Sä oot ainoa poikkeus mulle | K11 | fluffy, drama, het | one-shot

[jaina]

Sä oot ainoa poikkeus mulle
Ikäraja: K11
Genre: drama, fluff, het
©: hahmot kuuluvat minulle, juoni samoin. Älä koske!
&: sain inspiraatiota Gleen "The Only Exception"-biisistä. Tämä on aika kiva tarina, oon tyytyväinen. Sanat kertovat kertojan tunteista. Hän tavallaan yrittää taistella ihastumisen tunnetta kohtaan, koska on ennen pettynyt. Se ei käy ilmi niinkään itse tarinassa, vaan se pitää päätellä biisin sanoista. Tyttö on herkkä ja peloissaan, kun on ihastunut tähän poikaan. Poika kuitenkin vaikuttaisi olevan kiinnostunut hänestäkin, mutta silti tyttöä pelottaa. Tuttu tunne ainakin osalle, ehkä sinullekin. Minulle ihastumisenpelko on nykyään tuttua, joten tavallaan tämä kertoo minunkin tunteistani.
poika , tyttö (kuvat)

Haasteet: Tunne10 (ihastus), Saaga-haaste, Originaali10

♫ ♪: Glee: The Only Exception (kappale liittyy erittäin vahvasti tarinaan)
Sun ruskeanvihreät silmäsi, tummanruskeat hiuksesi, herkkä hymysi. Tapa, jolla kävelet ja hymyilet ystävillesi. Olet niin pitkäkin, varmaan 190 senttimetriä. Ja aina niin kiva minua kohtaan.

When I was younger I saw
My daddy cry
And curse at the wind
He broke his own heart
And I watched
As he tried to reassemble it

“Moi”, sanot minulle koulun käytävällä, kun olen suunnistamassa espanjan luokkaan. Hymyilet koko suullasi ja iloisuus ylettyy silmiin asti. Päälläsi on koulun jalkapallojoukkueen paita. Olet niin aktiivinen ja suosittu, aina menossa. Pelinrakentaja jalkapallojoukkueessa, koulun kuoron tärkeä solisti, jääkiekkoilija. Kehosi on todellakin kunnossa: olet pitkä, leveäharteinen, sopivan lihaksikkaaseen kuntoon treenannut abi.
”Ai hei”, vastaan hymyillen ujosti ja katson silmiisi. Minä olen vain 160 senttinen, joten sinuun katsominen kävi joskus niskalle työksi. Olemme muutenkin aika vastakohdat: minä vaalea, pienikokoinen ja pelkkä opiskelija ilman mitään koulunjälkeisiä aktiviteetteja.

And my momma swore that
She would never let herself forget

En itse asiassa tajua, miksi olet niin kiinnostunut minusta. Onhan minullakin ystäviä, mutta sinulla puolet enemmän, ja kaikki kouluasiat vievät huomiosi. En ymmärrä, miten voit – tai edes haluat – repiä ajastasi minun kanssani juttelemiseen. Ehkä se johtuu vain siitä, että olemme bilsan kolmoskurssilla pareja, ja teemme yhdessä tutkimuksen ekologiasta.
   ”Sulla on kivasti hiukset”, kehut ja hymysi muuttuu hieman epävarmaksi kysymyskatseeksi.
”Ai”, vastaan hajamielisesti ja mietin hetken, miten hiukseni olivatkaan. Sinä huumaat minut aina, ja saat minut unohtamaan olennaisia asioita, kuten hiusten kampauksen. Ai niin. Hiukset auki, ja pitkistä etuhiuksista tehty letti oikealla puolella kasvoja aivan otsan yläpuolella. ”Kiitos.”
”Onko sulla espanjaa?”
”Joo, on. Meillä on sanakoe nyt estar-verbin taivutuksesta. Aika yksinkertaista, ykkösluokkalaisen tasoa.”
”Sun pitäisi olla varmaan kolmosluokalla, vaikutat niin fiksulta”, sanot hymyillen pirteästi. Naurahdan pienesti ja ujosti.
”Enpä tiedä. Kaikki kaverini ovat paljon parempia kuin minä. Minä olen vain kasin oppilas”, vastaan ja pyöräytän silmiäni turhautuneena.
”Mutta sehän on ihan tosi sika hyvin. Mä saan vaan kuutosia ja seiskoja, kun on niin paljon muutakin tekemistä.”
”Mutta sä ootkin abi. Pärjäät varmasti kirjoituksissa paremmin”, sanon heti. Saan sinut hymyilemään vaivaantuneesti.
”Äh”, vastaat ja harot hiuksiasi, ”olet eka joka sanoo noin. Tuntuu, että kaikki olettavat, että saan ihan palikat kirjoituksistakin.”
”Etkä saa, jos vain luet.”
”Voidaan lukea vaikka yhdessä. Säkin opit samalla”, sanot hymyillen leveämmin ja luot pienen vilkaisun minuun. Punastun sanoistasi. Vai ovatko ne ehdotus?

And that was the day that I promised
I’d never sing of love
If it does not exist

Voisinhan minä kuvitella meidät lukemassa yhdessä minun huoneessani. Sinä pitelisit kädessäsi Abi-kirjaa, minä tekisin espanjan läksyjä. Istuutuisit sängylleni ja loisit minuun pieniä silmäyksiä kirjasi takaa. Sitten pyytäisit minua sängylleni viereesi istumaan ja sanoisit, ettet ymmärrä kirjan kohtaa. Sen jälkeen naurahtaisit omaa tyhmyyttäsi ja päivittelisit, miten ykkösluokkalainen on paljon fiksumpi kuin abi. Nauraisimme yhdessä ja lopulta laittaisit kirjan syrjään ja katsoisit minua intensiivisesti silmiin. Tarttuisit hellästi leukaani ja vetäisisit minua itseäsi kohti. Suutelisit minua pitkään ja romanttisesti, molempien kasvoilla pieni puna. Kun vetäytyisimme, hymyilisit vielä leveämmin ja hipaisisit nenänpäätäni. ”Rakastan sua.”

Maybe I know, somewhere
Deep in my soul
That love never lasts

“Hei, kuunteletko?”
“Mitä? Ai, joo, öö, sori. Jännittää ne espanjan testit”, hätkähdän takaisin maanpinnalle haaveistani, joissa me kaksi koskettelisimme toisiamme ja rakastelisimme hellästi.
”Aa”, sanot ja hymyilet kasvoillasi ilme, aivan kuin tietäisit ajatuksistani, kuin näkisit suoraan niihin. ”Sanoin vaan, että taivutapa mulle se estar-verbi.”
”Aa. Okei, hih”, hihkaisen ja nojaan pienesti seinään. ”Estoy, estas, esta, estamos, estaís y estan.”
”Perfecta, fantástica chica”, sanot hymyillen ja silität poskeani lumoutuneena. Punastun ja tajuat itsekin, mitä juuri olet tekemässä. Naurahdat hermostuneena.
”Sori. Sä häikäisit mua.”

And I’ve always lived like this
Keeping a comfortable, distance
And up until now
I had sworn to myself that I’m
Content with loneliness

“Tunti alkaa kohta, mun pitäisi varmaan mennä”, mumisen katse maassa. Liikahdat kärsimättömänä.
”Aa, toki.”

Because none of it was ever worth the risk

“No, mä meen”, sanon hymyillen ja katson silmiisi. Katsot minua hellästi. Naurahdan pienesti ja alan kävellä kohti espanjan luokkaa. Käytävä on jo melkein tyhjentynyt oppilaista.
”Odota!” kuulen huutosi selän takaani, ja kääntyessäni juokset takaisin luokseni hämmentyneennäköisenä.

I’ve got a tight grip on reality
But I can’t
Let go of what’s in front of me here

“Niin?” hymyilen. Punastut pienesti ja kätesi käy taas hiuksissasi.
”Tuota… Mä ajattelin vaan, että jos sulla löytyy aikaa, niin voisit oikeesti auttaa mua espanjassa. Mä kirjoitan sen ja mulla oli just kertauskoe siitä, ja numeroksi tuli 5. En oikeesti ole penaalin terävin kynä”, naurahdat vaivaantuneena. Katson sinua silmät pyöreinä. ”Ei sun tietty pakko ole, jos et halua”, lisäät hätääntyneenä nähdessäsi järkyttyneen ilmeeni.
”Ei, ei”, sanon äkkiä. ”Kyllä mä haluan. Sä vain… yllätit mut.”
”Aa. No… käykö?”
”Mä ihmettelen, miten sinä saat revittyä aikaasi minuun”, sanon nolostuneena ja katson sinua silmiin. Katsot minua hymyillen kiltisti ja hellästi.
”Suhun mä saan aina aikaa, vaikka joutuisin luopumaan muusta. Nähtäisiinkö huomenna koulun jälkeen? Voidaan jäädä vaikka kirjastoon.”
”Toki”, sanon ja katson kelloa, ”mutta nyt, hei ihan oikeesti, täytyy mennä.”
”Aa, okei. No tavataan viimeistään huomenna.”
”Toivottavasti aiemmin”, uskaltaudun sanomaan ja vilkaisen sinua varovaisesti. Näytät häkeltyneenä.
”Joo, toivottavasti”, toteat ja hymyilet ennen kuin käännän selkäni ja menen luokkaan, hymyillen leveästi. Ehkä vihdoin… vihdoin uskallan tarttua rakkauteen.

But darling,
You, are, the only exception
You, are, the only exception
You, are, the only exception
You, are, the only exception

Saa laittaa kommentteja! ♥

[Chuva]

No mutta :3

Tää oli todella ihana pieni stoori ja tykkäsin sun kirjoitustyylistä paljonkin. Tällaista ns. yksinkertaista hettiä sais olla enemmänkin, ei aina tarvita mitään viiden vuoden draamaa ennen kuin voidaan olla yhdessä!

Ihastumispelko on ainakin täällä päässä tuttua. Se tunne, kun ei tiedä kelpaako sellaisena kuin on... Sait kuvattua sitä kerrassaan loistavasti tässä tarinassa hienovaraisesti, mutta kuitenkin selvästi. Hahmot oli suloisia ja aitoja, eikä sanat riitä kuvaamaan onnellisuuteni tasoa, kun tämä loppui hyvin.

Ihana, ihana, ihana.

Kiitos paljon tästä kokemuksesta!

Tom^^

[RoastedGarlic]

Tässä oli jotain teini-ikäisellä tavalla realistista, koska kai se just tollasta on kun haaveillaan ja mennään sekaisin. Kertojaääni oli yhtenäinen, siitä heijastui se persoona siellä takana. Yksinkertaista, mutta sehän teiniääneen sopii. Tokihan se miten tässä sit kävi oli ainakin mun kyynisellä mittapuulla äärimmäisen epärealistista, mutta fantasiaahan tää on ja sitä saa ollakin, joten onnelliset loput voittoon... Mun oli ensin vaikea hahmottaa miten tuon biisin sanat sopii tuohon, mutta loppua kohden ne alkoi sopimaan yhä paremmin. Tykkäsin myös siitä, että otsikko oli suomennettu (liian usein törmää siihen että tällaista inspistä käytetään perusteluna englanninkieliselle otsikolle).

Mutta siis, kivaa vaihtelua ettei originaali ole angstista teinislashia haurain sanankääntein...

[jaina]

Tom^^: voi kiitoksia paljon!  Joo, viiden vuoden draamat on ihan hauskoja mutta yksinkertaisuus on joskus parasta. Ihastumispelko on toden totta tuttua. Varsinkin, jos on tullut torjutuksi ennen, tai on ollut kiusattuna tai muuta sellaista (been there...). Kiva jos olin kuvannut sen hyvin! Ihanaa että pidit! (:

RoastedGarlic: Kiitos kiitos you too! (: No, niin, epärealistista ja epärealistista, minäkin ehkä ajattelen hieman noin, mutta kyllähän tuo vaikka voisi tapahtua oikeastikin (??). Tai no, enpä tiedä. Oli miten oli, ainakin ihana kuvitella tuollaisia juttua! Juu, suomennettu otsikko on tietty simppelein jos itse tekstikin on suomennettu... Ajattelin ensin enkkuotsikkoa mutta sitten tuo "ainoa poikkeus" kuulosti niin söpöltä suomeksi. Hmm, angstinen teinislash, varsinkin teinislash, on kyllä hyvin suosittua täällä Finissä.

Suunnittelin tähän eräänlaista jatkoa, toisenlaisen one-shotin (tai ehkä jatkotarinan?) näistä kahdesta. Katsotaanpa, mitä saan aikaiseksi. Jos kiinnostaa, niin kannattaa nyt maaliskuussa vilkuilla ficcilistaani.

[Drizzle]

Olipas tää söpö:3
 Ihana lukea tällaista originaali -tekstiä Gleen kappaleen soidessa taustalla, vielä ihanempaa kun se kappale kerran liittyy siihen tekstiin niin kiinteästi Täytyy kyllä myöntää, että yllättynyt naurahdus pääsi tosta originaaliteksteisyydestä, kun huomasin pojan ja tytön kuvat No mutta kyllähän Coryn ja Dianan ulkonäkö tähän sopii hyvin.

 Tää on kovin kiva myös sen takia, että tuo tyttö ei ole oikein uskaltanut tarttua siihen ihastukseenkaan enää aikoihin, ja nyt sitten tuo poika tekee alotteen. Kaikille on olemassa onnellisia loppuja, ja se on ihanaa.

 Ah, espanjan kieli liitettynä fluffy -kohtaukseen, ihanaa♥ Toi oli kyllä ihan täydellinen kohta, kun tyttö taivuttaa olla -verbiä ja sitten jätkä alkaa söpöileen:3 Sulan...

 Kirjotat mukavasti, ja nuo tytön ajatukset oli tosi uskottavia ja niin edespäin Toivottavasti nyt sait tästä kommasta jotain irti, koska sehän on kommenttejen tarkoitus ja en oo pitkään aikaan ottanut tällaista spurttia että kommentoin miltei kaikkea lukemaani(:
 Tykkäsin tästä todellakin, ja hei, jos teet sen jatko-osan/-osat, niin pyrin ettimään sen/ne käsiini ja väsäämään siihen/niihin jotain kommenttia
 Ja kamalasti kiitoksia tästä, oli ihanaa luettavaa näin ennen nukkumaanmenoa!♥

~Kiddo-sama
^{Ethän käytä tota mun kamalan pitkää nick'ä? Kiitos!}

[jaina]

Kiddo-sama: kiitos paljon kommentistasi! =) Joo, Cory ja Diannahan ne siellä... Kiva että tuo espanja tuolla välissä iski, luen espanjaa joten tiputtelen sitä nyt tyyliin jokaiseen mahdolliseen tarinaani, ha ha. Kaikenlaisia jatko-osia/samantyylisiä originaalitarinoitani löydät ficcilistauksestani, jonne pääset tästä. Eli sieltä voit sitten etsiä mieleisiäsi.