Author: Sole
Fandom: Glee
Genre: sekalaisia
Rating: S
Main character: Quinn Fabray
Disclaimer: En omista Gleetä
Summary: Äiti pukee hänelle taivaanvärisen mekon ja kiinnittää hänen hiuksiinsa perhospinnejä. Osallistuu Yksilön elämänkaari -haasteeseen. Tarkoituksenani on kirjoittaa Quinnin tarina uusiksi, eli nyt unohdetaan kaikenmaailman Lucyt ja unohdetaan sen yksi turhimmista draamoista ikinä kokonaan. Sen sijaan tarjoan toisenlaista draamaa, en vielä tässä tekstissä, mutta kahdessa-kolmessa seuraavassa kylläkin.
Valitsin itselleni kaksi sanaa, jotka olisi tarkoitus toistaa joka tekstissä: vauva/lapsi ja kruunu.
Ja oh, kommenttia olisi kiva saada!
Prinsessapäivä
Quinn istuu yöpaita päällään ja jalat levällään huoneessa, jossa on vaaleanpunaiset seinät ja kaksi sänkyä, joissa on vaaleanpunaiset lakanat ja katosta riippuvat prinsessaverhot, suuri nukketalo ja jonka lattialla retkottaa nukkeja. Quinn on yksi nukeista nojatessaan olkapäät lysyssä seinään ja toivoessaan, että voisi ryömiä nukketalon sisään ja muuttua muoviseksi, yhtä kauniiksi kuin nuket ja Frannie. Hän ei istu niin kuin prinsessat istuvat, jalat sievästi yhdessä ja yöpaidan helma vedettynä polviin saakka. Hän nyplää yöpaitansa helmaa huulet mutrussa. Hän ei tahdo hymyillä. Nuket hymyilevät hänelle, vaikka eivät pysty seisomaan omilla jaloillaan, eikä hän aio nostaa niitä ylös lattialta. Niiden raajat ovat vääntyneet asentoihin, jotka saavat ne näyttämään siltä kuin niihin pitäisi sattua, mutta silti ne jatkavat hymyilemistä.
Quinn vetää polvensa vasten laihaa rintaansa ja kietoo kätensä niiden ympärille. Tänään häntä ei huvittaisi olla prinsessa, vaikka on hänen syntymäpäivänsä, ja hänen pitäisi pukea päälleen prinsessamekko ja kammata hiuksensa ja hymyillä hymyillä hymyillä.
Mutta prinsessana olemista ei voi vain lopettaa, on Frannie sanonut. Quinn huokaisee mielestään hyvin aikuismaisesti, ja ajattelee, ettei käyttäydy ollenkaan niin pikkuvanhasti kuin hänen pitäisi. Onhan hän jo iso tyttö –
eivätkä isot tytöt kiukuttele, Quinn.
Äiti ja Frannie tulevat lastenhuoneeseen ja laulavat Quinnille
paljon onnea vaan, ja äiti nostaa hänet lattialta, mutta ei nukkeja. Äiti riisuu hänen yöpaitansa, ja hän istuu pikkuhoususillaan vessanpöntön kannella pesemässä hampaitaan tämän letittäessä hänen hiuksensa kruunuksi hänen päänsä ympärille. Palmikosta tulee ympyrän muotoinen, se laskeutuu matalalle hänen otsalleen ja asettuu hänen korviensa päälle, mutta ei paina niitä alaspäin. Hän ei tahdo näyttää siltä kuin hänellä olisi hörökorvat. Lettikruunu ei kuitenkaan ole oikea kruunu, sehän on vaaleanruskea, eikä kultainen. Äiti asettaa hänen päähänsä muovisen lelukruunun, jossa on punaisia timantteja, ja hän hymyilee iloisesti. Puolialaston tyttö, joka katsoo häntä peilistä, on oikea prinsessa. Se prinsessa, joka äiti ja isä ovat sanoneet hänen olevan.
Äiti pukee hänelle taivaanvärisen mekon, jonka helma ylettyy hänen polviinsa saakka hänen istuessaan vessanpötön kannella, ja kiinnittää hänen hiuksiinsa perhospinnejä.
Quinn on kauniimpi kuin Frannie, mutta isä sanoo heidän olevan yhä kauniita, ja Quinn pahoittaa mielensä, mutta silloin isä kuiskaa hänen korvaansa, että
jos et kerro Frannielle, niin olet kauniimpi, onhan tänään sinun prinsessapäiväsi.
Quinn saa syntymäpäivälahjasi lastenvaunut ja pienen vauvanuken. Hän on viisivuotias prinsessa kaksi kruunua päässään ja sinisessä mekossa, jonka helma pullistuu hänen pyöriessään ympäri ja ympäri vauvanukke sylissään ja nauraessaan iloisesti.
