Title : Musta sydän
Author : Timanttityyppi
Genre: -
Pairing : Bellatrix/Lucius
Rating : K-11 //Sansku muutti ikärajan uusien sääntöjen mukaisiksi. (:
Summary : Hän katsoi veteen ja näki sieltä ränsistyneen itsensä...
Hänen kasvonsa muuttuivuat pettyneiksi, ilman halki kiiti hänen
huutonsa "EI" ....
A/N : Eipä ole hääppöinen Ficci (; Mutta toivottavasti silti tykkäät..
Tietääkseni Bellatrixistä ei ole niin paljoo ficcejä (?)
Mies käveli pimeällä tiellä. Hänen kasvoiltaan säteili pelko. Mies vilkuili varovasti ympärilleen, aivan kun häntä seurattaisiin. Ja häntä seurattiinkin, mies tiesi sen.
Hän juoksi tien luota metsään. Hän jatkoi juoksemistaan koska ymmärsi että seuraaja saisi hänet kiinni pian.
- Lucius, kuului pilkallinen kuiskaus miehen yläpuolelta. Mies pysähtyi ja katsoi kuinka nainen hyppäsi puun oksalta miehen eteen.
- Bella, sanoi Lucius tyynesti. Bellatrix Lestrange alkoi nauraa sitä pilkallista nauruaan, joka kiisi läpi koko metsän.
- Oletko valmis kohtaamaan loppusi? Bellatrix hymähti.
- Sinä tapat minut? Lucius kysyi epävarmasti, hän ilmeisesti ajatteli pahinta.
Bellatrix katsoi Luciusta hieman pilkallisesti hymyillen.
- Valitan Lucius, Pimeän Lordin määräys. Sanon terveisiä Narcissallesi, Bellatrix naurahti.
- Miksi sinä......? Lucius kysyi kun Bellatrix keskeytti hänet.
- Minähän sanoin jo! Pimeän Lordin määräys! hän tuhahti ärtyisesti.
- Tiedän. Mutta miksi sinä....itket? Lucius kysyi selvästi hämillään ja kummissaan.
Bellatrixin hymy hyytyi ja hän pyyhkäisi silmiään.
- Minä EN itke! hän sanoi vihaansa pidätellen.
- Kyllä Bella, sinä itket, Lucius sanoi ja tuijotti naisen silmiä.
Bellatrix katsoi Luciuksen silmiin. Hän tunsi nuo silmät. Ne tunsivat myötätuntoa kun ne halusivat, ne tunsivat vihaa kun sitä halusivat, ne tunsivat surua kun ne sitä halusivat.
- Lucius.. Olenko.. Olenko minä kauhea? Bellatrix sanoi ilmeisesti vahingossa. Hänen silmistään alkoi vieriä lisää kyyneleitä. Lucius katsoi häntä säälivästi.
- Sinä et ole kauhea, tiedät sen sisälläsi, mustassa sydämmessäsi, Lucius sanoi hiljaa.
Bellatrix katsoi maahan itkien.
- Lucius.. Minä en ole aina ollut näin ruma, Bellatrix huokaisi. Kun Lucius näytti siltä, kun odottaisi selitystä, Bellatrix nosti katseensa.
- Kun olin viisitoista vuotta, olin kaunis mutta paha tyttö. Sentakia olinkin luihuisessa, vaikka sisällä sydämmessäni olin kiltti. Kai.. Kai sinä Lucius muistat minut sen ikäisenä?
Olin sen tyttö joka oli aina Narcissan jengissä.. Olin silti aina ulkopuolinen. Narcissa säteili ja sai kaikkien huomion.. jopa sinun.., Bellatrix kertoi kyyneleitten valuen pitkin hänen poskiaan. Lucius katsoi Bellatrixiä ihmeissään, mutta myötätuntoisesti.
- Narcissa oli jo kauan ollut sinun huomiossasi.. Hän kun oli ihastunut sinuun jo silloin. Hän kertoi aina makuusalissa, minulle ja muille tytöille, miten sinä olit katsellut Narcissaa.
Sitten.. yhtenä iltana, olin ajatellute kertoa sinulle yhden asian... Kun Narcissa tuli luoksesi ja jätti keskustelumme kesken.. Ja.. ja te suutelitte, Bellatrix jatkoi katkerasti.
- Mmmm.. Narcissan huulet maistuivat hyvältä, Lucius sanoi muistellen hetkeä..
Bellatrix purskahti uuteen surkeaan itkuun.
- Mitä sinä aijoit kertoa, Bella? Lucius kysyi katsoen Bellatrixin itkua.
- Että minä rakastin sinua.. Ja.. Ja rakastan yhä, Bellatrix sanoi ja peitti kasvonsa käsiin.
- Että.. Että MITÄ? Lucius kysyi epäuskoisena.
- Sinä kuulit, Bellatrix sanoi kämmeniinsä.
Lucius katsoi Bellatrixiä ihmeissään.
- Bella, älä viitsi, Tapa minut nyt vain! hän sanoi.
Bellatrix katsoi ylös kämmenistään. Hän otti esille taikasauvansa, tähtäsi Luciuksen
rintaan.
- Avada... Avada.. Avada Ked.., Bellatrix yritti mutisten.
- No? Lucius sanoi surullisena.
- Minä en pysty siihen Lucius, en pysty, rakastan sinua liikaa, Bellatrix mutisi katsomatta Luciukseen.
- Bella, minäkin rakastin sinua.. Ja rakastan yhä.. vähän..., Lucius sanoi katsoen Bellatrixiin.
Bellatrix nosti katseensa, kyyneleitä ei tullut enää, mutta Bellan kasvoilla oli epäuskoinen ilme.
- Sinä valehtelet! Bellatrix huokaisi. Lucius tuli Bellaa lähemmäs, otti kiinni hänen käsistään.
- Ei, en valehtele, Lucius sanoi.
Lucius lähestyi Bellatrixiä, hänen huulensa olivat koskettaa Bellatrixin huulia, kun Bellatrix vetäytyi taaksepäin. Hänen kasvonsa käänyivät katsomaan lampeen ja näki siellä itsensä, sitten hän kääntyi Luciukseen päin ja sanoi:
- Ei.
Lucius katsoi Bellatrixiä kummissaan.
- Miksi? Sinähän sanoit rakastavasi minua, Lucius huudahti pettyneenä.
- Muista että sinä olet naimisissa, Narcissa ei halua tätä, bellatrix sanoi.
- Vain kerran? Lucius pyysi.
- Ei Lucius, Ei, Bellatrix sanoi surullisesti.
Hetken päästä järven pintakuvasta näkyi kaksi ihmistä halaamassa. Sitten he päästivät irti ja lähtivät eri suuntiin. Sitten he katosivat järven pintakuvasta..
