Tekijä: Haruka
Otsikko: Patricia
Genre: Angst, drama, ficlet
Ikäraja: S
Päähenkilö: Patricia
Vastuunvapaus: Hahmot ovat minun.
Yhteenveto: Patricia oli vielä niin pieni, ettei ymmärtänyt aikuisten asioita eikä kipua, jota tunsi.
A/N: Jotkut varmaan muistavat ”Helsinki – Amsterdam” – trilogiani toisen päähenkilön, Noelin? Halusin kirjoittaa tämän lyhyen tekstin hänen nuorimmasta sisarestaan, Patriciasta eli Pisasta, josta kerrotaan myös tarinan aikana muutamia tiettyjä juttuja. Osallistuu ficlet300 – haasteeseen sanalla 147. Varjo
Käydessään iltaisin nukkumaan Patricia mietti joskus, miksei hän voinut käydä tavallista koulua vanhempien sisarustensa tavoin vaan hänen piti jäädä kotiin yhdessä Brunon kanssa. Hän olisi halunnut päästä kodin ulkopuolelle tutustumaan uusiin ihmisiin, tapaamaan ystäviään. Ja vaikka rauhallinen tuhina pienen huoneen toisella seinustalla paljasti Helénen, hänen vanhimman sisarensa nukahtaneen, hän valvoi välillä yrittäen olla välittämättä kivuista, jotka piinasivat hänen pientä, siroa ruumistaan, saivat hänen silmänsä täyttymään kyynelistä. Mutta kivut eivät olleet aina se syy, minkä vuoksi hän itki useasti itsensä uneen.
Patricia kaipasi vanhinta veljeään, Noelia. Noel oli lähtenyt kotoa vuotta aiemmin paremman elämän toivossa Amsterdamiin ja kirjoitti kirjeitä Helénelle lähettääkseen rahaa kotiin. Patricia toivoi, että Noel olisi lähettänyt kirjeen mukana hänelle välillä jotain hauskaa, esimerkiksi hiuskoristeita, joita useat hänen ikäisensä tytöt pitivät. Joskus hän kysyi Heléneltä kirjeistä, siitä, mistä Noel kirjoitti. Heléne kuitenkin vaikeni nostaen sormen huulilleen. Patricia ihmetteli, miksi Heléne ei suostunut puhumaan Noelista, tämän uudesta elämästä. Kerran hän oli kysynyt äidiltään, oliko Heléne maininnut mitään. Äiti oli vain pudistanut päätään ja kehottanut Patriciaa rukoilemaan veljensä puolesta, siitä, jos tämä tulisi vielä jossain vaiheessa takaisin kotiin.
Patricia toivoi äitinsä tavoin, että Noel palaisi. Noel oli ottanut hänet mukaansa puistoon niinä päivinä, jolloin hänellä ei ollut niin paljon kipuja. Noel oli paikannut hänen naarmuiset polvensa, kun hän oli kaatunut, antanut iltaisin lääkkeet hänelle ja kuivannut hänen kyyneleensä hymyilemällä. Patricia oli vastannut aina veljensä hymyyn ja kuullut, miten Noel oli sanonut hänen muistuttavan heidän isäänsä. Miksi isä oli lähtenyt? Ja miksi Noel oli halunnut lähteä?
Jos Patricia olisi ollut isompi, hän olisi luultavasti tuominnut Noelin tekemiset, sen, että hänen veljensä hankkimat rahat olivat peräisin niinkin ikävästä työstä kuin seksin myymisestä, mikäli hän olisi kuullut, missä Noel nykyään oli. Heléne oli halunnut salata tiedon heidän äidiltään ja nuoremmilta sisaruksilta, koska hän ei halunnut vahingoittaa ketään, ei etenkään Patriciaa, joka oli herkkä. Mutta Patricia oli onneksi vielä niin nuori ja tietämätön aikuisten murheista, ettei hän jaksanut välittää. Hänelle oli tärkeintä, että hän saisi riittävästi huomiota, riittävästi rakkautta osakseen vanhemmilta sisaruksiltaan ja toivoi, että jonain päivänä olisi kyllin suuri ymmärtämään, mitä kaikkea Noel ja muut olivat joutuneet käymään läpi hänen sairautensa vuoksi.
