Heyhey minä täällä taas Eve
Kaivoin tämän ficin tekijän omilta sivuilta, joten en aluski edes huomannut miltä osastolta tämä oli peräisin, kun tajusin yllätyin hieman, mutta tekstin luettuani mielestäni tämä kyllä on ehdottomasti oikealla osastolla.
Luna toisena parituksena kiinnitti huomioni, luinhan tuossa jokin aika sitten erittäinkin hyvän parituksen jossa oli hiukan samaa tyyliä, kuin tässä.
Luna oli kuvailtu hyvin Fernirin näkökulmasta ja se loi tähän harvinaiseen paritukseen uskottavuutta. En ole itse koskaan kuvitellut Ferniriä mihinkään ficciin, varsinkkaan näin romantiseen, joten oli mukava löytää tätä kautta uusi hahmo. Ja kuten ehkä jostain käy ilmi
on kirjoittaja saanut minut rakastumaan Lunaan. Yleensä tyttö on kuvattu jotenkin kajahtaneena tai muuten vain hassuna
Mutta Lano muruseni olet kuvannut Lunaa taitavasti ja löytänyt/sisäistänyt/keksinyt tämän hahmon luonteen perimmäisyyden. Ja olet sen vielä onnistuneesti osannut ilmaista niin että lukijalle ei jää epäselvyyksiä
(Niin siis tämä komentti koskeepi kaikkia kirjoittamiasi Luna-ficcejä. En jaksanut tunkea Makeanveden limppehin taas uutta kommenttia
)
Tässä ficissä erityisesti pidin kirjoitusasusta, jotenkin vain sykähti juuri oikein.
Olen pohjimmiltani paha, sieluni on revitty rikki, enkä tiedä kuinka parantua. Kuitenkin jokainen päivä, jonka vietät kanssani, saa minut tuntemaan oloni paremmaksi, ehkä minustakin vielä tulee ehjä.
Oli paras kohta. Ah aivan tunteet heräsivät pintaan :')) (tämä siis ei liity mitenkään omaan elämääni ja niiniin ei siksi)
Tämä ja pari muuta kohtaa todella hyviä, parasta ficissä todellakin oli Fernirin pahuus ja vaikka tämä satutti Lunaa, ei Luna silti lakannut rakastamasta. Lajien välille tehty ero oli kirjoitetu taidokaasti, ei mitään töksähtelyä
ihanaa kiitos :3
Ps. Tämän luettua huomaa kyllä, että sun kirjoittaminen sujuu luontevammin vrt. ensimäiseen ficciisii, joka oli ihan jees mutta hieman karkeahko. Tätä voi sanoa jo taiteeksi
