MCU: Wakandan auringon alla, S, Steve/Bucky, triplaraapale

[Maissinaksu]

Ficin nimi: Wakandan auringon alla
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Marvel Cinematic Universe
Ikäraja: S
Paritus: Steve/Bucky
Genre: Slice of life, draama, romance

Summary: "Etsin Valkeaa Sutta."

A/N: Mainiota joulua Waulish, Violetu ja Crysted! <3 Joululahjatoiveenne antoivat oivan syyn palata hieman Marvelin maailmaan.



***



Wakandan tomuisella kamaralla Steve tuntee, miten selittämätön vapaus rentouttaa hänen hartiansa ja tekee askelluksesta kevyen. Sikäläinen luonto on niin erilaista kuin mitä New Yorkin puistomaisemalla on tarjota. Korkeita rakennuksia teknologian ihmeineen tarjoaa Wakandakin, mutta se, miten metalli ja maa kietoutuvat toisiinsa täydessä sopusoinnussa, tekee häneen suuren vaikutuksen.

Rauhallisemmalla seudulla ihmismäärät vähentyvät ja moderni maailma jää perinteisyyden jalkoihin. Steve suuntaa kulkunsa eteenpäin ja kohtaa toisiaan jahtaavia lapsia, joiden pillinkimeä kirkuna saa hänet hymyilemään. Hänet äkätessään lapset juoksevat yhtenä laumana hänen luokseen, ja pian Steve huomaa tulleensa saarretuksi.

"Mitä sinä täällä teet?"

"Jää leikkimään!"

"Toitko meille karkkia?"

Stevellä on täysi työ vastata sateleviin kysymyksiin ja pörröttää jokaisen halaajan päälakea, mutta viimein hän saa tilaisuuden esittää asiansa.

"Etsin Valkeaa Sutta."

Lasten innokkaan opastuksen mukaan hänen ei tarvitse etsiä pitkän matkan takaa. Steve suuntaa kulkunsa polulle, jonka päässä avautuva aukea lepää auringon alla lammen veden kimallellessa kristallin tavoin. Näky on jotain aivan uskomatonta.

Pian Steve löytää etsimänsä. Bucky istuu puun katveessa katsellen lammen tyyneyttä, eikä heti reagoi hänen saapumiseensa. Hänen läsnäoloaan tuskin osataan odottaakaan.

"Hei, Bucky."

Bucky näyttää aluksi siltä kuin uskoisi kuvitelleensa hänen äänensä, mutta kääntyessään häntä kohti tämän väriä saaneille kasvoille hiipii hymy.

"Steve..." Bucky sanoo hänen nimensä käheästi. "Mitä sinä täällä?"

Steve sulkee Buckyn tiukkaan syleilyyn, josta kummallakaan ei ole kiire kauemmas. Hän kuljettaa sormiaan tämän selän nikamilla ja painaa kasvonsa pähkinänruskeisiin hiuksiin.

"Halusin nähdä sinut."

"Kaipasin sinua", Bucky hengähtää hänen kaulaansa, ja Steven on nielaistava pala kurkustaan. Siitä on liian kauan, kun hän on viimeksi kuullut tämän äänen yhtä levollisena.

"Minäkin sinua. Niin kovasti..." Steve hymyilee vieden kätensä Buckyn poskelle ja sipaisee peukalollaan rohtuneita huulia.

"Sinulla ehkä täytyikin olla hyvä syy luovia tiesi tänne sivistyksen selän taakse", Bucky hymähtää.

"No, olen selvittänyt tieni maailman ääriin vuoksesi jo kerran", Steve virkkoo uppoutuen Buckyn siniharmaisiin silmiin, "ja tekisin sen koska tahansa uudelleen."

[Fiorella]

Bucky! <3

Siitä on liian kauan, kun hän on viimeksi kuullut tämän äänen yhtä levollisena.

Jotenkin tosi suloista, että Bucky on viimein saanut tilaisuuden vain olla ja rentoutua, kun takana on niin paljon kaikenlaista; stressiä, ahdistusta ja itsesyytöksiäkin. On ihanaa, että toinen reppana saa nyt vain olla ja koota itseään, ja kuulostaakin siltä, että tämä on löytänyt vähän henkistä rauhaa.

Mutta mikäpä sitä ihanampaa, kuin saada parhain ja rakkain ystävä luokseen. <3 Odottamaton yllätys oli varmasti suurin ilo, mitä Bucky saattoi siinä kuvitellakaan.

Olipa tämä söpöä luettavaa. Vaikka kirjoitit tämän toisten toiveisiin, se kolahti hyvin minullekin!

[Maissinaksu]

Kiitoksia, Fiorella! <3 Lämmintä joulua sinullekin ja mahtavaa, että tämä nappasi! Stevestä ja Buckystä riittää kaikille!

Bucky-raasu kyllä ansaitsee kaiken levon ja rauhallisuuden, mitä suinkin on tarjolla. Ehkä Afrikan maisemat auttavat toipumaan kaikesta myllerryksestä ja kokoamaan ajatuksia. Eikä se rakkaan Stevenkään näkeminen huonoa tee. <3

- Ayu

[Crys]

Jeee Stuckya!! Ja kiva että kohtaamispaikka oli Wakandassa, sitoo ihanasti canoniin. Tää on se Steven ja Buckyn kohtaaminen that we deserved toisin kuin se pienenpieni vilahdus mikä tuli Infinity Warissa Ja ihania nuo lapset Kiitos joululahjasta!

-Crys

[Maissinaksu]

Kiitos, Crysted! <3 Olen kyllä samaa mieltä, että Steven ja Buckyn välillä olisi sietänyt tapahtua jotain muutakin kuin vain sellainen pieni jälleennäkemismomentti... Onneksi on fanifiktion maailma!

- Ayu

[Violetu]

Aaah, Stucky<333
Kiitokset joululahjasta, Stuckya on kyllä finissä aivan liian vähän, ihanaa että nyt taas ficin verran enemmän.
Kun eilen katsoin infinity warin, tuli kyllä heti sellainen olo, että tämä fic voisi ihan hyvin olla canonia. Se halaus siinä oli niin vaisu, että Steven on täytynyt käydä moikkaamassa Buckya Wakandassa aiemminkin, ehkä useitakin kertoja.
Olit maalannut tässä hienosti kuvan paikallisesta luonnosta ja muutenkin rauhaisasta tunnelmasta New Yorkiin verrattuna, melkein kuin olisi elokuvaa katsellut.
Omassa päässä enteilee silti jo vaikeuksia, että Steve raahautuu noin kauas Jumalan selän taakse (vaikka olisikin hirveän romanttista, jos hän olisi tullut ihan vaan viettämään aikaa Buckyn kanssa), tai ehkä pääni on edelleen liikaa  parissa viimeisessä Avengersleffassa.

~Violet

[Maissinaksu]

Ole hyvä ja kiitosta, Violetu! <3 Voisi hyvin kuvitella, että Stevellä on muutamakin syy vaihtaa maisemaa New Yorkista Wakandan erämaille. Olen kyllä samaa mieltä, se elokuvan halaus oli liian pliisu ollakseen ensimmäinen pitkästä aikaa. Varmasti Steve on käynyt tervehtimässä Buckya pari kertaa aiemminkin. :3

Ihanaa, että miljöön kuvailu onnistui, olen nimittäin tavallisesti vähän laiska kuvailemaan ympäristöä etenkin tunnetuissa fandomeissa. Jotenkin vain ajattelen, että kyllähän kaikki tietävät miltä esimerkiksi Tylypahkan suuri sali tai pihamaa näyttää.

- Mai

[Waulish]

Aww mikä sydämensulattaja tämä jälleennäkeminen onkaan! On ihana ajatus, että Steve matkustaa Buckyn vuoksi maailman ääriin ja tekisi sen epäröimättä yhä uudestaankin. Se jos mikä on tosiystävyyttä ja -rakkautta. Tästä kohtaamisesta välittyy jotenkin tosi osuvasti se, miten syvää yhteyttä ja ymmärrystä näiden hahmojen välillä vallitsee. Sanoja ei juuri tarvita, vaan kosketus kertoo kaiken tarpeellisen. Tiukasta halauksesta kummankin kokema kaipaus välittyy lukijallekin. Voi että. Juuri tällaista sitä kaipaa juuri näille hahmoille kaikkien kurjien koettelemusten jälkeen. ♥

Täytyy antaa erityismaininta hassuille ja söpöille lapsosille, jotka intoilevat Stevestä. Jotenkin Steveen sopii se, että hän on hyvä lasten kanssa ja haluaa tasapuolisesti pörröttää kaikkien päitä. Buckystäkin välittyy ihan buckyisä fiilis. Hänessä on mielestäni aavistus tietynlaista melankoliaa, joka ehkä ilmenee lammen rannalla istuskelijassa. Ihanaa kuitenkin, että Bucky saa levätä ja olla rauhassa kaiken jälkeen. Hän on sen ansainnut.

Nautin tämän tarinan ympäristökuvauksesta niin kuin Violetukin. Etenkin tuo aukio kimmeltävine lampineen on sellainen, että sen pystyy näkemään elävästi mielessään.

Kiitos paljon aivan ihanasta joululahjayllätyksestä! -Walle