Kirjoittaja: toivelipas
Ikäraja: S flawless lisäsi myös alkutietoihin
Beta: Ei ole.
Päähenkilö: Päivi
Paritus: Tulkinnanvaraisesti Päivi ja ?
Genre: drama(?) [Jos keksitte jotakin hyvin tähän sopivaa niin heitelkää ehdotuksia. Itse en ole täysin varma.]
Yhteenveto: Päivi laittaa viestejä jollekkin tuntemalleen henkilölle ja kertoo kaipuustaan.
A/N: Olen jo pitkään tahtonut toteuttaa tämän laulun pohjalta jonkin tarinan tai vastaavan tekstin. Niinpä sitten syntyi tämä. Pahoittelut mahdollisista kielioppivirheistä. Laulun sanat eivät ole minun keksimiäni. Kaikki kunnia niistä Gösta Sundqvistille, joka sanoitti ja sävelsi tämän Leevi and the Leavingsille.
Odottaako maalattuja huulia Romeo vai Julia?
Mä kerroin kaiken jo kirjeessäin
jos en lähde niin petän itseäin
lähdin kiertämään maailmaa
pikkukaupungin kadut mua ahdistaa
Siellä se kirje lepäsi. Keittiön pöydän vasemmalla puoliskolla sen tuolin kohdalla, johon auringonsäteet osuivat vain varhain aamulla. Nyt se kirje oli varmaan avattu. Mahdollisesti luettu, sanat painettu mieleen. Niin oli tarkotuskin, jotta kaikki tietäisivät. Säkin tietäisit sen mitä mä en voinut sanoa ääneen. Sen, etten sopeutunut kotikaupunkiini. Eivät muut huudelleet turhaan ilkeitä jo eskarissa ollessani. Mä tarvitsin lisää tilaa ja aikaa. Kai sä ymmärsit sen lukiessasi? Antoiko kukaan sun koskaan edes lukea sitä kirjettä?
olin poika nimeltä Päivi
enkä tiennyt oonko Romeo vai Julia
olin poika nimeltä Päivi
tahdoin vain suudella sun maalattuja huulia
Päivi. Kuka lie senkin nimityksen oli aikanaan keksinyt. Uskon, ettei kukaan tuttu edes muistanut oliko se mun oikea nimeni. En mä itsekään ollut varma asiasta. Pitikö mun olla Päivi? Tahdoinko mä olla? Se nimi määrittelee niin paljon mitä mieltä musta tullaan olemaan. Mitä mieltä säkin olet? Mä en tiedä. Kerro mulle, kun mä tulen takaisin.
unta saanut en iltaisin
aamuun asti mä kattoon tuijotin
ihmiset mulle sanoi niin
jos et muutu voit joutua helvettiin
Olin kyllästynyt siihen valvomiseen jo kotona, muttei tuska helpottanut muuallakaan. Muitten puheet pyöri mun ajatuksissani, vaikka mä yritin unohtaa ne. Ne sanat ja ihmiset. Niillä oli päässä vikaa, kun ne ajatteli niin. Tai ehkä mä sittenkin olin viallinen? Taidan olla yhä.
olin poika nimeltä Päivi
enkä tiennyt oonko Romeo vai Julia
olin poika nimeltä Päivi
tahdoin vain suudella sun maalattuja huulia
Monet oli udelleet sitä vaivihkaa ja esittäneet etteivät oikeasti olisi olleet kiinnostuneita asiasta. Sä et koskaan kysellyt. Sun seurassa oli helppo olla. Mä kaipaan sua ja sun huulia. Sun kosketusta ja lohduttavia sanoja. Toivottavasti mikään meidän välillä ei ole muuttunut tällävälin, kun mä olen poissa kotoa.
antaa ihmisten tuijottaa,
vaikka joskus se onkin niin vaikeaa
ystävyys meitä yhdistää
etäisyys tekee sielussa kipeää
Mä keräsin katseita myös maailmalla. Kukaan niistä tuijottajista ei tiennyt mitään, mutta silti ne katto mua. Liian pitkään. Sen takia jatkoin matkaa ja jatkan yhä. Kävelläänköhän me joskus kaksin käsi kädessä kaupungilla? Ei välitetä muiden tuijotuksesta vaan nauretaan paheksuville katseille. On ikävä, kai sullakin on? Meiän välillä on tuhansia kilometrejä, se sattuu. Tunnetko säkin sen kivun?
olin poika nimeltä Päivi
enkä tiennyt oonko Romeo vai Julia
olin poika nimeltä Päivi
tahdoin vain suudella sun maalattuja huulia
Tänäänkin mä mietin sun punattuja huulia. Kai käytät yhä sitä huulipunaa? Sivelet huulillesi herkullista väriä ja annat sen vaikutelman, että välität. Vai teitkö sitä vaan mun takiani? Maalasitko huulillasi muiden huulia poissaollessani? Teetkö sitä nytkin? Tahdoin todella suudella sun huuliasi tänä aamuna. Kuten jokaisena hetkenä, kun juteltiin. Myös lähes joka sekunti jolloin me ei puhuttu halusin suudella sua. Saanko vielä joskus tuntea huuliesi kosketuksen ihollani?
olin poika nimeltä Päivi
enkä tiennyt oonko Romeo vai Julia
olin poika nimeltä Päivi
tahdoin vain suudella sun maalattuja huulia.
Saitko ne viestit, jotka lähetin lähdettyäni? En ole viisastunut maailmalla. Ollako vai eikö olla? Romeo vai Julia? Eikös ne molemmat kuitenkin kuolleet lopussa? Ajattelen sua yhä, vaikket ole vastannutkaan. Muistelen niitä hetkiä, jotka vietin sun kanssasi. Niitä hetkiä, jolloin halusin olla omasi. Haluan yhä. Olenko mä nyt Romeo vai Julia? Onko pakko valita? Päätä sä. Odotan vastausta ennenkuin palaan maailmalta.
Rakkaudella Päivi.
A/N2 Kiitos, kun luit. Ikärajasta huomauttakaa toki jos ei ole oikein. Laitoin sen kuitenkin noin, koska tästä voi tulkita enemmänkin. Pahoitteluni myös hieman ihmeellisistä aikamuodoista. Uskoisin kuitenkin, että lukiessa ymmärsi mitä ajoin takaa. Kaiketi puhekieli x kirjakieli sekoitukseni on tajuttavaa.
