Kirjoittaja Aihe: Glee: Pakota ne nauramaan (meille) | Finn/Kurt | S, sekalaisia raapaleita  (Luettu 3019 kertaa)

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 827
Author: Sole
Title: Pakota ne nauramaan (meille)
Fandom: Glee
Genre: Angst, Romance, H/C, Fluff
Rating: S
Pairing: Finn/Kurt
Disclaimer: Glee ei kuulu minulle, eivätkä myöskään kappaleet, jotka näihin raapaleisiin inspasivat: Adam Lambertin Aftermath, Time For Miracles ja Broken English, The Scriptin The Man Who Can't be Moved, Darren Crissin versio kappaleesta Make 'Em Laugh ja Glee-versio Gotyen Somebody That I Used To Know'sta.

Osallistuu Shuffle-haasteeseen.

Kommenttia olisi kiva saada, en olekaan näistä kahdesta kirjoittanut pitkään aikaan!

Taivasiho
(He's) gonna tell you you'll be allright

Aina kun Rachel jättää Finnin, hänestä tuntuu kuin taivas putoisi hänen päälleen. Takertuisi kiinni hänen ihoonsa ja valuisi märkinä noroina sisään hänen paitansa kaula-aukosta. Kun hän yrittää rimpuilla vapaaksi, se kiertyy tiukemmin hänen ympärilleen ja muuttuu niin painavaksi, että lopulta hän lysähtää kaappinsa eteen lattialle suureksi mykkyräksi jalkoja, käsiä ja jalkapallojoukkueen takkia.

Mutta Rachel ei välitä. Rachel on aina oikeassa, eikä koskaan tee mitään väärin. Mikään ei ole ikänä Rachelin vika vaan aina Finnin. Yhdessä hetkessä Rachel sanoo rakastavansa häntä ja toisessa pitää mykkäkoulua.

Kun Finn istuu kädet polviensa ympärillä koulun käytävällä ja yrittää näyttää kovalta, siltä ettei häneen satu, vaan että hän muuten vain istuskelee siinä telttailemassa punaisessa takissaan, Kurt ojentaa hänelle kätensä ja nostaa hänet ylös. Tai ei tietenkään nosta, eihän Kurt jaksaisi kannatella hänen koko painoaan, mutta repii taivaan pois hänen iholtaan ja ojentaa hänelle nenäliinan, jolla hän voi kuivata sen kaula-aukostaan ja pyyhkiä silmänsä kun kukaan ei näe.

Koskaan Kurt ei pidä Finnin kädestä kiinni liian kauaa, mutta toivoo joka kerta hänen tarttuvan tämän käteen ja sanovan, ettei se ole liikaa, pidä vain minusta kiinni niin minä pidän sinusta.

Ikävä
So I'm not moving, I'm not moving

Kurt istuu Finnin sängyllä ja odottaa, että tämä tulee kotiin, mutta Finn ei koskaan tule. Hän istuu siinä joka päivä vähintään tunnin, joskus kaksi ennen kuin isä tulee kotiin. Isä ei tahdo hänen istuvan siinä sydänsuruisen näköisenä, eihän Finn ole koskaan rakastanut häntä, ja hänen ihastuksensa olisi pitänyt jo mennä ohi, onhan Carolen ja Finnin lähdöstä kulunut jo monta kuukautta.

Silti Kurt juoksee joka päivä koulusta tullessaan rappuset ylös ja Finnin huoneeseen, joinain päivinä hymyilee, joinain itkee, joinain murjottaa. Koskaan Finn ei ole siellä, mutta aina hän toivoo, että tämä olisi, että edes yhden kerran tämä istusi sängyllään, antaisi hänen halata itseään ja sanoa, että ei ollut tarkoittanut tehdä tämän elämästä helvettiä.

Kurt puristaa sormillaan Finnin päiväpeittoa ja kuvittelee sen olevan tämän paidanhelma. Joskus hän asettuu vatsalleen sängylle ja kietoo kätensä sen ympärille kuin se olisi Finn. Ainakin se tuoksuu Finniltä ja on yhtä iso kuin tämä.

”Minulla on niin kamala ikävä”, Kurt kuiskaa sängylle ennen kuin kuulee isän tulevan kotiin ja menee omaan huoneeseensa.

Kurt ei tiedä, miten hänen pitäisi suhtautua siihen, että Finn on poissa. Hänen olonsa on tyhjä, vaikka se pitäisi olla jotain muuta. Surullinen? Vihainen?

Mutta Kurt ei tunne mitään. Sinä, missä ennen oli Finn, on nyt suuri reikä.

Haara-perushyppy
It's late at night and I can't sleep

Kello on kolme yöllä, eikä Finn saa unta. Hän makaa selällään sängyssä ja ajattelee – Kurtia. Sitä ainoaa asiaa, jota hänen ei pitäisi ajatella. Kurtin kasvoja, silmiä ja suuta, joka on jatkuvasti hymyssä hänen puhuessaan tälle ihan mistä tahansa. Hän voisi sanoa vaikka vihaavansa Kurtia, mutta tämä jatkaisi hymyilemistä ja katsoisi häntä rakastuneesti.

Niin rakastuneesti, että hänen sydämensä hyppii haara-perushyppyjä ja punnertaa nopeammin kuin Ken Tanaka pystyy puhaltamaan pilliinsä.

Finn kääntyy kyljelleen sängyssä ja tuijottaa digitaalikellon numeroita. 03.05. Hänen pitäisi puristaa silmänsä kiinni niin tiukasti kuin vain pystyy ja nukahtaa, mutta hän ei pysty olemaan ajattelematta, millaista se olisi. Millaista olisi, jos Kurt olisi hänen. Miltä tuntuisi pitää Kurtia sylissä ja tuntea tämän sydämenlyönnit oman sydämensä päällä. Miltä Kurtin suu tuntuisi –

Finn puristaa kätensä nyrkkiin ja lyö tyynyä kuin se olisi nyrkkeilysäkki.

Katsooko hän Kurtia samalla tavalla kuin Kurt katsoo häntä?

Sormisolmu
I don't even need your love

Kun Finn oli ottanut Rachelin takaisin ja jättänyt Kurtin yksin, Kurt oli sanonut luulleensa tuntevansa hänet. Luulleensa, ettei hän koskaan pettäisi tämän luottamusta, lähtisi pois, vaikka hänen ei koskaan enää pitänyt lähteä. Luulleensa, ettei Rachel merkinnyt hänelle enää mitään, että vain Kurt merkitsi, mutta ei selvästi merkinnytkään tarpeeksi, vaan Rachel merkitsi enemmän, vaikka oli satuttanut Finniä niin monta kertaa, eikä Kurt kertaakaan.

Finn oli sanonut vain: merkitsethän sinä tarpeeksi, ja antanut Rachelin pujottaa kaulapannan kaulaansa ja taluttaa häntä käsipuolessaan pitkin koulun käytäviä. He olivat palanneet yhteen – taas. Hän oli uskotellut itselleen olevansa onnellinen.

Mutta ei Finn ollut. Hän oli onnellinen vain silloin, kun Kurt piteli kiinni hänen kädestään pöydän alle Burtin leikatessa kalkkunaa ja hänen äitinsä puhuessa innoissaan nurmikon värjäämisestä vihreäksi.  Silloin kun Kurt hymyili hänelle salaa ja yritti pilkkoa kalkkunaansa pelkällä haarukalla, koska ei tahtonut irrottaa sormiaan hänen sormistaan, eikä olisi edes voinut, koska oli sitonut ne umpisolmuun.

Joskus Finn miettii itsekin, miksi antaa Rachelin leikkiä hänellä kerran toisensa jälkeen, vaikka hän rakastaa Kurtia. Tai jos se tunne ei ole rakkautta, niin ainakin pitää Kurtista. Rachelista hän ei jaksa edes pitää suurimman osan ajasta.

Rachelin puhuessa jonninjoutuvia hän ajattelee usein Kurtin vastausta hänen sanottuaan, että he voisivat olla silti ystäviä. Rachelista huolimatta.

Kurt oli sanonut yksinkertaisesti: ”En minä tarvitse sinua”, ja päästänyt irti hänen kädestään.

Klovni
Make 'em laugh

Usein Kurt miettii, miksi Finn ei ymmärrä olevansa klovni. Pelle maailmassa, joka ei kaipaa pellejä. Että tämä vain naurattaa maailmaa, eikä saavuta ponnisteluillaan mitään. Ettei kuorolaulua harrastava jalkapalloilija kuulu mihinkään muualle kuin sirkukseen. Mutta sitäkin useammin hän miettii, miksi maailma ei ota Finniä tosissaan. Miksi Finn ei voisi olla muutakin kuin pelkkä pelle, onhan tässä enemmän potentiaalia tavalliseksi ihmiseksi kuin heissä muissa.

Eihän Finn ole samalla tavalla naurettava kuin hän itse.

Kun Kurt kävelee kotiin bussipysäkiltä, hän potkii cocacola-tölkkiä jalkakäytävällä varoen naarmuttamasta kenkiensä kärkiä. Hän potkii sitä niin kuin maailma potkii Finniä, joka potkii palloa niin kovaa, että tämän jalkojen pallonivelet menevät rikki, mutta silti maailma potkii kovempaa. Kurt ymmärtää, miksi maailma potkii häntä, mutta ei sitä, miksi sen pitää potkia Finniäkin. Eihän Finnissä ole mitään muuta vikaa kuin se, että tämä osaa laulaa.

Finn ei ole homo, ei oikeasti. Se, että tämä pitää Kurtista ei vielä tee tästä homoa. Finnin voisi luokitella lokeroon 'kurtseksuaali'.

Joskus Kurt miettii, että olisi valmis päästämään Finnistä irti vain antaakseen tämän olla normaali ja riisua pellennenänsä.

Kehonkieltä
Can't say all the little things

Joskus asioiden ääneen sanominen on liian vaikeaa. Silloin on helpompi olla sanomatta mitään ja kertoa asiansa kosketuksella olkapäälle, hipaisemalla toisen leukaa sormillaan, kohottamalla kasvoja ja suutelemalla hellästi. Kurt tietää sen tarkoittavan: rakastan sinua, ja vastaa Finnin suudelmaan. Minäkin rakastan sinua.

Silloin, kun Finn tuntee itsensä vihaiseksi, hän ei uskalla koskettaa Kurtia. Hän pelkää rikkovansa itseään pienemmän pojan, jos pitelee tätä sylissään suutuspäissään. Eikä hän tahdo Kurtin menevän rikki, tämä on hänelle aivan liian tärkeä. Kun hän välttelee tätä, Kurt tietää hänen olevan vihainen. Silloin Kurt ei edes yritä tulla hänen lähelleen, eikä puhua hänelle. Kurt antaa hänen olla vihainen ja sitten yksinkertaisesti lopettaa olemasta.

Kun Finn on surullinen, hän antaa Kurtin lohduttaa itseään, eikä sanoja tarvita silloinkaan. Hän itkee ja tärisee (harvoin, tietysti), ja Kurt pitelee käsivarsiaan hänen ympärillään, vaikka onkin niin pieni, että on hänen sylissään, eikä hän Kurtin. Silti se tuntuu lohduttavalta.

Ja kyllä he joskus puhuvatkin. Silloin kun joku on kuulemassa. Muulloin heidän ei tarvitse.
« Viimeksi muokattu: 12.11.2014 10:51:47 kirjoittanut Beyond »

Mansikkalimu

  • Ärsyyntynyt kakara
  • ***
  • Viestejä: 156
  • Sapienti sat.
Iih! Tuon kuulee kun pidätellään innostusta ;D

Pidin kamalasti!
En tiedä omaa mielipidettäsi Rachelin ja Finnin suhteesta, mutta oma mielipiteeni ilmeni näistä raapaleista. En sano että Finnin ja Kurtin suhde olisi minunmieleni, mutta huomiot tästä tunnetusta parista olivat nerokkaita! ;)
Lainaus
Finn oli sanonut vain: merkitsethän sinä tarpeeksi, ja antanut Rachelin pujottaa kaulapannan kaulaansa ja taluttaa häntä käsipuolessaan pitkin koulun käytäviä
Lainaus
Usein Kurt miettii, miksi Finn ei ymmärrä olevansa klovni.
Siinä pari lainausta hienoista pohdinnoista.

Nyt kun olen nähnyt kolmannenkin tuotantokauden, niin tuntuu todella kaukaiselta Kurtin ihastus Finniä kohtaan, etten enää voi kuvitella tätä. Sitä paitsi kun on muodostunut Klaine-paritus.. en tiedä.
Be who you are and say what you feel, because those who mind don't matter and those who matter don't mind.
- Dr. Seuss
ava: raitakarkki

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 827
Mansikkalimu: Kiitos paljon kommentista! Kiva että tykkäsit Hurtista, tykkään itse ajatella, että puolikas Kurtin sydämestä kuuluu Finnille, toinen puolikas Blainelle. Ykkösellä se on kokonaan Finnin, mutta kakkosella Blaine vie sen itselleen. Kolmosella liputan edelleen Finnin puolesta, mutta kyllähän se Kurt Blainen tahtoo, ja sitä paitsi Finn kuuluu Rachelille, kaulapantaan ja talutushihnaan. Noh, mielipidekysymyksiähän nämä parituksen välillä on : )

feveray

  • ***
  • Viestejä: 99
Aaa kui ihanaa.

Mä en oikeesti tykkää Finnistä. Tai niin mä ainakin luulin, mutta toisaalta sarjassa se on Rachelin tossun alla ja se on saattanut vaikuttaa mun mielipiteeseen hahmosta. Mutta sun Finnistä mä tykkäsin (miks tuntuu tyhmältä kirjottaa finnistä). Avasinkin tän vähän ennakkoluulosesti, mutta fandom ja Kurt ja kirjoittaja (oon lukenut paljon sun tekstejä ja tykkään ihan possuna, anteeks kun oon laiska enkä koskaan kommentoi) pakotti mut lukemaan tämän. Ja hyvä että luin.

Mun käsitykseni Finnistä muuttui ihan kokonaan; sait mut ajattelelmaan ja pohtimaan koko henkilöä uudesta näkökulmasta, ja tulin siihen tulokseen että jos se olisi oikeesti Kurtin kanssa, tykkäisin siitä paljonpaljon enemmän. Ja onkin vähän kummallista, että Finn oli tässä täysin oma itsensä, ja silti siinä on niinkin huikee ero sarjaan verrattuna. Myös Kurt oli IC, isot plussat siitä (koska silloin kun kirjotan ite Gleestä, hahmojen IC:mäisyys on kaikista vaikein asia, Gleen hahmot vaan on kaikki niin persoonallisia ja niin pois päin :D).

Ja sitten. Kuvailu on vaan yksinkertaisesti upeaa. Tykästyin sun raapaleihin jo jonkin aikaa sitten, kun luin sitä jotain syömishäiriöraapaleketjua (joka on myös ihana♥); sä kuvailet niin aidosti ja saat arkiset asiat kuulostamaan paljon hienommilta kivoilla kielikuvilla ja kaikella. Tykkään.

Anteeksi kommentin järkyttävän alhainen taso ja mahdolliset kirjotusvirheet yms, tulin just kotii ja väsyttää. Mutta joo, kiitokset tästä! :)
I see the truth in your  white lies

Zacharias

  • les amis de l'abc
  • ***
  • Viestejä: 2 573
  • korkokenkäpoika
    • tumblr
OLETKO TOSISSASI? Joo, olen tän alueen valvoja, mutta en silti ole törmännyt tähän. KUN KIRJOITTAA MONTA RAAPALETTA TÄLLÄ PARITUKSELLA OTTAA AUTOMAATTISESTI MUHUN YHTEYTTÄ? Sole, senkin pentu, on vääryys etten nyt päässy kommentoimaan ekana. Ei vaines ei vaines, onneksi joku muu oli tarkkailemassa tätä, ja löysin sen, ja sinä olet ihana, ja nyt rauhoitun ja aloitan näiden lukemisen.

-

Okei, nyt luin. Kurt/Finn on Glee-OTP. Ehdottomasti. Tätäkin lukiessa siitä ei jää epäilystä, ei pienintäkään. Näiden kahden suhde on aito ja monipuolinen, niillä on surua ja ahdistusta ja rakkautta. Se, miten paljon poikien välillä oikeasti on, on ihan mielettömän hienoa. Sen voi ottaa sarjan veljellisessä mielessä, tai kuten ykköskaudella sen osoitetaan olevan. Ja minähän kuljen käsi sydämellä, mitä ykköskauteen tulee. Sen lisäksi sen näkee muillakin kausilla. Kolmannella Kurtin puhuessa siitä, miten he ovat aina toistensa puolella. Ja siitä, miten Finn tanssittaa Kurtia Just the way you aren tahtiin kakkoskaudella. Kyllä. Ehdoton OTP, rakastan hautaan saakka. Pitäkää Klainenne :'D

Lainaus
Koskaan Finn ei ole siellä, mutta aina hän toivoo, että tämä olisi, että edes yhden kerran tämä istusi sängyllään, antaisi hänen halata itseään ja sanoa, että ei ollut tarkoittanut tehdä tämän elämästä helvettiä.

Juuri näin! Miulle on vain jäänyt sellainen tunne, tai kuva, että ne tarvitsevat toisiaan. Ne on kaksi puolikasta. Ei millään tylsällä avioelämätyylillä, vaan sillä että se oikeasti menee niin. Finn opettaa Kurtille jotain, ja Kurt vastavuoroisesti toiselle. Tämä quotepätkä on toisesta suosikistani näistä raapaleista. Niissä yhdistyi miusta kaikkein hienoiten se jokin. Ehkä välillä sorruit toistelemaan asioita liikaa, kun kuitenkin niin lyhyitä tekstikokonaisuuksia, mutta tavallaan sekin oli vain hieno taidesäväys. Siullahan on tosiaan suht yksinkertainen tyyli. Se on vain hyvä, koska silloin ne taidesäväykset tulee sieltä paremmin esiin ja iskee. Kuten ensimmäisen raapaleen taivas iholla.

Minuu jäi kyl ehkä hieman häiritsemään, että minne Carole ja Finn olivat lähteneet? Minne ne poistui? Erosiko Burt ja Carole, vai muuttivatko ne jonnekin opiskeluiden vuoksi? Vai mitä? Tähän olisin kaivannut selitystä. Vai oliko tää tyyliin sijoittelua Theatricality jakson tapahtumien välille, jolloin tapahtui tää kuuluisa faggy lamp-episodi? No, kuitenkin (:

Lainaus
Ja kyllä he joskus puhuvatkin. Silloin kun joku on kuulemassa. Muulloin heidän ei tarvitse.

Näin helppoa ja yksinkertaista. Tuo oli toisesta rakastamastani raapaleesta. Kaiken kaikkiaan oikeasti olit saanut tänne sen oikean suhteen, joka pojilla on. Sen merkityksellisen. Ne puhuvat, jos puhuvat, mutta jo paikallaolo riittää pitkälle. Kuten feveray sanoi, niin Finn on aina paljon parempi Kurtin kanssa. Tosin Finn on kiva mun mielestä itsenäisenäkin, mutta erityisesti Kurtin seurassa sen kaikki parhaat puolet tulee esiin. Ja sitähän rakkaus on, että kenen kanssa on parhaimmillaan, niin myös huonoimmillaan. Ja näinhän näille kahdelle on käynyt sarjan aikana monesti. Rachel ei koskaan tunnu saavan täyttä kontaktia Finniin, vaikka se yrittää. Miä oon ruvennu tykkään Finchelistä Klainen rinnalle ihan yhtä paljon molemmista, mutta silti miusta aina tuntuu että niissä parituksissa on jotain aukkoja. Että ne on vain pintapuoleista säätöä. Mutta kuten tääkin teksti, on sarjankin Hurt oikeasti kaunista ja hienoa, mitä harvat huomaa.

Hienoa, että siä olet selkeästi niitä harvoja.

- Zachy
l'univers nous reprend,
rien de nous ne subsiste


Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 827
feveray: Kiitos kommentista ja oli ihan älyttömän ihanaa saada positiivista palautetta. Vielä hienompaa oli kuitenkin se, että sanoit tykänneesi mun muistakin teksteistä, se merkitsee tosi paljon!
Kiva että tykkäsit Finnistä, mulla on siihen sellainen viharakkaussuhde, jonka takia pidän siitä välillä ihan älyttömästi ja välillä vähemmän, joskus harvoin inhoan sitä, mutta aina se kuitenkin onnistuu yllättämään mut positiivisesti jollain tekemisellään tai sanomisellaan. Hih, kiva että oli susta IC, mulla on molemmista pojista ja niiden tunne-elämästä aika selvä fanon, jota kuitenkin pystyn sitten vaihtelemaan tilanteen mukaan.

Zachy: Oi, kiitos kommentista! Anteeksi että olen pentu enkä linkannut ja ja *insert pitkä lista tekosyitä* en tiennyt onko nämä niin hyviä ja silleen, mutta kiva että tykkäsit!
Niin, ykköskaudella Hurt on sellaista yksipuolista rakkautta, kakkosella se alkaa Kurtin puolta laimentua, mutta ei katoa mihinkään ja Finn taas tajuaa rakastavansa Kurtia selvemmin kuin se tajusi ykköskaudella, mutta silti niiden suhteesta tulee enemmän sellainen tositosi vahva bromance, jossa on kuitenkin myös paljon romancea seassa :3 Kolmoskaudella se on pysynyt samanlaisena, mutta silti niiden välillä on välillä katseita ja kosketuksia ja hihi.
Kiitos positiivisesta paautteesta mitä kirjoitustyyliin tulee, oon tosi otettu. Carolen ja Finnin poismeno oli tosiaan siitä hompsulampun takia, eli burt jätti Carolen koska 'oma perhe tulee ensin jne'. Eli se vaan otti kaiken vähän radikaalimmin ja alko inhoon Finniä liikaa ja tahto suojella Kurtia.

P.S. Hurt on suuri rakkaus <3