Vaahteranlehtikruunu (S, Luna/Neville)

[Cilla]

Nimi: Vaahteranlehtikruunu
Kirjoittaja: Cilla
Päähenkilöt: Luna ja Neville
Ikäraja: S
Genre: Draama
Vastuuvapaus: J.K. Rowling omistaa Harry Potter-maailman ja hahmot. En saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta.
Yhteenveto: Valmiin seppeleen hän asetti kutreilleen ja kumartui tarkastelemaan kuvajaistaan vedestä.
A/N: Teki mieli kirjoittaa syksyistä Lunaa ja Nevilleä, ja sen pohjalta valmistui tämä teksti.



Kirpeän syyspäivän aamu sai hengityksen höyryämään. Luna kietoi villatakkia ympärilleen. Tyttöä palelsi, mutta ympäristön kauneus vei huomion pois vilusta. Aamun usva leijaili maanpinnan yläpuolella. Käsivarrella keikkui kori täynnä ruosteenpunaa, keltaista ja jopa vihreää.

Luna pysähtyi sopivan paikan löydettyään. Viilenevät syyspäivät olivat karkottaneet elämän, joka yleensä täytti metsälammen. Kevään koittaessa elämä palaisi lammelle. Silloin Lunalla oli tapana kuunnella lintujen laulua, joka kantautui läheisistä puista. Kesän lähestyessä Luna ihailisi erilaisia perhosia, jotka lentelivät lähettyvillä. Toisinaan ollessaan aivan hiljaa liikkumatta hän saisi seurakseen aran metsäkauriin vasoineen. Syksyn tullen lampi hiljeni vähitellen. Lopulta jäljelle jäi vain Luna pajukoreineen.

Tyttö oli etsinyt täydellistä paikkaa, eikä parempaa ollutkaan kuin rakas lampi. Hän istuutui kannolle ja laski korin eteensä. Yksi toisensa jälkeen hän noukki lehtiä käsiinsä punoessaan niiden varsia yhteen. Köynnös piteni lehti lehdeltä, kunnes hetken mittailtuaan Luna solmi sen päät yhteen. Valmiin seppeleen hän asetti kutreilleen ja kumartui tarkastelemaan kuvajaistaan vedestä. Kuvajaisesta ajatukset harhautuivat kaloihin, jotka eivät pääsisi veden alta kylmää talvea karkuun. Mitä niille tapahtuisi veden jäätyessä?

Luna oli niin syventynyt mietteisiinsä, ettei huomannut tulijaa. Vasta käpristyneiden lehtien kahina askelten alla sai tytön nousemaan. Tätä tulijaa ei tarvitse säikähtää, hänet Luna toivottaa avosylin vastaan koska tahansa. Nevillen silmistä loisti lämpö ja vilpitön rakkaus, kun hän loi katseen lehtikruunu kutreillaan hymyilevään metsänhengettäreen.

[DragonHeart58]

Ihana :3

Tämä oli minusta tunnelmaltaan kevyt ja jätti lukijalleen hyvän mielen - jollain tavalla levollisen olon. Luna on tässä ihanan lunamainen, metsässä harhaileva, vaahteranlehtikruunuja punova ja omissa ajatuksissaan kulkeva Nevillekin oli minusta suloinen, ja toi "tätä tulijaa ei tarvitse säikähtää" oli minusta jotenkin kivasti sanottu Nevillestä :3

Lopulta jäljelle jäi vain Luna pajukoreineen.
Minun on vaikea selittää, miksi tykästyin tähän, mutta niin tässä kuitenkin kävi

Kuvajaisesta ajatukset harhautuivat kaloihin, jotka eivät pääsisi veden alta kylmää talvea karkuun.
Ihana kohta, koska tämä kuvastaa minusta hyvin Lunan ajatusmaailmaa ja mietteiden harhailevuutta :3

Kaiken kaikkiaan tämä oli minusta kevyt ja syksyinen tunnelmapalanen, joka miellytti kovasti

Kiitos tästä!

-DragonHeart58

[jossujb]

Funtsin tossa et kai mun pitää vähän yrittää skriivaa kommenttia, vaikka mulla aina lyökin pää vähän tyhjää sillon kun pitäisi jotain sanoa.

Joo, mä siis varmaan noin niinkuin parituksen takia avasin, on minusta herttainen pari Luna ja Neville, sitä paitsi otsikko on jännä, kuvaava. Mä olen aina tykännyt pitkistä, epätavallisista yhdyssanoista. Vaahteranlehtikruunu. Ei muussa kielessä kun suomessa saa niin nätisti pistettyä asioita yhteen

Onko se sitten Lunasta kertoville teksteille tyypillistä, mutta tunnelmallisuus se tuli tästäkin läpi. Maalaileva fiilis, nimenomaan ehkä maisemoiva. Oli lampi ja metsä ja kanto ja perhosia ja niin edelleen. Luonnonkuvaus on aina varsin poeettinen kokemus. Sopii Lunalle kuin nenä päähän! Ja sikäli, eli hyvin kaunis tilannekuva, lyhyt teksti, kuin polaroidkuva hetkestä.

Ei mulla varmaan muuta sanottavaa ollut, oli ihana <3

jjb

[Cilla]

DragonHeart58, kiitos paljon kommentistasi! Kiva kuulla, että teksti jätti hyvälle mielelle. Minusta metsässä harhaileminen ja vaahteranlehtikruunujen punominen ovat juuri sellaista tekemistä, mitä voisi kuvitella Lunan tekevän, mutta ei välttämättä kenenkään muun hahmon. Huomautus Nevillestä puolestaan viittaa siihen, että tuollaisessa tilanteessa voisi säikähtää yhtäkkistä tulijaa, mutta koska Neville on Lunalle tärkeä, ei hän siksi säikähdä tulijaa.

jossujb, kiitos myös sinulle kommentistasi! Olen samaa mieltä, suomen kielessä saa todella nätisti yhdistettyä asioita yhdeksi kauniiksi sanaksi. En tiedä onko tunnelmallisuus tyypillistä kaikille Lunasta kertoville teksteille, mutta ainakin minusta tuntuisi jopa hankalalta kirjoittaa Lunasta tekstiä, jossa ei keskityttäisi tunnelman luomiseen tai maisemointiin. Se on minulle ominaisin tapa kirjoittaa Lunasta. Mukavaa, että tilannekuvaus onnistui mielestäsi.

[Iloinen Sipuli]

Olipas ihana pikku ficci, mainio iltasatu :3

Tässä ei oikeastaan ollut mitään ihmeempiä, ja se juuri oli tämän vahvuus. Vain lyhyt mutta kaunis tunnelmakuvaus, pieni pätkä Lunan elämästä. Kuvaat kauniisti ja osuvasti maisemaa ja tunnelmaa, joka tässä tulee suorastaan iholle. Pituus on lyhyydessään juuri sopiva. Kuvasit Lunaa osuvasti, ja tekstissä oli monia pieniä ilahduttavia yksityiskohtia. Esimerkisksi se, miten Luna pohti kalojen kohtaloa talviaikaan. Voooi

Loppukin oli kiva (tosin vahva termi "rakkaus" ehkä hiukan särähti korvaan muuten näin kepeän tunnelmoivassa tekstissä, itse näin sen enivei platonisena), ja Lunan kuvaus "metsänhengettärenä oli ihana <3
Kiitos tästä!

-Iloinen Sipuli

[Cilla]

Kiitos kommentistasi, Iloinen Sipuli!

Kiva kuulla, että pidit tekstistä. Minusta Luna on juuri sellainen hahmo, josta on helppo kirjoittaa tunnelmakuvauksia esimerkiksi syksyisessä metsässä. Kalojen kohtalo talviaikaan ponnahti jostain mieleen ja ajattelin sen olevan sellainen hauska yksityiskohta, jota Luna voisi pohtia. Miellän Lunan hyvin välittäväksi henkilöksi, joten tietysti Lunaa huoletti myös kalojen kohtalo jään alla. Tuo huomiosi sanasta rakkaus on kyllä totta. Muu teksti on kepeää, joten rakkauden kaltainen vahva sana erottuu joukosta.

[Violetu]

Awww, Luna/Neville on aina ollut yksi niitä suloisia parituksia, joita näkee aivan liian vähän.
Tästä aisti syksyn tunnelman tosi vahvasti, saatoin melkein tuntea viileän aamun ja nähdä Lunan lehtikruunu päässään ^^
Tämä oli suloinen pätkä, pidin.

~Violet