Nimi: Hinta pienestä virheestä
Kirjoittaja: Kuolotar
Fandom: Nälkäpeli
Ikäraja: K-11
Hahmot: Katniss,Peeta,Ketunaama
Vastuuvapautus:En omista hahmoja,leikin vain niillä,en saa tästä mitään rahallista korvausta.
Varoitus:kuolemaan tiedossa.
A/N:Idean sain miettiessäni ketunnaaman kuolemaan ja niinpä päätin kirjoittaa hänen näkökulmastaan ennen hänen kuolemaansa.
Hiippailin hiljaa kaksikon perässä, heidät oli ollut loppujen lopuksi helppo löytää. Pidin kuitenkin heihin turvallisen välimatkan, aivan varmuuden vuoksi. Molemmat heistä olivat selvinneet 4 viimeisen joukkoon, minä olin tietysti myös tässä porukassa mukana. Olinhan sentään fiksuin kaikista tribuuteista, senhän huomasi silloin juhlissa jo. Pyyhkäisen otsaltani muutaman punaisen hius suortuvan, korvani taakse ja jatkan heidän varjostamistaan. Metsä kätkee minut paremmin kuin olen uskaltanut toivoa, kukaan ei ole päässyt lähellekään minua ja olen silti pystynyt elättämään itseni.
Katniss ja Peeta, 12 vyöhykkeen onnettomat rakastajat, heitä minä seuraan juuri nyt. He ovat varmasti ainut elin keinoni, toki voisin poimia marjoja itse tai yrittää metsästää mutta varkaus sujuu minulta paremmin. Olen harjaantunut varas, joka vie kuitenkin niin vähän ettei kukaan huomaa varkauttani. Nyt kun ammattilaisten ruokavarasto katosi taivaan tuuliin, se oli minulle sekä lahja että kirous. Lahja siksi että nyt voin sittenkin jopa voittaa nälkäpelin ja päästä kotiin rakkaitteni luokse, kirous siksi että nyt minun piti hankkia uusi ravinnon lähde. Ja koska 2 pojasta tässä tapauksessa ei ollut mitään hyötyä ja päätyisin kuitenkin liian lähelle menoa kuolleitten joukkoon, on parempi että seuraan Katniss ja Peetaa.
Nyt he hajaantuvat ja poika saa repun jossa on ruokaa, Katniss lähtee metsästämään jousen ja nuolen kanssa. Nyt on minun tilaisuuteni hankkia ruokaa, itselleni Peeta ei saisi minua enää kiinni vaikka huomaisi minut. Mutta tuskinpa hän huomaa minua, sillä olen viekas kuin kettu ja piiloutumisen mestari. Peeta laskee muovin päälle marjoja ja palaa keräämään niitä, nyt on minun tilaisuuteni. Hiivin repun luokse, nappaan palan juustoa ja poimin muutaman marjan, ja lähden pusikon suojiin. Kuulen ääniä Katniss on varmasti tulossa. Menen kauemmaksi, jotta voin nauttia lounastani, mutta olen samalla turvassa heidän katseiltaan.
Marjat näyttävät herkullisilta, enkä voi vastustaa niiden ihanuutta vaan kippaan pari marjaa suuhuni, niiden maku on oikein herkullinen. Pureskelen ne ja nielaisen, minulle tuli hassu olo aivan kuin ne olisivat myrkyllisiä. Oivallus valaisee silmäni mutta, se on liian myöhäistä. Kiroan mielessäni sitä poikaa, miksen odottanut että hän olisi syönyt niitä itse, olin liian varma että hän söisi niitä sen tytön kanssa. Nyt jouduin maksamaan pienestä virheestäni kalliisti. Henkäisen viimeisen kerran ja silmissäni sumenee. Hyvästi äiti ja isä ajattelen viimeiseksi, sen jälkeen ruumiini kaatuu maahan elottomana.
