Title: I cannot compete with you
Author: Ripple
Beta: -
Rating: S
Pairing: Hermione/Ron, Ron/OFC
Genre: Songfic, Angst, AU
Disclaimer: Kaikki tunnistamanne on Row:n.
A/N Inspiraation lähteenä mahtava
Miley Cyruksen versio kappaleesta
Jolene. (
http://www.youtube.com/watch?v=8VF2rZph_f0). Tuon kappaleen sanoissa vain on sitä jotain. Olisin halunnut kirjoittaa jälleen H/D:tä, mutta koska kappale ei mitenkään sovi kahden miehen tarinaan, niin tässä teille Romionea, olkaa hyvä.
Kursiivilla kirjoitetut sanat ovat takaumia. Laulun sanat (
sinisellä kursiivilla) ovat samalla sanoja, joita Hermione on kirjoittanut kirjeeseen.
Osallistuu Osastohaaste vol II:seen.
http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=32417.0***
I cannot compete with youJolene, Jolene, Jolene, Jolene
Uh, I'm begging of you
Please don't take my man
Jolene, Jolene, Jolene, Jolene
Please don't take him
Even though you canHermione istui isolla kivellä heidän omakotitalonsa takapihalla ja katsoi auringon tekevän laskuaan hieman vedenrajan yläpuolella. He olivat asuneen Ronin kanssa yhdessä täällä järven rannalla pian kolme vuotta. Huokaus purkautui tytön huulilta ja hän sulki surun murtamat ja väsyneet silmänsä. Voi kunpa kaikki voisi olla niin kuin ennen.
Ron istui sohvalla katsellen televisiota, kun Hermione saapui suihkusta pyyhe käärittynä ympärilleen ja kuivaillen samalla hiuksiaan toiseen pyyhkeeseen.
Ron katsoi jumaloiden tyttöystäväänsä ja kutsui tämän käden heilautuksella luokseen. Hermione käveli hymyillen poikaystävänsä eteen ja tämä vetäisi tytön syliinsä.
”Minä rakastan sinua ´Mione, tiedäthän sen. Rakastan enemmän kuin mitään.”
”Tiedän kulta. Minäkin rakastan sinua.” Hermione sanoi ja kurotti heidän huulensa yhteen.Hermione avasi silmänsä palautuen reilun vuoden takaisista muistelmistaan ja käänsi katseensa kirjeeseen jota oli kirjoittamassa.
Your beauty is beyond compare
With flaming locks of auburn hair
With ivory skin and eyes of emerald green
Your smile is like a breath of spring
Your skin is soft like summer rain
And I cannot compete with you, JoleneHermione mietti ulkonäköään. Olisiko hänen pitänyt yrittää panostaa enemmän. Hänen tavanomaiset hiekanruskeat hiuksensa olivat vallattomat ja monen mielestä ehkä tylsät. Entä olisiko hänen pitänyt pukeutua kauniimmin. Olisivatko asiat sitten paremmin?
Hermione muisti ensimmäisen päivän, jolloin hän tajusi jonkun olevan vialla. Siitä oli aikaa nyt noin kaksi kuukautta.
Ron tuli kotiin työpäivänsä jälkeen. Hermione vaistosi heti toisen olevan erilainen. Tavanomainen suukko jäi antamatta. Toinen oli välttelevä ja hiljainen.
Hermione kysyi onko kaikki hyvin töissä. Ron vastasi kaiken olevan hyvin.
”Oletko varma? Vaikutat poissaolevalta", Hermione kysyi huolestuneena.
”Sanoinhan jo että kaikki on hyvin! Mikä ihmeen kysely tämä on? Antaisit joskus noiden ärsyttävien oletustesi olla!” Ron huusi ja marssi kylpyhuoneeseen. Hän ei ollut ikinä ennen huutanut Hermionelle.And I can easily understand
How you could easily take my man
But you don't know what he means to me, Jolene
And he talks about you in his sleep
There's nothing I can do to keep
From crying when he calls your name, Jolene, JoleneHermione oli jo viikkoja sitten käsittänyt totuuden. Ron ei tainnut tietää hänen tietävän. Salaisia puheluita, jatkuvia tekstiviestejä, ylitöitä, yöpymisiä ystävän luona, riitoja…
Hermionen vatsaa väänsi hänen ajatellessaan poikaystäväänsä. Toinen oli tälläkin hetkellä ylitöissä… Mutta mitä hän olisi voinut sanoa? Miten hän voisi taistella?
Hermione ei voinut kuvitella menettävänsä Ronia. Syvällä sisimmässään hän kuitenkin tiesi miten asian laita oli. Hän oli jopa löytänyt viestilappusen Ronin farkkujen taskusta laittaessaan niitä pesuun.
Kiitos eilisestä. Otetaanhan pian uusiksi. –JoleneJolene. Samasta taskusta hän oli löytänyt naisen valokuvan. Ja Hermione ymmärsi heti, ettei hän mitenkään voisi taistella.
Jolene, Jolene, Jolene, Jolene
Please don't take him
Even though you can
Jolene, Jolene, Jolene, Jolene
Please don't take him
Even though you canAurinko lähenteli jo vedenrajaa. Hermionesta tuntui, että se kuvasti hänen elämäänsä, hänen onneaan, jonka viimeiset rippeet olivat juuri valumassa pois, lakkaamasta olemasta. Edessä odotti vain pimeyttä. Ainoana erona aurinkoon oli, että hänen onneaan ei voinut mikään tuoda takaisin. Ei olisi enää uutta päivää. Vain pelkkää yötä.
Mahtoiko se nainen rakastaa Ronia, kuten hän rakasti? Tekisikö Ron hänet yhtä onnelliseksi kuin oli tehnyt Hermionen? Tekikö tämä Jolene Ronin onnelliseksi?
I had to have this talk with you
My happiness depends on you
Whatever you decide to do, Jolene
And you could have your choice to men
But I could never love again
'cuz he's the only one for me, Jolene,JoleneHermione oli luovuttanut, hänellä ei ollut aseita taistella. Hän ei ollut riittänyt rakkaalleen. Ron ansaitsi parempaa, kauniimpaa. Viimeinen ponneton yritys oli ollut kirjoittaa sille naiselle kirje, jossa hän pyytäisi tätä antamaan Ronin takaisin, mutta eihän se kannattaisi.
Hänen oli päästettävä irti. Annettava elämänsä rakkauden lentää pois. Jos se oli se, mitä Ron halusi, hän ei voisi olla toisen tiellä.
Katsoessaan auringon viimeisten säteiden hukkuvan veteen, Hermione rypisti kirjoittamansa kirjeen käteensä ja sytytti sen tuleen. Katsoen sen palamista, hän kuiskasi hiljaa sydän murtuen:
”Hyvästi Ron. Rakastan sinua niin kauan kuin elän.” Ja yksinäinen kyynel valui raskaana poskelle.
Jolene, Jolene, Jolene, Jolene
Uh, I'm begging of you
Please don't take my man
Jolene, Jolene,Jolene,Jolene
Please don't take him
Even though you can***
A/N: Mikäli pääsitte tänne asti, niin pyytäisin nöyrimmin kommentteja.
