Luku 2
McGee vaihtoi asennetta ja lähti rohkeasti takaisin ylös. Hänen todellakin täytyisi kasvattaa luonnettaan, sillä agentin ei sopinut pelätä näin pieniä juttuja, jos aikoi selviytyä hengissä ja pitää työnsä. Hän uppoutui hissin liikkumisen ajaksi ajattelemaan Zivan luonnetta. Tämä ei pelännyt mitään, hermostuneenakin piti itsensä kasassa eikä näyttänyt sitä niin selvästi ulospäin. Jos hänet aikoi saada tolaltaan, sen oli oltava oikeasti jotain pahaa ja maailman kirjat mullistavaa. Tosin olihan heillä ihan erilainen koulutuskin. Hissi oli jo pysähtynyt ja ovet olivat auki, ennen kuin Tim tajusi olevansa perille. Hän poistui hissistä takaisin työpöytänsä ääreen.
Ziva huomasi McGeen palanneen, Gibbs oli hävinnyt jonnekin. Todennäköisesti hakemaan lisää kahvia, sillä tämä epätietoisuus oli saada hänetkin hulluksi, vaikka tämä olikin erittäin taitava piilottelemaan asiaa. Gibbs ansaitsisi jonkinlaisen vuoden viilipytty-tittelin. Hän oli yleensä aina rauhallinen, kunnes päreet paloivat. Siinä vaiheessa ei kannattanut niskuroida, jos halusi säilyä ehjin nahoin ja pitää työnsä. Ziva huomasi McGeen olemuksessa selvän muutoksen, tämä suorastaan huokui itsevarmuutta. Vielä hetki sitten hän oli ollut kuin pieni lapsi, jota oli komennettu vähän napakammin.
Ziva siirsi ajatuksensa Tonyyn. Missä ihmeessä se mies oikein voisi olla? Tämä ei ole lainkaan hänen tapaistaan, ei sitten ollenkaan. Ziva näki Gibbsin tulevan portaita. Yhtäkkiä hänellä välähti.
“Gibbs!” Ziva huusi.
“Mitä?”
“Taidan ehkä tietää missä Tony on.” hän selitti.
“Jakaisitko tiedon meillekin?” Gibbs kysyi Zivan vain seisoessa hiljaa.
“Hän vei kerran minut käymään heidän mökillään. Se ei oikeastaan edes ole kaukana.” Ziva selitti.
“Mene käymään.”
“Toki. Minusta tuntuu, että minun täytyy tehdä tämä yksin. Olen luultavasti ainoa, joka pystyy takomaan hänelle järkeä.” hän sanoi.
“Ja sen jälkeen tuot sen miehen tänne vaikka sitten kaulanarussa.” Gibbs määräsi jyrkästi äänensävyllä, joka ei jättänyt vaihtoehtoja.
“DiNozzolle tulisi kusiset oltavat.” Gibbs lisäsi hiljaa itsekseen.
Ziva lähti jälleen kohti autoaan, otettuaan pöytälaatikosta aseensa ja reppunsa lattialta. Pienen punaisen Minin ampaistessa matkaan, hän oli melkein ajaa kopiksi aitaan, sillä märällä tiellä kiihdyttäminen ei ollut hyvä idea. Sade tosin oli jo lakannut, mutta tie oli edelleen märkä.
*
Pian tuttu lomamökki häämötti edessä. Rautaportti oli kiinni. Ziva parkkeerasi autonsa sen viereen jalkakäytävän laitaan. Hän ei vaivautunut edes yrittämään, olisiko portti auki. Hän hyppäsi ketterästi metalliaidan yli, käyttäen käsiään apunaan.
Hän tömähti pihalaatoille, joita pitkin hän lähti kävelemään. Auto pilkotti katoksesta. Päästyään ulko-oven luo, Ziva pimpotti ovikelloa. Kukaan ei kuitenkaan avannut. Hänen korvansa havaitsivat jotain ääntä takapihan puolelta, joten hän lähti kävelemään hitaasti seinän viertä pitkin talon taakse.
Ziva oli kuitenkin pudottaa silmät päästään näkemänsä vuoksi. Hänen täytyi nipistää itseään, ettei varmasti nähnyt unta. Hän näki DiNozzon laiturilla lähes alastomana, hänellä oli jostakin kankaasta räpelletty vaatekappaleen tapainen hökötys päällään, joka oli jonkinlainen uimapuvun tapainen. Tai no, housujen. Kaiken lisäksi hänen kädessään oli viinapullo. Kaiken kruunasi Tarzan-hyppyä muistuttava hyppy veteen, unohtamatta lainkaan ääntelyä.
Ziva ei voinut antaa asian olla, joten hän lähti rivakoin askelin kohti rantaa. Päästyään laiturille, hän tarttui ensimmäisenä pulloon ja valutti koko sisällön maahan viimeistä tippaa myöden. Tony ei ollut vielä huomannut tämän tuloa. Hänen kääntyessään ympäri kasvot Zivaan päin, tämän kasvoilla oli leveä virne.
“Nyt toi virne naamalta!" Ziva ärähti vihaisena.
“Mitä helvettiä sinä nyt meuhkaat?” Tony ihmetteli hämmästyneenä.
“Tajuatko sinä ollenkaan, miten huolissamme me olemme olleet sinusta?”
“Perkele, ko oli pitkä lause!” Tony jatkoi alkaen nousta puolustuskannalle.
“Nyt suu kiinni! Mulle et vittuile!” Ziva räyhäsi suu vaahdossa, kuin vihainen koira. Se enää puuttui, että naapurit olisivat kertyneet seuraamaan tapahtumaa. Olisihan heillä olleet aitiopaikat. Zivan tapoihin ei kuulunut räyhätä näinkin rankasti, mutta joskus oli tehtävä poikkeus.
“Rauhotu, sä et ymmärrä.” Tony yritti rauhoitella tajutessaan, että Ziva oikeasti oli tosissaan. Tämä ei halunnut suututtaa häntä enää yhtään enempää. Hän oli saanut jo kerran kokea Zivan vihaisena, eikä halunnut sen enää toistuvan. Hän ei myöntänyt kenellekään, mutta vihainen Ziva oli jotain, mikä sai hänet piiloutumaan välittömästi.
“Minä ymmärrän kohta vetää sinua turpaan, jos et hilaa persettäsi tänne näin ja sassiin”, Tony nousi vedestä ylös hoiperrellen.
“Nyt otat pyyhkeen tuosta ja alat tulla. Varoitan, sinulla on kusiset oltavat ja Gibbs käski tuoda sinut vaikka Aatamin asussa, jos ei muuten.” Ziva sihahti hampaidensa välistä osoittaen samalla tuolin selkänojalla olevaa pyyhettä.
Tehostaakseen sanojaan Ziva kaivoi raudat takataskustaan ja DiNozzon kasvot valahtivat valkoisiksi. Hän jopa pelkäsi vähäsen. Rautojen mentyä kiinni, Ziva käski Tonyn liikkeelle. Tämä nöyrtyi ja lähti kulkemaan kohti etupihaa. Hänen mielensä oli pikkuhiljaa alkanut raksuttaa pienoisesta humalatilasta huolimatta. Hän ei voinut muuta kuin istua hiljaa, sillä hän ei uskaltanut sanoa sanaakaan. Ei Zivan ollessa noin vihainen. Auton tunnelma oli niin kireä, että sen olisi voinut leikata veitsellä monen moneen pieneen osaan. Tony alkoi pikku hiljaa tajuta, mitä oli mennyt tekemään. Hän, aikuinen mies, liittovaltion agentti. Kaiken lisäksi häntä vastassa olisi vielä Gibbs, jota osa ihmisistä jopa pelkäsi. Pahimmassa tapauksessa myös Vance, johtaja.
Ziva parkkeerasi Minin omalle paikalleen ja nousi ulos autosta. Hän kiersi auton toiselle puolelle, päästämään raudoitetun Tonyn ulos autosta. He saivat uteliaita katseita, olihan Tony edelleen puolialastomana ja raudoissa. Kärsikööt rangaistuksensa, Ziva tuumi itsekseen taluttaessaan tätä kohti hissiä kuin mitäkin pahimman luokan rikollista.
Tonyn onneksi hissi oli typötyhjä. Hänen sydämensä hakkasi miljoonaa, kun hän tiesi minkä katseryöppäyksen saisi toimistokerroksessa osakseen. Hän toivoi voivansa olla näkymätön tai saavansa vähintään sydänkohtauksen. Hissi kilahti ja ovet avautuivat. Moni kääntyi katsomaan heitä.
“Näytös on ohi. Go away!” Ziva sanoi. Mitään ei tapahtunut.
“Se on englantia ja tarkoittaa, että suksikaa vittuun! Häipykää!” Ziva ärähti vihaisesti. Se auttoi, porukka pakeni vauhdilla kauemmaksi. Koko toimisto tiesi Zivan omistavan hulluja ninjataitoja eikä kenelläkään ollut tarvetta päästä tuntemaan niitä lähemmin.
Gibbs viittoi heidät mukaansa ja he seurasivat häntä takana olevalle käytävälle, joka johti kuulusteluhuoneille. Abbyn labraa ja todistevarastoa unohtamatta. Ennen nurkan taakse katoamistaan Ziva kääntyi vielä katsomaan muuta porukkaa murhaavasti, saaden heidät kääntämään uteliaat katseensa pois. Gibbs avasi kuulusteluhuone ykkösen oven ja Tony käveli nöyryytettynä sisään. Hän istui syytetyn paikalle, se tuntui hänestä oudolta. Yleensä hän oli pöydän toisella puolella. Tällä kertaa hän oli ansainnut sen.
“Zi.” Gibbs sanoi ja nyökkäsi Tonyyn päin. Ziva irrotti raudat ja kääntyi katsomaan Gibbsiä siirtyessään ovelle.
“Sammuta tuo.” Gibbs sanoi osoittaen kameraa. Ziva nyökkäsi pienesti.
Hän poistui huoneesta tarkkailuhuoneen puolelle ja sammutti videokameran. Tätä ei nauhoitettaisi, tämä jäisi heidän välisekseen ja saisi toimia rangaistuksena. Gibbs tuijotti kameraa, kunnes huomasi punaisena vilkkuvan valon sammuneen.
“Nyt DiNozzo helvetti vie selitä!” Gibbs mylvi vihaisena saaden Tonyn säpsähtämään. Hän siirsi käänsi kasvonsa Gibbsin takana olevaa peiliä kohti, vetäen koiranpentuilmeen kasvoilleen. Hän toivoi Zivan pelastavan hänet.
“No se vähän riistäyty käsistä ja...” Tony aloitti, mutta Gibbs keskeytti hänet.
“Saatanan turvanlouskuttaja, nyt sitä järkipuhetta hyvä mies!”, Ziva säpsähti pienesti Gibbsin ääntä lasin takana. Tonyn olemus oli kasaan painunut, hänen katseensa oli naulittu tiiviisti edessä olevaan tummaan pöytään. Yleensä hän huusi vastaan eikä hevillä luovuttanut. Kuitenkin nyt hänet oli syösty korkealta pilvilinnoista takaisin pohjamutiin.
“Hyvä on. Alkoholilla läträäminen meni vähän yli ja siitä syystä tämä tilanne äityi tähän. Olen aina halunnut leikkiä Tarzania. Kuitenkin isäni kielsi sen minulta nuorempana ja antoi tukkapöllyä. Sen jälkeen varoin tarkoin, mitä tein. “ Tony selitti alistettuna, uskaltaen katsoa pomoaan silmiin. Gibbs näki jotain Tonyn silmissä, joka sai hänet vakuuttuneeksi.
“Hyvä on, hyväksyn selityksen. Saat toistaiseksi pitää työpaikkasi, mutta jos tämmöinen toistuu, lupaan potkia sinut niin omatoimisesti ulos tästä rakennuksesta, että et istu viikkoon.” Gibbs uhkasi.
“Tiedän mitä ajattelet anteeksipyynnöstä, mutta olen pahoillani eikä tule toistumaan.” Tony lupasi pitäen edelleen katseensa Gibbsissä.
“Mene pukemaan päällesi ja sen jälkeen Ziva saa heittää sinut hakemaan autosi ja tavarasi.” Gibbs sanoi ja heilautti päätään kohti ovea.
Hän jäi istumaan paikoilleen DiNozzon mentyä.
“Hemmetti!” Gibbs ärähti lyödessään nyrkkinsä pöytään. Hän tunsi Zivan katseen selässään, joka ei ollut vielä poistunut tarkkailuhuoneesta.
“Ziva.” hän sanoi. Hän kuuli oven käyvän, jota seurasi liuta askelia ja pian israelilainen oli oviaukossa.
“Vie hänet takaisin mökille ja sen jälkeen mene kotiin.” Gibbs sanoi.
“Hyvä on. Hän taisi oppia läksynsä, hän oli jo autossa niin nöyränä. Nytkään hän ei paljoa suutaan uskaltanut soittaa.” Ziva sanoi tietävästi.
“Toivottavasti oppi läksynsä, olisi tuhlausta antaa hänelle potkut. Tiedän kuitenkin, että hän on pohjimmiltaan hyvä ja sopiva työhönsä. En haluaisi korvata häntä kenelläkään, kuten en ketään teistä.”
“Tiedän. Nähdään Gibbs”, Ziva sanoi ja lähti etsimään Tonyä.
A/N2 Se oli sitten siinä. Tästä ei ollut tarkoituskaan tulla mikään kilometrin mittainen.