Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-universumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista korvausta hänen luomuksillaan leikkimisestä.
Otsikko: Kohtaamisia Viistokujalla
Kirjoittaja: Picca
Beta: ei ole
Paritus: Dean/Ginnystä lähdetään, muut selviävät lukemalla
Ikäraja: S
Genre: draama, romantiikka
Summary: Dean ostaa Viistokujalta jotakin nolohkoa ja yksi asia johtaa toiseen.
A/N Ja Viikottainen raapalehaaste innosti jälleen kerran omituiseen kasaan raapaleita, jotka liittyvät yhteen. Aika lailla aitoa saippuaa tällä kertaa. Kestäkää.
Kohtaamisia Viistokujalla
1.
Dean seisoi Viistokujan varrelle pystytetyn myyntipöydän ääressä tutkaillen koreja, joista saattoi löytää kaikenlaista pientä mukavaa. Silkki liukui viehkeästi hänen sormissaan hänen tunnustellessaan hiusnauhoja.
Kukaan ei katsonut häneen, joten hän nosti vaaleansinisen silkkinauhan korista, kieputti sormiensa ympärille ja suoristi taas. Niin kaunista, niin nautittavaa. Hänen oli pakko saada tämä.
Hän oli juuri aikeissa maksaa nauhan myyntipöydän takana seisovalle noidalle, kun kuuli yllättäen äänen viereltään.
”Dean! Mikä yllätys! Mitä sinä täällä?”
Hän kääntyi kauhistuneena ja kohtasi tyttöystävänsä Ginnyn ruskeat silmät.
”Oi, ihana nauha!” tyttö huudahti.
Dean karahti punaiseksi. ”Se on... lahjaksi”, hän änkytti. Hänhän ei ostanut mitään näin tyttömäistä itselleen. Ei todellakaan.
2.
Ginny hymyili leveästi valitessaan jäätelöpallon makua Qaino Vahvahqon jäätelöbaarissa. Saatuaan vadelma-suklaarouhetuuttinsa hän huomasi Lunan istuvan eräässä pöydässä, ja liittyi tämän seuraan.
”Hei”, Luna sanoi lusikoiden omaa annostaan. ”Sinäkin ostamassa kirjoja syksyksi?”
”Kyllä.”
”Näytät iloiselta.”
Hymy leveni. ”Olen. Näin juuri poikaystäväni ostamassa minulle yllätyslahjaa.” Dean oli ollut suloinen säikähtäessään häntä. Hän näyttelisi yllättynyttä, kun poika antaisi nauhan hänelle, pyytäisi tätä sitomaan sen hänen hiuksiinsa...
Luna hymyili vastaukseksi. ”Olet onnekas, kun sinulla on joku, joka välittää sinusta niin paljon.”
”Niin olen.” Ginnystä tuntui, että hän saattaisi vain leijua tiehensä, kohota ilmaa keveämpänä taivaalle, joka oli yhtä sininen kuin Deanin käsissä ollut silkkinauha.
3.
Seamus vaelteli Viistokujalla katsellen puotien näyteikkunoita. Vasta hankitut koulutarvikkeet painoivat laukussa, jota hän raahasi. Hän päätti mennä kahvilaan juomaan kermakaljan.
Istuskeltuaan jonkin aikaa pöydän ääressä Seamus päätti käväistä vessassa. Hän avasi miestenhuoneen oven ja jähmettyi aloilleen.
Dean seisoi peilin edessä sitomassa päänsä päälle vaaleansinistä silkkirusettia. Nähdessään Seamusin hän kiskaisi nauhan äkkiä pois ja punastui hurjasti.
”Se oli söpö”, Seamus totesi.
”Minä... minä... se ei ollut sitä, miltä näytti!”
”Harmi. Minä olisin kyllä katsellut sitä pitempäänkin.”
Dean puri huultaan viehättävän epävarmalta näyttäen. ”Niinkö? Eikö se ole... omituista?”
Seamus virnisti ja astui aivan Deanin eteen tarttuen tämän hartioihin. ”Vähän, mutta hyvällä tavalla.”
4.
Luna oli jäätelön syötyään kaivellut aikansa pikkuista kirjakauppaa, josta saattoi tehdä huomattavasti kiinnostavampia löytöjä kuin Säilästä ja Imupaperista. Hänen mukaansa oli tarttunut jo kaksi hyvin harvinaisia eläinlajeja käsittelevää teosta ja hän oli löytöihinsä tyytyväinen, sillä näitä olentoja ei luultavasti tänäkään vuonna käsiteltäisi taikaolentojen hoidon tunnilla.
Hän oli melko iloisella tuulella lähtiessään kaupasta ja kulkiessaan ajatuksissaan hiukan rauhallisemmalle alueelle, mihin oli istutettu puita.
Erään puun varjossa hän näki kaksi poikaa, joista toisella oli päässään vaaleansininen silkkirusetti. He olivat takertuneet tiukasti toisiinsa suudellen äskettäin toisensa löytäneiden kiihkolla, ja heidät tunnistettuaan Lunan kasvoille puhkesi leveä hymy.
Kenties hänellä sittenkin olisi mahdollisuuksia Ginnyn suhteen.
