Lohdutus, joka johti vain uusiin murheisiin (Percy, Tonks, S [nousee], osa 2/?)

[Kahvilarotta]

// Alaotsikko: AU, Round Robin, Kahvilarotta&Kleopatra

Title: Lohdutus, joka johti vain uusiin murheisiin
Author: Kahvilarotta ja Kleopatra
Beta: Kahvilla milloin kukakin(ilmoitan aina osan alussa sitte), ja Kleolla Kahvilarotta
Genre: Fluffy, Snog, Romance, Angst, Draama, Round Robin, AU, het
Pairing: Percy/Tonks
Rating: S alkuun, kasvanee koko ajan ja aina pätkän alussa ilmoitetaan mahdollinen rajan nousu
Summary: Suuri taistelu on käyty muutama kuukausi sitten, joidenkin elämä vain ei ole vieläkään raiteillaan. Eräät meistä tarvitsevat enemmän lohtua kuin toiset.
Disclaimer: Hahmot kuuluvat iki-ihanalle J.K. Rowlingille, joten emme omista niitä itse. Käytämme vain niitä rakkaiden aivojeni ruokkimiseksi, emmekä ajatelleet pätkillämme hankkia rahaakaan.
Warnings: -
A/N: AU! Elikkäs huomautan, että sijoittuu DH:n jälkeiseen aikaan, mutta olemme herättäneet Tonksin henkiin. Kitoos.

Ja kumpainenkin meistä kirjoittaa tietyn mittaisen pätkän aina vuorollaan. Pitäkää hauskaa lukiessanne!

----------

Beta: Arende (kiitos kovasti<3), sekä Poledra88

Osa 1

Percy oli päättänyt palata rankan työviikon jälkeen kotikoloon. Hän ei ollut viettänyt perheensä kanssa juurikaan aikaa Voldemortin kukistuksen jälkeen. Hän ei vain millään halunnut olla talossa, jossa tekopirteät ihmiset taistelivat murheen keskellä. Fredin menetys oli ollut suuri tappio koko perheelle ja vielä kun moni milloin kenenkin ystävistä oli mennyt, niin kaiken kestäminen oli suorastaan karmivaa. Kyllä talossa naurua oli, mutta väkinäistä sellaista.
Lisäksi Percyllä oli toinenkin syy olla poissa kotoa ja se oli useimmiten joka päivä vaihtuva vierasjoukko. Percy ei vain millään sopinut sellaisen keskelle.

Nytkin heti jo portista astuttuaan hän oli tuntenut kalsean ilmavirran kasvoillaan. Vaikka Molly oli hoitanut puutarhan kuntoon saadakseen mielensä muualle, niin silti tuon kauneuden takaa paistoi suru. Percyä ahdisti ja hitain askelin hän alkoi tavoittaa ulko-ovea. Nuorukainen ei vilkaissut kertaakaan poispäin ovesta vaan katsoi sitä kuin se katoaisi, jos hän vilkaisisikaan muualle. Oitis hän tarttui ovenkahvaan ja vetäisi sen auki ilman, että jaksoi edes koputtaa tulonsa merkiksi. Saman tien hänen äitinsä juoksikin halaamaan kolmanneksi vanhinta poikaansa. Percy oli tukehtua, mutta hän ei halunnut pilata tätä pientä iloa äidiltään.
''Voi Percy olet kotona!'' Molly sanoi melko kovalla äänellä ja peruutti sitten askeleen poispäin pojastaan, joka sulki tilaisuuden tullen oven takanaan. Äiti näytti vanhentuneen muutamia vuosia yhdessä viikossa, mutta Percy toivoi ajan vievän surun maailmasta.
''Otatko teetä kulta?''
Percy katsoi hymyilevää äitiään pitkään. Hän ei kai voisi sanoa ei, sillä äiti taisi tarvita jotakin tekemistä. Uurteiset kasvot oli kohdistettu suoraan häneen ja vasta kun Percy oli vastannut myöntävästi, äidin hymy leveni ja hän juoksi keittiöön.
Nuorimies hymähti äidin pehkon kadotessa ovenraosta ja hän jätti kenkänsä oven viereen. Niitä vilkaistuaan hän huomasi, että paikalla olisi taas joku vieras. Tällä kertaa tosin vain yksi, mikä oli jo aikamoinen saavutus.
Percy asteli eteisestä olohuoneen puolelle ja kuinka ollakaan hän näki sinitukkaisen naisen istumassa sohvalla vauva sylissään. Nainen ei näyttänyt ollenkaan hyvinvoivalta ja Percy kyllä tiesi miksi. Olihan Nymfadora menettänyt miehensä ja joutui nyt elämään kaksin alle vuoden ikäisen muksunsa kanssa. Samassa äiti viilettikin olohuoneeseen ja Percy nosti katseensa hetkeksi pois päin Tonksista.
''Istu alas Percy'', Molly touhotti ja kaatoi jo valmista teetä kolmeen kuppiin. Percy oletti kolmannen olevan Tonksia varten, vauvahan ei voisi juoda vielä mitään tuollaisia. Nuorukainen käveli sohvan luokse ja istahti Nymfadoraa vastapäätä. Tee näytti vielä liian kuumalta, joten mies ei halunnut vielä koskea siihen. Sen sijaan hän siirsi katseensa Tonksiin ja koetti hitusen hymyillä.
''No, miten teillä on mennyt nyt, kun... Tai siis, miten teillä on mennyt Teddyn kanssa?'' Percy korjasi ja laski hetkeksi katseensa pieneen nyyttiin naisen sylissä. Percy kutitteli toisen kätensä etusormella pienokaisen leukaa ja pian vauva olikin jo takertunut hänen sormeensa kiinni. Percy ei voinut olla naurahtamatta.

----------

A/N2: Mikä hiton addiktio mulla on hemmetin pitkiin otsikkoihin? *mutisee*

[Kleopatra]

osa 2

Percy siirsi katseensa takaisin Tonksiin odottaen vastausta kysymykseensä. Tonks avasi suunsa vastatakseen, mutta sulki sen kuitenkin pian ja puri vain huultaan. Naisen silmäkulmasta karkasi kyynel ja tämä laski katseensa lapseen.
 ''Teddyllä ja minulla menee hyvin, vaikka rankkaahan se on olla kaksin lapsen kanssa, joka kasvaa.. Ilman isää", hän sanoi ja hymyili vaisusti. Lapsi alkoi itkeä tyytymättömyyttään paikalla olemiseen, joten Tonks nousi ylös lapsi sylissään ja alkoi rauhoitella tätä. Percy katseli Tonksia ja Teddya, kunnes muisti teensä ja vilkaisi sitä. Hän otti kupin käteensä ja katseli sitä tiiviisti ja otti siemauksen. Tee maistuin lohdulliselta ja hän tunsi tarvetta sanoa jotain. Hän mietti mitä sanoa nähdessään Teddyn nukahtaneen Tonksin syliin ja nyt vasta hän todella näki Tonksin kasvot kunnolla.  Nainen näytti voipuneelta ja silmien alla paistoivat tummat renkaat.
"Voin ottaa Teddyn mene sinä lepäämään. Näytät väsyneeltä " ,Percy sanoi ja loi naiseen ystävällisimmän hymyn minkä taisi. Nainen katsoi häntä ja hymyili pienesti ja ojensi lapsen miehen syliin.
"Hyvä on menen lepäämään, mutta vain hetkeksi. Saanko lainata huonettasi?
Percy nyökkäsi ja nainen lähti laahustamaan miehen huonetta kohti. Mies seurasi katseellaan naisen menoa, kunnes nainen katosi näkyvistä portaikkoon. Sitten hän siirsi katseensa nukkuvaan lapseen, joka näytti levolliselta ja tietämättömältä maailman suruista.Lapsi tuhisi hiljaa ja tuntui vaipuvan hetki hetkeltä syvempään uneen. Mitäköhän Teddy unissaan näki? Mitä sen pienessä mielessä liikkui? Saattoiko tämä muistaa Lupinin? Vai ajatteliko se vain vaaleanpunaisia pilviä, jotka muodostivat kuvioitansa taivaalle...

Percy havahtui lapsen itkuun ja tajusi nukahtaneensa. Hän ei tiennyt kuinka pitkäksi aikaa hän oli uinahtanut, mutta hän nousi kiireesti ylös ja alkoi rauhoitella lasta. Hän kuuli portaikosta kompurointia ja käheän äänen:
"M-mitä täällä tapahtuu? Kauanko oikein nukuin?", ääni kuului tonksille vaikkakin se kuulosti kummalliselta.
"Teddy vain heräsi, liekö nälkäinen, sen sijaan kellon ajasta en osaa sano mitään."
Nainen tuhahti ärtyisästi, mutta loi hymyn katsoessaan miestä. Hymy oli kaunein mintä Percy oli vähään aikaan nähnyt ja hän vastasi hymyyn parhaalla tavalla millä osasi. Hän ojensi rauhoittuneen Teddyn Tonksille ja halasi molempia vielä lämpimästi ja kuiskasi Tonksin korvaan:

"Kaikki tulee olemaan vielä hyvin."

[Tunnelimyyrä]

Paritus sai vilkaisemaan ficciä, ja pitää sanoa, että aihe on kiinnostava. En ole törmännyt aiemmin ficceihin, joissa parituksena olisi Tonks/Percy, joten oli pakko vilkaista ensimmäinen luku. Ja toinenkin. Loistavia nämä luvut, pituutta olisi vain saanut olla enemmän - en valita tai mtään, mutta jos seuraavia lukuja kirjoittaessa jaksaisitte pikkuisen pidemmän luvun, 2-3 sivua. (Ei mikään pakko, mutta siisjoo..) Tuo Percy oli tavallaan hassu, kun hän tarjoutui ottamaan Teddyn vähäksi aikaa.. Joototanoin, en järkevää saa, karkasi Artjärvelle..

 -Myyrä