vihreiden viirien heiluessa korkealla ilmassa. Päästyään joukkueen luokse muut pelaajat repivät hänet karjuen
ja onnesta huutaen mukaansa voitonjuhliin.
Oleskeluhuone oli kuin uudelleensyntynyt, ei ollut jälkeäkään masentuneesta arjentuoksusta,
vaan huone täyttyi riemulla, voitontahdolla ja onnitteluilla. Sillä hetkellä Draco ei epäillyt hetkeäkään;
hän tiesi kuuluvansa tänne, vihreän tuvan suojiin.
