Onpas suloinen!
Severus ja Lily ovat niin söpöjä yhdessä ollessaan tuollaisia ihan lapsia, paljon vapaampia ja estottomampia kuin sitten vanhempana, ja tällaisista ficeistä tulee aina hyvä mieli ja jotenkin jännä tunnelma! Esimerkiksi Kuoleman varjelukset -elokuvassa oli se kohtaus Severuksesta ja Lilystä, niitä lyhyitä pätkiä siellä muistoista, ja niissä oli todella taianomainen tunnelma, sellainen kaikuva ja jännittävä - tästä tuli ihan samanlainen tunnelma jotenkin! En oikein osaa selittää millainen se on, mutta tuntuu todella siltä kuin kurkistaisi hetkien tilalta niihin todellisiin muistoihin, niin kuin katselisi niitä pätkivältä videonauhalta ja jotain. Siitä tulee kiva tunnelma, ja jotenkin varsinkin, kun tuo lintu oli siinä mukana, jotenkin pidin tuosta koko kohtauksesta! Pienestä sanamäärästään huolimatta siitä jäi todella paljon ajatuksia ja tunnelmointia ja se kertoi aika paljon.
Silti, olisin ehkä kaivannut enemmän. Tämän luettua tuli sellainen hassu olo, että nytkö se jo loppui - tai ehkä alun olisi pitänyt olla enemmän - ja että tämän olisi täytynyt olla ehkä osana jotakin suurempaa, vähän pidempää ficciä tai sitten muiden samanlaisten kohtausten rinnalla, jotain kuitenkin. Tämä oli sellaista kivaa, iloista, vapaata ja samalla vapauttavaa luettavaa, jonka olisi halunnut jatkuvan, ja vaikka tämän idea tavallaan oli olla sellainen pieni häivähdys, ehkä se oli ihan liian vähän että siitä olisi ehtinyt nauttia. : D
Mutta ihanan iloisesti ja hyväntuulisesti kirjoitettu! Lily oli hauska käyttäessään vaikeampaa sanaa ja Severus taas johdatellessaan Lilyä kaikkeen uuteen ja jännittävään - jotenkin tämä oli niin osuva, että todella toimi, niin kuin oikeastikin olisi ollut totta. Tästä tuli tosi kiva olo, ihana kuvitella Lily ja Severus hyppelehtimässä ja lentelemässä haarapääskyjen mukana. : ) Söpöä!
