Disclaimer: Fullmetal alchemistin hahmot ja maailman omistaa Hiromu Arakawa, en minä. Ficin loppuun liitetyt sanat kuuluvat yhtyeelle The Hollies.
Kirjoittaja: Venomous
Beta: -
Ikäraja: S
Paritus: Ei ole, henkilöinä Ed ja Al
Genre: Draama, angst, sonfic
Fandom: Fullmetal Alchemist
Yukimura lisäsi fandomin myös alkutietoihin.Summary: Al väitti veljestään enemmän kuin äidistä tai kenestäkään tytöstä maailmassa, mutta jos tämä oli Edistä helvetti, veli lähtisi.
A/N: Sainpas ficlethaasteeseen jotain! Ei ihan tullut RoyMaesta, sry Pics, aina ei inspaa
Pitkästä aikaa kirjoitin parituksetonta! (Tosin tästä meinasi tulla Ed/Alia...) Menee Kaiken maailman ficlettejä -viikkohaasteen (Mitä sinä tarkoitat?) lisäksi Fandom10:en ja FF50:en sanalla 016 perhe.
Rakastan tähän kappaleeseen liitettyä biisiä, minusta se sopii tähän kaksikkoon oikein hyvin.
Taakkana harteilla”Veli?”
”Hmm?”
”Et ole koskaan kertonut minulle… Kun saamme ruumiimme takaisin, mitä sinä teet?”
”Täh? Minäkö?”
”Et ole koskaan kertonut. Kaikki kysyvät aina minulta, koska minun tilanteeni on kai hankalampi. Mitä sinä teet?”
Edistä Alin kysymys oli yllättävä. Ei hän ollut erityisemmin miettinyt… Ehkä oli jotenkin itsestäänselvyys, että hän jäisi Keskustaan jatkaen valtionalkemistin uraansa.
Yksin…
“En ole varma. Hankin kai asunnon Keskustasta ja jatkan tutkimuksiani.”
“Oikeastiko?”
“En kai sitten”, Ed virnisti. “Mutta olen onnellinen, kun tämä on ohi. En toivo mitään muuta kuin vapautusta tästä helvetistä.”
“Oh…”
“Sinä hankit tyttöystävän, perheen ja kaikkea?”
“En tietenkään!” Al huudahti.
*
Ed näytti niin hämmästyneeltä hänen vastauksestaan, että Alin teki mieli huutaa. Miksi, miksi kaikki olettivat hänen haluavan vaimon ja lapsia ja miljoona kulkukissaa, kun hänellä oli jo perhe?
Mutta kun hän saisi vartalonsa takaisin, Ed häipyisi… Muuttaisi pois.
Oli kamalaa ajatella sitä. Hän oli kokenut veljensä kanssa niin paljon, että tuleva ero tuntui kestämättömältä. Al oli aina välittänyt Edistä. Aina. Kun Ed suuttui ja raivosi, hän oli rauhoittanut tätä, kun Ed luhistui, hän oli auttanut veljensä takaisin jaloilleen.
Al väitti veljestään enemmän kuin äidistä tai kenestäkään tytöstä maailmassa, mutta jos tämä oli Edistä helvetti, veli lähtisi. Tulematta takaisin.
*
“Al…?”
“Niin?” Al hengähti.
Edillä oli yhtäkkiä kamala aavistus siitä, että hänen veljensä oli käsittänyt jotain väärin. Haarniskan kehonkieli ei kertonut muille mitään, paitsi jos Al kävi raivoissaan heidän kimppuunsa, mutta Ed oli viettänyt niin paljon aikaa Alin kanssa…
Miksi Al vaikutti siltä, että voisi alkaa itkemään huolimatta siitä, ettei hänen haarniskassaan ollut tippaakaan vettä eikä siis pystyisi vuodattamaan kyyneltäkään?
“Mikä on?”
“Onko tämä niin kamalaa?” Al hengähti uudelleen.
Ed ei ollut tarpeeksi tyhmä kysyäkseen uudelleen
täh, sillä hän ymmärsi oikein hyvin mitä Al tarkoitti.
Vapautusta tästä helvetistä…“Al? Et sinä ole mikään taakka harteilla.”
“Vaan?”
Ed hymyili. “Vaan paras asia koko maailmassa.”
Tie on pitkä
Monilla mutkaisilla käännöksillä
Se johtaa meitä kuka tietää minne
Kuka tietää minne
Mutta olen vahva
Tarpeeksi vahva kantamaan hänet
Hän ei ole raskas, hän on veljeni
Joten menemme
Hänen hyvinvointinsa on huolenaiheeni
Hän ei ole taakka
Me pääsemme sinne
Tietääkseni
Hän ei haittaisi minua
Hän ei ole raskas, hän on veljeni
Jos minut onkin kuormattu
Sitten minut on kuormattu surulla
Että jokaisen sydän
Ei ole täytetty ilolla
Rakastaa toisiaan
Pitkä, pitkä on tie
Josta ei ole paluuta
Kun olemme kerran matkalla sinne
Miksi ei jaettaisi
Ja kuorma
Ei paina minua ollenkaan
Hän ei ole raskas, hän on veljeni
Hän on veljeni
Hän ei ole raskas, hän on veljeni
The Hollies ~ He ain't heavy, he's my brother
