Nimi: Mustatut valheet
Ikäraja: S
Tyylilajit: Drama, angst, romance, humor, AU - ne tavalliset
Yhteenveto: En osaa kirjottaa näitä, lue prologi.
Varoitukset: Insesti
Paritukset: Harry/Draco, Lucius/Narcissa ja muita
Oma sana: Omistan Criss Angelille, koska se on ihana!
Ja koska se keksi nimen ja koska se vaan on tukenu mua mun elämän vaikeina aikoina ja pälä pälä pälä. *kumartaa Crissille*
Prologi
Kaksi niin erilaista. Kaksi niin erilaista naista. Toinen tummatukkainen ja toinen vaalea. Tummatukkainen seisoi, vaalea istui. Tummatukkaisella oli ilkeä hymy kasvoillaan, vaalealla kyyneleitä.
”En voi uskoa, että aiot silti naida tuon, Cissy”, tummatukkainen nainen sanoi pettyneenä ja kohotti taikasauvaansa. Taikasauvallaan nainen osoitti kolmatta henkilöä huoneessa: vaaleaa miestä, joka istui aivan vaalean naisen vieressä ja piteli tätä kädestä kiinni.
”Lucius ei ole tehnyt sinulle mitään”, Cissyksi kutsuttu nainen sanoi kylmien kyynelien valuessa edelleen hänen hennoille poskilleen.
”Ai ei vai! Eikö seksuaalinen ahdistelu muka ole väärin? Eikö?” tummatukkainen kysyi. Hänen mustat silmänsä tummuivat entisestään, jos se enää vain oli mahdollista ja kalpeat posket saivat punaista väriä naamaan.
”Lucius ei ole ahdistellut sinua seksuaalisesti”, Cissy sanoi hiljaa.
”Hän valehtelee. Sinä valehtelet. En voi uskoa, että...”
”Uskoa mitä, Bella?” Cissy kysyi tyynesti, pyyhkien samalla oikealla kädellään kyyneliä poskeltaan.
”Että sinä uskot enemmän tuota säälittävää poikaystävääsi kuin omaa siskoasi! Meissä virtaa sama veri, Cissy, etkö ymmärrä sitä?” Bellaksi kutsuttu nainen tiuskaisi pettyneenä.
”Ymmärrän. Itse asiassa varmaan ymmärrän paremmin kuin sinä. Siksi pyydänkin sinua lähtemään ja jättämään meidät rauhaan”, Narcissa Musta sanoi kylmällä äänellään. Hän nousi ylös.
”Ovi on tuolla, Bellatrix.”
Bellatrix hätkähti kuullessaan oikean nimensä. Narcissa ei ollut ikinä, ei ikinä, kutsunut häntä hänen oikealla nimellään. Häijy hymy nousi naisen kasvoille
”Tietysti. Lähden ihan heti. Haluan vain ensin tehdä yhden asian”, hän sanoi häijysti ja kohotti sauvaansa. ”Mietitäänpä... Teillä on jo Harry ja lisäksi teillä on Draco. Minulla ja Rodophuksella ei ole yhtäkään lasta, jonka voisimme luovuttaa Pimeän lordille. Eikö olisi reilumpaa, jos me otamme toisen lapsistanne? Seksi ei ole oikein meidän juttumme...”, nainen hymyili julmasti ja Narcissa hätkähti. Hän katsoi vieressään seisovaa miestään ja sitten kehtoa. Kehtoa, jossa makasi pieni mustatukkainen poika ja pieni vaaleatukkainen poika.
”Ei, et sinä voi...”, Narcissa aloitti, mutta Bellatrix heilautti sauvaansa häneen päin ja nainen lopetti saman tien lauseensa.
”Ei vastalauseita, sisko rakas.”
Bellatrix nauroi jo kävellessään kehdon luokse. Hän kumartui ja katseli nukkuvia poikia.
”Olen aina halunnut vaalean pojan, tiesittekö? Cissy tietää, mitä haluan ja antaa sen aina minulle”, hän puheli nostaessaan esikoisen pois kehdosta.
”Hänestä tulee hyvä poika Pimeyden lordille. Parempi hän on minun kasvattamana kuin tuo teidän.”
”Jos luulet pääseväsi kuin koira veräjästä...”, ensimmäisen kerran Lucius aukaisi suunsa.
Bellatrix kääntyi katsomaan miestä.
”Niin, Lucius? Kerro asiasi.”
”Minä ilmoitan taikaministeriölle ja Päivän profeetalle. Sinä joudut Azkabaniin”, Lucius sanoi.
Bellatrix nauroi.
”Haha. Etpähän sinä muista tätä enää huomenna, Lucius. Eikä sen puolin muista vaimosikaan.”
Bellatrix piteli toisella kädellään Dracoa ja toisella kädellään taikasauvaansa.
”Unhoituta.”
Ja Bellatrix katosi ovesta ulos ennen kuin Narcissa tai Lucius kerkesi sanoa sanaakaan.