Nimi: Entä jos?
Kirjoittaja: Hope
Genre: OC, Mystery
Fandom: Percy Jackson
Ikäraja: S
A/N: Mietin tota genreä aika kauan, toivon että se meni oikein...
Entä jos olenkin puoliverinen? Tämä kysymys on pyörinyt päässäni useasti. Mutta kun alan miettiä asiaa tarkemmin ja tajuan, ettei perässäni ole juossut hirviöitä, että asun edelleen molempien vanhempieni kanssa eikä kumpaakaan voi ajatella uskottomaksi, en voi olla puoliverinen. Istuessani omassa huoneessani, katsoessani ikkunasta ulos, mieleeni kohoaa toinen ajatus - entä jos toinen vanhemmistani on puoliverinen? Ja mikä minä sitten olisin? Yksi neljäsosaverinen? Ja kuka olisi jumalallinen isovanhempani? Jumala vai jumalatar? Syvällä sisimmässäni minä nimittäin tunnen, että olen oikeassa. Syvällä sisimmässäni tiedän, että Rick Riordan on kertonut tietämättään tai teitoisesti kirjoissan oikeasta maailmasta, ehkä jopa oikeista tapahtumista. Tunnen sen.
Mutta kun käyn päässäni läpi Olympoksen jumalia ja jumalattaria, kukaan ei oikein sovi luonteeseeni, saati vanhempiini. Entäpä joku muu? Joku joka ei ole Olympoksella? Sitten se naksahti. Koko perheeni on aina viihtynyt luonnossa - villissä sellaisessa. Ponkaisen seisomaan. Kiiruhdan tyhjän talon läpi kohti takaovea. Laittamatta kenkiä jalkaani juoksen pihamme läpi metsään. Juoksen aina vain syvemmälle ja syvemmälle, kunnes pysähdyn täsmälleen metsän keskelle.
Vedän muutaman kerran syvään henkeä ennen kun katson ympärilleni. Valo loisti mäntyjen oksien välistä ja valaisi pienen aukion, jolle olin saapunut. Katsahdan jalkoihini ja näen pienen , lähes kuihtuneen kasvin. Polvistun sen viereen ja kierrän käteni sen ympärille. Se alkaa kasvaa ja kukoistaa, samaan aikaan kun hymyni vain yltyy. Hetkisen kuluttua otan käteni pois kasvin ympäriltä ja suoristaudun. Katselen aukiota. Kaikki näytti äkkiä ikään kuin vihreämmältä. Lausun mielessäni äänettömän rukouksen isoisälleni, villin luonnon jumalalle, Panille.
