Ficin nimi: I can feel you near me, even when you`re far away
Kirjoittaja(t): Desbina
Beta: Mä ite
Genre: Angst/Romantic/one shot
Ikäraja: K11
Varoitukset: sisältää itsemurhan
Summary: Kuolonsyöjät oli napannut Hermionen ja Draco oli vapauttanut hänet. Tämän seurauksena Draco vangittiin ja häntä pidettiin petturina. Hermione on lähetellyt Dracolle kirjeitä ja saa nyt järkyttävän kirjeen.
Paritus: Hermione & Draco
A/N: Kirjotin tän joskus aikoja sitten, mutta päätin laittaa tämän finiin, vaikka tää onkin aika outo. Toivottavasti silti edes joku lukee.
Gua nosti ikärajaa.I can feel you near me, even when you`re far awayVain pisara tuliviskiä lasin pohjalla, vain se oli jäljellä. Hermione oli napannut pullon käteensä heti kun pöllö oli tuonut viimeisen kirjeen hänen salaiselta rakkaaltaan. Kirje lojui avoimena tyttöjen makuusalin vessan lattialla, jonne Hermione oli lukittautunut saadakseen olla aivan rauhassa. Kyyneleet valuivat pitkin hänen kalpeita poskiaan ja kädet tärisivät. Hermione istui kylmällä lattialla lasi kädessään ja kaatoi loputkin tuliviskistä suoraan alas kurkustaan. Hänen kurkkuaan poltteli, mutta se ei haitannut Hermionea tippaakaan. Hermionen näkö alkoi sumentua hiljalleen ja hänen katseensa eksyi kirjeeseen, joka melkein huusi: Lue minut vielä kerran! Hermione kurottautui ottamaan kirjeen täriseviin käsiinsä. Hän suoristi kirjeen ja siirsi katseensa ensimmäisiin sanoihin:
Rakas Hermione,
Olen vieläkin vankina täällä… Missä ikinä olenkin. Olen kuullut muiden puhuvan minun tappamisestani, enkä pääse pakoon. En silti kadu sitä, että pelastin sinut muiden kuolonsyöjien kimpusta, kun he olivat siepanneet sinut. Olen pahoillani kaikesta mitä olen sinulle sanonut ja tehnyt aikaisemmin. En ollut ikinä tajunnut, että kuinka paljon oikeasti merkitset minulle. Kaikesta tulevasta huolimatta, nämä päivät ovat olleet parhaita päiviä koko elämässäni, koska olet tuonut valoa elämääni ainoastaan kirjeidesi kautta. Kukaan ei ole vieläkään huomannut, että kuinka pöllöt mahtuvat kulkemaan täällä yhdestä kolosta, josta ne tuovat kirjeesi. Muista, mitä ikinä tapahtuukin, minä rakastan sinua aina ja ikuisesti.
Draco
Hermione tiputti kirjeen ja lasinsa samanaikaisesti käsistään. Lasi särkyi kivilattialle ja sirpaleet lensivät ympäri lattiaa. Äkkiä Hermionelle tuli tunne, ettei ollut enää yksin. Hetken ajan hän luuli tuntevansa Dracon läsnä olon, mutta se tunne haihtui nopeasti. Draco oli jossain kaukana, ei Hermionen luona, ei pitämässä hänestä huolta. Hermione nousi hitaasti ylös ja raahautui lääkekaapille kävellen lasinsirpaleiden päältä. Sirpaleet uppoutuivat hänen jalkapohjiinsa ja tekivät verta vuotavia haavoja. Hermione ei edes huomannut kipua, hänen sisäinen tuskansa oli paljon pahempi. Hermione tunsi olevansa sisältään tuhansina sirpaleina, aivan niin kuin lasinsirpaleet hänet jalkapohjissaan. Hermione avasi lääkekaapin oven ja alkoi etsiä oikeaa purkkia. Pian hän näki kirkkaan lasipurkin, jossa luki kultaisella: kipulääke. Hermione avasi korkin ja laittoi avonaisen purkin lattialle. Hän otti pöydältä lasin ja laski siihen hanasta kylmää vettä. Hermione istui lattialle ja otti kaksi lääkettä käteensä. Hän katsoi kyyneleisin silmin lääkkeitä kunnes laittoi ne suuhunsa ja joi vettä päälle. Sama jatkui, kunnes koko lääke purkki oli tyhjä. Hermione näki pelkkää mustaa ja kaatui lattialle. Hän ei saanut melkein henkeä, mutta silti sanoi tuskin henkäystä kuuluvammin: Rakastan sinua, Draco. Hermione menetti heti tajuntansa, lopullisesti.
A/N2: Saa kommentoida ja se on ihan toivottavaakin, huomasin vasta nyt, että toi Dracon kirje on aikamoisen outoa luettavaa... Mut toivottavast ei häirinnyt
