Otsikko: Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain sinistä ja jotain valkoista
Kirjoittaja:Soni
Oikolukija: astars913
Fandom: Bleach
// Tinppa lisäsi fandomin alkutietoihin.Ikäraja: Sallittu
Pari: Hyoorinmaru/Sore no Shirayuki
Tyyli: fluff ja AU
Vastuuvapaus: En omista, en rahasta, enkä halua loukata.
Juoni: Armeijasta vapautettu kapteeni Hyoorinmaru Hitsugaya on aloittamassa uutta vaihetta elämässään.
a/n: Animen fillerijaksoista inspiraationsa saanut. Hahmot on asetettu normaaliin arkipäivä universumiin.
Rare10:iin ja sanana: kurkottaa.
Vakavakasvoinen mies istui sairaalan siistillä käytävällä ahtaassa tuolissa varsinaisesti kiinnittämättä siihen mitään huomiota. Hänen vierellään kuusivuotias poika heilui ja kiemurteli levottomanoloisena. Välillä hän mulkaisi poikaa, mutta tämä mulkaisi häntä vain takaisin.
– Jaques, tuolla käytävän päässä on leluja, mies murahti pojalleen. Grimaldo Jaegerjaques, isälleen Jaques, tunnisti käskyn äänestä ja loikkasi alas tuoliltaan. Matkallaan kuusivuotias potki uhmakkaasti pikku kengillään seinää kävelynsä lomasta.
Mies veti syvään henkeä rauhoittuakseen, sillä hän tiesi menettävänsä hermonsa poikansa kanssa aivan liian usein. Jos tämän äiti, olisi vielä elossa, tämä olisi tiennyt mitä tehdä pojan kanssa. Hänen edesmenneen rakkaansa pois meno oli tullut hänelle ja Jaquesille täysin yllätyksenä. Aluksi entinen militantti mies oli aivan hukassa, nyt hän oli vain hukassa, mutta tilanteeseen oli toivottavasti tulossa muutosta.
Kapteeni Hyoorinmaru Hitsygaya oli jokunen vuosi sitten kohdannut luutnantti Shirayuki no Soren ja hän oli ihastunut viileään naiseen heti. Lyhyen tapailun jälkeen Hyoorinmaru oli päättänyt, ettei antaisi rakkauden valua ohi sormiensa toistamiseen ja kosinut nuorempaa naista ja saanut yllätyksekseen ja ilokseen myöntävän vastauksen.
Nyt he olivat saamassa yhteisen lapsen ja Hyoorinmaru oli varma, että tällä kertaa hän onnistuisi kasvattamaan lapsensa paremmin. Eihän Jaques tietenkään vielä menetetty tapaus ollut, mutta Hyoorinmaru kaipasi kipeästi avukseen kumppania, joka ymmärtäisi kuinka hän tavoittaisi poikansa.
– Herra Hitsugaya, olemme nyt valmiita, sanoi pirteä hoitaja yllättäen kurkistaen viereisestä synnytyssalista. Hyoorinmaru säpsähti ja nousi kankeasti ylös tuolistaan. Hän hapuili katseellaan Jaquesia ja viittoi tämän sitten nopeasti vierelleen. Pieni poika paiskasi legorakennelmansa koriin ja juoksi jytisevin askelin isänsä rinnalle. Isä katsoi poikaa toinen kulma hieman kohollaan, jolloin tämä käänsi mulkoilunsa lattiaan.
Hoitaja ohjasi parivaljakon huvittuneena huoneeseen, jossa haisi vahvasti steriililtä. Raukeana lakanoilla makasi valkeahiuksinen nainen, joka voipuneena käänsi päätän heitä kohti ja hymyili harvinaista hymyään.
Kätilö ojensi tuoreelle isälle pienen käärön syliin. Hyoorinmaru tunsi itsensä kömpelöksi ja tunsi samalla sekä kauhua että ihastusta katsoessaan pientä kurttuista naamaa sylissään.
– Onneksi olkoon herra ja rouva Hitsugaya, teillä on terve poikavauva, kätilö ilmoitti.
Kuin tietäen että hänestä puhuttiin, vauva avasi silmänsä ja hapuili katseellaan isäänsä. Seuraavaksi pieni käsi kurkotti häntä kohti ja vaistomaisesti Hyoorinmaru antoi etusormensa pienen nyrkin puristukseen.
– Voi rakas, hän on aivan ihmeellinen, hän kuiskasi ja katsoi kiitollisena vaimoaan, joka silitteli viereensä kiivenneen ja jo huomattavasti tyyntyneennäköisen Jaquesin hiuksia.
– Tietysti on, nainen naurahti ja antoi Jaquesin käpertyä paremmin kylkeensä. Hän katsoi tämän unisia silmiä hellä hymy kasvoillaan.
– He molemmat ovat, nainen kuiskasi.
Hyoorinmaru pysähtyi katsomaan poikaansa. Kuinka tämän raikkaan turkoosi hius sojotti hänen vaimonsa valkeiden sormien välistä. Kuinka samanlaiset silmät painuivat kiinni ja tämän äidiltään perimä leukalinja rentoutui ja tämä tuhisi kuin kissanpentu viattomana Shirayukin kainalossa.
Kyllä, hän oli ehdottomasti löytänyt tiensä ja oppaansa.
