Name: All I want for Christmas
Author: Amy Malfoy
Genre: romance, het, fluff
Pairing: Draco/Hermione,
Raiting: K-11
Warnings: Ylimakeaa söpöstelyä...Mutta nyt on joulu, joten te kestätte sen
Summary: Hermione ja Draco ovat päättäneet lopettaa suhteensa, koska tietävät ettei se tulisi koskaan toimimaan. Jouluaatto lähestyy ja Hermione haluaisi kuitenkin jotain joululahjaksi, mutta tietää, ettei voi koskaan saada sitä.
Disclaimer: Näin unta, että omistin Harry Potterin. Sitten heräsin ja tajusin, että se oli unta.
A/N: Kynttilöitä ja joululauluja niin tulihan se jouluficci sieltä
Eli osallistuu jouluhaaste II:seen
FanFic 10 sanalla Sininen
Albumihaaste II:seen biisillä I will be
All I Want For Christmas
Lumihiutaleet leijailivat hiljalleen kohti maata, jossa ne liittyivät miljoonien muiden joukkoon ja muodostivat yhdessä valkoisen maan. Ruskeatukkainen tyttö seisoi lumihangessa suuren tammen vierellä katsoen maahan. Surullisena, mutta samalla tietoisena siitä, että asiat kääntyisivät parempaan päin.
”Hermione, tiedät, että tämä ei tunnu minustakaan hyvältä, mutta ehkä näin on parempi.” Draco sanoi ja pyyhki kyyneleen tytön poskelta.
”Tiedän, mutta en silti haluaisi tehdä tätä. Draco minä todellakin välitän sinusta-” Hermione aloitti, mutta Draco keskeytti tämän äänellä, joka oli täynnä surua, joka oli vallinnut molemmat, kun he olivat tehneet päätöksen.
”Ja minä välitän sinusta, mutta me sovimme tämän, näin on parempi. Meidän kaikkien kannalta.”
”Ehkä kaikkien muiden paitsi meidän.” Hermione vastasi ja nojasi tammeen, josta leijaili lunta hiljalleen tytön hiuksiin ja kaavun päälle.
”Minä tulen aina rakastamaan sinua, Hermione.” Draco sanoi ja Hermione tiesi, että ne olisivat jäähyväiset. Draco käveli pois ja Hermione jäi katsomaan pojan perään.
Hän oli rakastanut Dracoa aina, ja poika häntä. He olivat Tylypahkan oma Romeo ja Julia ja aivan kuin tarinassa, myöskään heidän tarinansa ei päättyisi onnellisesti. Hermionen sydäntä vihloi hänen nähdessä Draco muiden Luihuisten kanssa ja he eivät koskaan voisi viettää salaisia iltoja rannalla tai tähtitornissa.
Mutta ehkä, kuten Draco oli sanonut, se olisi kaikkien parhaaksi ja ehkä Hermionen oli syytä siirtyä eteenpäin, koska heistä ei voisi koskaan tulla enempää, kuin vihamiehiä.
***
”Hei Hermione odota!” Hermione kohensi laukkuaan ja kääntyi ympäri. Harry ja Ron juoksivat tytön luokse lumesta märkinä ja hymyt huulillaan. Hermione katsoi poikia ihmeissään ja ei mahtanut itselleen mitään vaan kikatti niin, että koko käytävä kaikui.
”No ei se nyt noin hauskaa ole. Oikeasti tarvitsemme apuasi, tunnit alkavat kohta emmekä ehdi vaihtaa kaapuja, joten voisitko mitenkään-?” Ron sanoi ja osoitti kaapuaan joka oli läpimärkä.
”En vieläkään voi käsittää, että olette päässeet seitsemännelle luokalle osaamatta yksinkertaista kuivaus-loitsua, Ronald.” Hermione sanoi, mutta otti sauvansa esille ja kuivasi poikien kaavut.
Jouluaattoon oli vajaa viikko ja kaikki olivat innoissaan, viimeisten tuntien opit menivät jokaiselta ohi, paitsi Hermionelta, koska läksyt olivat tällä hetkellä ainoa asia, joka sai hänet pysymään kasassa.
”Hei Hermione, loma alkaa ylihuomenna, tilukset ovat täynnä lunta, järvi on jäässä, joten jätä läksyt kerrankin tekemättä ja tule ulos.” Ginny sanoi, kun Hermione täydensi Kalkaroksen antamaa läksyä listasta johon piti merkitä kaikki liemet, joita he olivat syksyn aikana tehneet.
”Aivan kohta, teen tämän loppuun.” Hermione sanoi. Ginny luovutti ja lähti Semusin ja Harryn perässä ulos. Näin ollen oleskeluhuone oli täysin tyhjä ja kun Hermione huomasi tämän hän päästi kaiken ulos ja antoi kyynelten valua poskia pitkin pergamentille.
Hermione käveli takan eteen ja istui pehmeälle matolle. Hän ikävöi Dracoa niin paljon, että se sattui yhä. Draco ei ollut vilkaisutkaan Hermioneen, joten tyttö epäili tämän jo pikkuhiljaa päässeen yli.
”Rakastin sinua.” Hermione sanoi ja laski päänsä polviin. Hän ei halunnut jatkaa elämäänsä, hän halusi vain jäädä istumaan paikalleen ja pysyä siinä lopun elämäänsä.
Hermionen ajatukset keskeytyivät, kun muotokuva-aukko avautui ja iloinen puheensorin täytti huoneen.
”Hermione? Mitä sinä teet?” Hermione nosti katseensa, vaikka tiesi, että hänen silmänsä olivat punaiset itkemisestä, hän ei välittänyt enää.
”Onko kaikki hyvin?” Ginny tuli Hermionen luokse ja halasi tätä.
”Tule. Minun on kerrottava sinulle jotain.” Hermione otti tyttöä kädestä ja Ginny katsoi Harrya ja Ronia merkitsevästi niin, että pojat tajusivat olla kyselemättä.
He kävelivät käytäviä pitkin ja kesti pitkään ennen kuin Hermione sai aloitettua.
”En ole koskaan vihannut Malfoyta. Olen rakastanut häntä aina. Olemme kummatkin rakastaneet toisiamme.” Hermione sanoi ja Ginny ei oikein tiennyt mitä sanoa, joten pysyi hiljaa ja antoi Hermionen jatkaa.
”Päätimme kuitenkin jokin aika sitten, että olisi kaikkein eduksi, jos emme jatkaisi suhdetta. Koska tiesimme, että loppujen lopuksi, vaikka kuinka haluaisimme, se ei tulisi toimimaan.” Hermione sanoi ja taas kerran kyyneleet ottivat vallan.
”Voi Hermione. Tuo on todella epäitsekästä, mutta jos te kerran niin paljon rakastatte toisianne, niin miksi teidän pitäisi estää ketään tulemasta tiellenne?” Ginny kysyi.
”Otetaan vaikka esimerkkinä Dracon isä. Lucius tappaisi minut, jos kuulisi, tai vielä pahempaa, Dracon. Meidän on ajateltava muitakin, kuin itseämme.”
”Paskat Luciuksesta!” Ginny sanoi ja tarttui tytön ranteisiin ja pysäytti tämän.
”Kuule, te olette molemmat nuoria, te molemmat rakastatte toisianne. Jos haluatte olla yhdessä mikään, ei edes sellainen papparainen, kuin Lucius, voi estää teitä. Hermione sinä rakastat Dracoa ja hän varmasti sinua, joten ennen kuin on myöhäistä-”
”On jo myöhäistä. Draco on jo unohtanut minut! Hän ei edes vilkaise minuun!” Hermione sanoi itkuisena ja Ginny päästi irti tytöstä.
”Voi Hermione!” He halasivat ja seisovat käytävällä, kunnes Hermione oli valmis menemään takaisin. Hän ei tosin jaksanut vielä kertoa mitään Harrylle tai Ronille, joten Ginny keksi jonkin järkevän selityksen.
Loma alkoi ja jouluaattoon oli enää yksi päivä. Parit juttelivat iloisena toisilleen ja joulumieli tarttui Hermioneenkin ja hän sai hetkeksi unohdettua Dracon, kun he söivät illalliseksi herkullisen jouluaterian. Ginny ja Harry olivat lähteneet ulos kävelylle ja Hermione istui Ronia vastapäätä. Kumpikaan ei sanonut sanaakaan, mutta ilmassa oli sellainen tuntu, että molemmat halusivat sanoa jotain.
”Öh, Ron-” Hermione aloitti hiljaisesti, mutta ei ehtinyt jatkaa, kun Lavender kiiruhti Ronin luokse.
”Voi täällä sinä olet! Tule jo! He järjestävät luistelukilpailun ja meidän on osallistuttava!” Lavender sanoi ja kiskoi Ronin ylös. Poika näytti siltä, että tekisi mitä tahansa muuta, kuin luistelisi jäällä kaikkien nähtävänä. Hermione katsoi heidän lähtöään ja lähti pian itsekin, tosin kirjastoon, koska häntä ei huvittanut mennä kaiken sen metelin keskelle.
Kello löi keskiyön merkiksi ja Hermione hätkähti hereille. Hän oli nukahtanut kirjastoon ja hiljaisuus vallitsi joka puolella. Tyttö vei kirjan paikoilleen ja suunnisti kohti oleskeluhuonetta. Hän ohitti ikkunan, mutta pysähtyi paikoilleen ja katsoi järvelle. Lumi heijasti kuunvaloa ja piha oli lumoavan kaunis. Jokin tai joku, liikkui jäällä. Todella sulavasti ja uteliaisuus vei voiton ja Hermione lähti alas.
Hän loitsi itselleen talviviitan ja käveli Kielletyn Metsän reunaa pitkin, kunnes tuli järven vierelle. Hahmo luisteli kauniisti ja sulavasti ja kun poika pysähtyi, Hermione tunnisti tämän ja piiloutui suuren tammen taakse.
Draco loitsi luistimet pois ja käveli takaisin Linnaan. Hermione jäi seisomaan paikalleen hetkeksi ennen kuin uskalsi kävellä esiin. Hän tuli järven rantaan ja jää oli peilin kirkas. Se oli upea. Pieni taikasauvan heilautus ja Hermionella oli kauniit taitoluistimet kenkien tilalla.
Hän luisteli ensin varovaisesti, mutta saatuaan luottamusta jäähän, hän lisäsi vauhtia ja uskalsi tehdä muutaman hypyn. Hän oli luistellut ennen tuloaan Tylypahkaan ja oli ollut muutamissa yksilökisoissakin. Hermione ei tiennyt kauanko oli luistellut, mutta kylmä alkoi pikkuhiljaa hiipiä kaulalle ja sormiin, joten Hermione luisteli takaisin rannalle.
Kävellessään takaisin sisälle hänestä tuntui, että joku olisi seurannut häntä. Mutta tyttö ei nähnyt ketään missään, joten unohti asian ja heti päästyään lämpimän peiton alle, hän nukahti hymy huulillaan.
”Huomenta, unikeko!” Hermione hieraisi silmiään ja jokin pehmeä osui hänen kylkeensä. Hän kääntyi ympäri ja näki muuten tyhjässä makuusalissa Ginnyn istuvan Lavenderin sängyllä.
”Mitä kello on?”
”Jo kohta yksitoista.”
”Missä kaikki ovat.”
”Luistelukilpailussa, jossa sinunkin pitäisi jo olla.”
”Miten niin?”
”No sinun nimesihän on viimeisenä paperissa, jonkun muun kanssa.”
”MITÄ!?”
”Mitä? Siis etkö sinä ole muka osallistunut?”
”No en!” Hermione parkaisi ja ryhtyi vaihtamaan vaatteitaan.
”No joku sinun nimesi sinne on laittanut, joten parasta mennä.” Ginny sanoi, kun Hermione sai hiukset sutaistua ponnarille.
”Kenen pari olen?”
”En tiedä.” Ginny sanoi, mutta pientä hymyä Hermione ei nähnyt tytön huulilla.
He juoksivat pihan läpi rannalle, jonka varrella oli penkkejä ja ihmiset rupattelivat iloisesti. Hermione loitsi itselleen luistimet ja istui penkille, jossa odotti muitakin.
”Hei Hermione. En tiennyt että sinäkin osallistut.” Luna sanoi. Hänellä oli kirkkaan vihreä mekko ja hiukset kauniilla kiharoilla.
”Ah, juu, niin. Sinäkin osallistut.”
”Juu, olen luistellut muutaman vuoden ennen kuin tulin Tylypahkaan ja aina jouluisin. Mukavaa, että tällainen kilpailu tehtiin, ihmiset tarvitsevat jotain tekemistä jouluaatoksi.”
Hermione nyökkäsi ja yksi pari lopetti juuri jäällä.
Luna luisteli jonkin matkan päähän ja musiikkia kaikui ympäri pihaa. Luna luisteli kauniisti ja sulavasti.
”Hermione, tässä on pukusi.” Ginny sanoi ja ojensi Hermione mitättömän vaatekappaleen.
”Mitä? Enkö voi luistella näissä?”
”Et. Tämä oli merkitty sinulle ja koska tämä on kilpailu, laitat tämän.” Ginny sanoi ja työnsi tyttöä kohti pientä telttaa.
Musiikki loppui ja Hermione käveli teltasta nykien pientä mekkoa alemmas.
”Noniin jäälle siitä.” Ginny sanoi.
”En minä edes tiedä mitä minä teen.”
”Älä huoli siitä. Hän huolehtii.” Hermione katsoi jäälle ja näki, että upeassa mustassa puvussa seisoi mies, jolla oli vihreän kimmeltävä naamio.
Hermione luisteli hermostuneesti tämän luokse
Musiikki alkoi ja poika luisteli kauemmas Hermionesta, tehden samalla kauniin piruetin. Hermione seurasi pojan esimerkkiä ja teki itsekin erilaisia hyppyjä. He eivät kertaakaan koskettaneet toisiaan. Kävivät lähellä, mutta eivät koskettaneet.
Hyppyjen lomasta Hermione tunnisti hahmon, samaksi jonka oli nähnyt edellisenä iltana ja ilo valtasi kokonaan tytön. Hän luisteli pojan luokse viimeisten tahtien saattelemana ja poika heitti tämän ilmaan ja ottaen kiinni. Musiikki loppui ja Hermione heitti naamion syrjään.
”Hyvää joulua, Hermione!”
”Hyvää joulua, Draco!” Hermione sanoi ja Draco veti tytön suudelmaan.
****
I will be
There's nothing I could say to you
Nothing I could ever do to make you see
What you mean to me
All the pain, the tears I cried
Still you never said goodbye and now I know
How far you'd go
I know I let you down
But it's not like that now
This time I'll never let you go
I will be, all that you want
And get myself together
Cause you keep me from falling apart
All my life, I'll be with you forever
To get you through the day
And make everything okay
I thought that I had everything
I didn't know what life could bring
But now I see, honestly
You're the one thing I got right
The only one I let inside
Now I can breathe, cause you're here with me
And if I let you down
I'll turn it all around
Cause I would never let you go
I will be, all that you want
And get myself together
Cause you keep me from falling apart
All my life, I'll be with you forever
To get you through the day
And make everything okay
I will be, all that you want
And get myself together
Cause you keep me from falling apart
All my life, I'll be with you forever
To get you through the day
And make everything okay
Cause without you I cant sleep
I'm not gonna ever, ever let you leave
You're all I've got, you're all I want
Yeah
And without you I don't know what I'd do
I can never, ever live a day without you
Here with me, do you see,
You're all I need
And I will be, all that you want
And get myself together
Cause you keep me from falling apart
All my life, I'll be with you forever
To get you through the day
And make everything okay
I will be, all that you want
And get myself together
Cause you keep me from falling apart
And all my life, I'll be with you forever
To get you through the day
And make everything okay
A/N Toivottavasti piditte ylimakeasta jouluficistä.. Mitä muuta voi olettaa angstisilta joululauluista ja glögistä..
Fluffyn täytteistä joulua!
~Amy