Miksi, isi, miksi? | K-11 |

[NicuQ]

Nimi: Miksi, isi, miksi?
Kirjoittaja: Pyry
Genre: drama, perheväkivalta
Ikäraja: K-11
A/N: Eli vanhempaakin vanhemmasta kirjoitusvihkosta löydetty teksti, jonka eräs sitten vaati tänne pistämään, joten pistinpä sitten. Siinä on vähän pientä iltalukemista (tai aamulukemista, riippuen tietysti siitä, milloin tätä lukee). Kumma, miten erilaista tekstiä vuonna nakki ja muussi sitä syntyikään.  (Olinpas kauhea angstilapsi, voi ei.)


Miksi, isi, miksi lyöt äitiä? Miksi äiti kiljaisee niin, että korviin sattuu?
Miksi äidin keho näyttää yhtäkkiä niin kamalan voimattomalta ja
kyyneleet peittävät mustelmaiset kasvonsa kokonaan?
Miksi huudat kiellettyjä sanoja äidille ja potkaiset hänen kylkeensä, sylkäiset itkeville kasvoille?

Väkivalta on pahasta, isi, äiti sanoi niin lyödessäni kaveria kostoksi.
Miksi siis teet, niin kuin teet? Tuolista kuuluu kovaääninen räsähdys,
kun paiskaat sen seinää päin, sitä samaa, jota vasten äiti oli vielä
hetki sitten painautunut. Miksi, isi, miksi rikot tavaroita?

Miksi olet niin vihainen? Itsellesikö raivoat, vai äidille?
Eihän äiti ole tehnyt mitään pahaa, äiti on maailman lempein ihminen.
Pyydän sinua lopettamaan, miksi et kuuntele?
Sattuu, sattuu, sattuu. Miksi, isi, miksi löit minuakin?

Olen ollut ihan kiltisti, isi, vannon sen.
En poistunut piha-alueelta, enkä sanonut pahaa sanaa, usko minua.
Äitikin anelee sinua rauhoittumaan, miksi et kuuntele äitiäkään?
Äiti rakastaa sinua, äiti sanoo niin joka päivä.

Miksi, isi, miksi vastaat aina, että pullo on äitiä rakkaampi?
Miksi äiti tuon lauseen jälkeen katsoo sinua aina, niin kuin katsoo.
Samalla tavalla, kuin minä katson teitä, kun en saa jälkiruuaksi kiisseliä.
Surullisenako äiti sinua katsoo?

Sattuuko äitiäkin, kun sinä lyöt, niin kuin minua sattuu?
Älä enää lyö, kiltti, äitiin ei saa sattua enempää.
Ei äiti ole tehnyt mitään pahaa, älä rankaise häntä tyhjästä.
Karjut minulle tuntemattomia sanoja ja isket minut maahan.

Itkultani en saa järkevää sanaa suustani, en osaa enää pyytää sinua lopettamaan.
Älä iske enää, kiltti, sattuu liikaa. Pelottaa, isi, minua pelottaa.
Nallekarhu, joka vielä hetki sitten oli minulla, on jo sinun sylissäsi.
Sinä repäiset rakkaalta ystävältäni pään pois ja naurat räkäisesti tekosi päälle.

Miksi, isi, miksi rikot kaiken ympärillä olevan?
Sattuuko sinuunkin, niin kuin meihin sattuu? Kuka sinua lyö, isi?
Miksi, isi, miksi et kuule itkuani? Lopeta, äiti ei kestä, minä en kestä.
Lopeta, isi, lopeta. Miksi äiti ei enää liiku, puhu, ei edes itke?

Miksi äidin rintakehä ei enää kohoile kiivaasti, niin kuin se vielä äsken kohoili?
Miksi äidin ympärillä on liian laihaa mansikkahilloa,
sitä mitä Sirkka-täti meille aina lähettää?
Miksi, isi, miksi? Miksi mansikkahillossa ei ole mansikoita?

[Lady Smoothie]

;__;

Sä olet yks niistä finin kirjoittajista, joka saa mun pään tyhjäksi. En osaa sanoa muuta kuin että älyttömän nätti, herkkä, angsti ja... vaan niin älyihana, että. (Miten nii pidän angstista?  ) Mutta siis, ihana<3

En osaa kommentoida oikeesti Dx Sanon vaan, että tyksin älyttömästi.

[NicuQ]

Lady Smoothie: Kiitos kommentistasi, oli ihan mahtavaa, kun sai jonkun mielipiteen tähänkin ullakolla pölyttyneeseen tekstiin. En (ihme kyllä) osaa omaa mielipidettä tästä tekstistä oikein muodostaa, joten kärkyn täällä kommentteja ihan kikseissä. Joten kiitos kehuista ja kyllä minä kai jotenkin sain mielikuvan, mitä tarkoitit (tyhmä lapsi kun olen). 

[Chuva]

Ohhoh... Tämä oli jännä tarina.

Alkoi surettaa tuo lapsi ja se, että isi on ilkeä ja lyö Perheväkivalta on niin väärin, jos olisin yhtään herkempi, olisin voinut ruveta itkemään. Olit hyvin kuvannut lapsen ajatusmaailmaa, sopivan yksinkertaisesti ja tykkäsin tuosta "miksi"-sanan toistosta. Rispektit sulle, onnistuit kirjoittamaan juuri sopivan angstisen kuvauksen asiasta, joka vaivaa maailmaa tänäkin päivänä.

Pidin myös tän tarinan mudosta ja tosta miltei runomuotoon laitetusta kerronnasta.

Kiitos tästä surullisenkauniista lukukokemuksesta!

Tom^^

[MyrsyliuutE_96]

Kas hei, minunkin pakko tulla sotkemaan lusikkani tähän soppaan:'D Siitä on jo ikuisuus kun viimeksi olen originaalia lukenut, että niin..

Luin tämän, ja luin uudestaan, ja pidin tästä. Vaikka tämä onkin todella masentava ja itseasiassa ahdistavakin, minä jollakin kierolla tavalla pidin tästä. Olet kuvannut tilanteen lapsen näkökulmasta todella uskottavasti ja hämmentävällä tavalla "oikein", ehkä. Kirjoittamismuoto oli tekstin tyyliin sopiva, tällaisia pieniä hämmentyneitä kysymyksiä.

Hyi kamala, tämä on kuvattu hyvin, vaikka nyt on melko pelottavasti. En oikein osaa sanoin kuvata mitä ajattelen. :/ Milloin oikein kirjoitit tämän? Tosi hyvää tekstiä nimittäin. Kyselevä tyyli oli hyvä valinta ja kuulostaisi siltä, että tähän olisi melkein vuodatettu sydänverta inspiraation seassa. Omnomnom, vaikka ahdistaakin nyt niin palajan varmasti lukemaan tämän ainakin kerran. Mahtavaa^^ Ole ylpeä itsestäsi, tämä on oikeasti tosi mahtava!

Anteeksi, tähän kommenttiin en nyt oikein osannut mitään rakentavaa tunkea mutta.. No, pidän tästä^^
<3:llä
~Myrsis~

[NicuQ]

Tom^^: Oh, toinen kommentoija. Kiitän sinuakin kehuista, arvostan niitä todella.
Ja yhdyn mielipiteeseesi perheväkivallasta, ihan kamala asiahan se on.
Finissä on toki monia muitakin perheväkivalta-tekstejä,
mutta enpä ainakaan toistaiseksi ollut törmänny pikkulapsen näkökulmasta kirjoitettuun ja nyt kun tämä löytyi, niin .. 

MyrsyliuutE_96: Kiitos kaunis kommentistasi, ihan hyvä vaan, että eksyit orignaalipuolelle.   
Olenkin niin lapsenmielinen, että ei ihme, että on uskottavaa tekstiä. 
Ja ainakin kolmisen vuotta on tämän valmistumisesta aikaa, ainakin käsialasta päätellen.
Kiitos todella paljon kehuista ja koko tästä kommentista .. pakko oli kohteliaana ihmisenä vastata.
Ja oli tuo rakentava, älä huoli! Kiitos siis vielä kerran. 

[jaina]

Päätin mennä katselemaan Päiväunet-kokoelmaasi ja klikkasin tämän sitten mielenkiinnosta auki.

En itkenyt, mutta loppua myöten silmiini nousivat kyllä kyyneleet. Juuri tämän takia tykkään romancesta! Olen kauhean herkkä tyttö ja sitten kun luen jotain tällaista, niin voi, kun tulee oikeasti tosi paha mieli.

Tykkäsin tästä ihan hirmuisesti. Osaat kirjoittaa hyvin ja nuo viattoman lapsen kysymykset olivat niin sydäntä rikkovaa. Miksi isi lyö, miksi isi lyö äitiäkin... Ihan kauheaa. Niin kauheaa. Olet ihan mieletön, Pyryseni! Olen oikeastaan aika sanaton. Mitä ihmettä tällaiseen tarinaan voi kommentoida, kun se on kirjoitettua noin sydäntä satuttavaksi?

Perheväkivalta on kauheaa ja kävi sääliksi sekä äitiä että lasta. Alkoholi saa kummia aikaan. Mäkin olen kärsinyt siitä, että läheinen on alkoholisti, mutta se ei ole kukaan mun perheessä eikä käytös ole onneksi väkivaltaista. Yksi sukulainen, vanhempi vieläpä, on alkoholisti ja hyvin rakas, mutta kyllä se vähän sydäntä särkee kun hän on juo ja hänestä tulee aina niin typerä.

Eihän äiti ole tehnyt mitään pahaa, äiti on maailman lempein ihminen.

Yksi lempparikohtani. Tämä on niin totta. Viattomat saavat usein kärsiä, jos vaikkapa isä juo, miksei äitikin. Tulin niin surulliseksi kun lapsi ihmetteli tuota, että äitihän on lempein ihminen ja silti isi lyö häntä.

Nallekarhu, joka vielä hetki sitten oli minulla, on jo sinun sylissäsi.
Sinä repäiset rakkaalta ystävältäni pään pois ja naurat räkäisesti tekosi päälle.

Tämä oli toinen kohta, jos pidin kovasti. Se toi vielä lisää sitä surullisuutta ja epätoivoisuutta tähän tekstipätkään. Tuli kauhean paha mieli tuon lapsen rakkaan ystävän, nallen, takia! Miksi oma isä tekee lapselleen noin? En ymmärrä. Kenenkään isä tai isäpuoli tuskin on täydellinen, ei minunkaan, mutta kun tuollaista tapahtuu, tulee aika kiitolliseksi omasta isästään.

Tuo loppu oli tosi surullinen, tosin ehkä turhan dramaattinenkin. Pelkkä "isä lähtee pois huoneestaa ja mulkaisee vielä pahasti lasta ja vaimoaan" olisi käynyt myös ihan hyvin. Se oli kuitenkin hyvä lopetus ihan niinkin.

Eli siis pidin tästä kovasti, vaikka tämä olikin ihan kamala! Olet hyvä kirjoittamaan. Jotenkin se, että kommentoit aina sitä Jos minuutin kanssani jakaisit-tarinaani, inspiroi minua lukemaan sinun tekstejäsi. Hyvä että tulin!

// muoks! HA HA ihana huomata että kun mä kommentoin tätä (viime viesti oli joskus tammikuussa tässä tarinassa), niin sain aikaan kauheen kommenttivyöryn sulle, Pyry :--D

[NicuQ]

jaina: It's you! Juu, anteeksi ensireaktioni ja tälläinen yöllinen vastaus, mutta kun .. yökukkuminen ja aaa! It's you! Olen imarreltu, että eksyit nk. orignaalejen kehtooni. Anteeksi, kun pahoitin mielesi tällä. Mutta on se tavallaan hienoa, että herättää tuntemuksia lukijassa. Hävettää kyllä vähän, että luit juuri tämän, kun tämä on kirjoitettu joskus .. hmm. No MONTA vuotta sitten, kun olin vielä pahempi pilkun rakastaja kuin nyt. Hyvä kai silti, että pidit, vaikka aihe olikin vähän tabu ja inhottava. Eli pähkinänkuoressa kiitän suuresti kommentistasi, sait tämän yöraapustelijan hymyilemään erittäin leveästi.

[Odile]

Huh, nostipahan pinnalle muistoja ja tunteita joita ei olisi tarvinnut muistaa.

Tykkäsin kovasti vähän runomaisesta lähestymisestäsi, kappaleet oli jaettu vähän siihen malliin eikä tuo lapsen point of view tuntunut väkinäiseltä tai kliseisesti kirjoitetulta. Myös tuo lopun kielikuva mansikkahillosta (jossa ei ole niitä mansikoita) oli hyvä ja osuva, voisin jopa haluta käyttää sitä jossain omassa tekstissäni ehkä otsikossa. (Kaikki propsit tietenkin sullsiitä sitten.) Tunnelma oli myös harvinaisen hyvin rakennettu, ehkä vähän liiankin hyvin.

[NicuQ]

faux pas: Oh .. nostiko? Anteeksi? Hyvä, jos tuo hieman erikoinen kappalejako (, jota en tosin enää suosi) on miellyttänyt ja teksti oli uskottavaa. En oikein itse osaa muodostaa mitään mielipidettä tuosta tunnelmasta joten hyvä, jos se tavoitti lukijan ja oli hyvä. Saat toki käyttää sitä mansikkahilloideaa. Olen ihan imarreltu, kun joku haluaa käyttää outoja ideoitani. Mutta kiitos kiitos ihanasta palautteesta.

[tomorowr]

Pyykkikoneen digikellon mukaan mul on kaks minuuttii aikaa väkertää tasokas kommentti tähän... Pyykit saa luultavasti siis hetken odottaa ennen kuivumaan ripustamista.

En oikeesti meinannut uskaltaa avata tätä koska perheväkivalta ja kokemusta löytyy. Mutta sitten mä kuitenkin avasin tän ja nyt on tosi sillee slaxkjfeuekoqliskfdusixcf-fiilis, tyyliin kuka mä oon, missä mä oon ja mitä tapahtuu?

Ihan helvetin kaunista. Eikä ollut kliseinen, mitä kans vähän pelkäsin. Samaan aikaan tosi karua ja tosi herkkää. Yhyw. Toi mansikkakeitto kohta oli varmaan ainut, jonka kohdalla piti miettiä, että tykkäänkä tässä tästä. En oikein tiiä vieläkään... Tai kun periaatteessa toi sopisi niiiin hyvin lapsen suuhun, mut toisaalta ehkä vähän turhan absurdia. No oli miten oli, niin ainakin se oli tosi nätisti kirjoitettu :3

Kiitos taas ihan älypaljon, kai mä oon jo julistanu rakkauttani sun tekstejä kohtaan? Ei kai sitä koskaan voi julistaa tarpeeks :p

-tomorowr

Ainiin. Et sitten koskaan lopeta kirjoittamista tai mä suutun 3:

[NicuQ]

tomorowr: Watwutwot kaksi kommenttia yhden illan aikana, ooo. Kuule, pelkkä kommentoijan nimi riitti saamaan irvikissahymyn mun huulilleni, koska sulta on aina yhtä mukava saada palautetta. Että ihan pyykist hylkäsit? Niilläkin on tunteet! Eikun? Ehkä se mansikkahillokohta tosiaan oli hieman .. höm, jännä ja jainan mukaan turhan dramaattinen lopetus, mutta siellä se on ja pysyy. Julista toki rakkauttasi tekstejäni kohtaan, egoni kasvaa ja kasvaa ja kohta se ei mahdu tähän asuntoon ja -- Selvä, ei kasva. Saat mut vain leijumaan kommenteillasi (ei tietenkään kirjaimellisesti, but u get the point). Ei sitä voi julistaa tarpeeksi ikinä, joten kiitos taas ihan kamalasti mukavasta palautteesta. (Vaikkei teinislashia ollutkaan.)

[FakeLove]

Njoo, kertooko jotain jos sanon, että silmät on täynnä kyyneliä?

Tää oli kaunista kuvailua, surullista luettavaa. Aivan täydellisestä kirjoitettu lapsen näkökulmasta. Afhjkfghj, järki ei juokse. Piti lukea kaks kertaa läpi, tää oli niin ihana kun vaan voi olla tälläisessä aiheessa.

Tää sai mut miettimään, kuin julmaa väkivalta on. Tässäkin surin hirveesti ton lapsen puolesta, pystyin elävästi kuvittelemaan henkilöt ja tapahtumat.

Kamalaa, mutta kaunista.

[NicuQ]

FakeLove: Oi, kiitos kommentista. Tabusta kirjoittamalla saa näköjään melko paljon palautetta. Eh, anteeksi, jos tämä laittoi itkemään, joskus on kuitenkin ihan hyvä itkeä kun itkettää. Ihanko täydellisesti kirjoitettu lapsen näkökulmasta?! Voi, kiitos kaunis. Kamala aihe todellakin, mutta ihanaa, jos onnistuin kuvailemaan sitä tarpeeksi hyvin. Suuri kiitos siis mukavasta kommentista.