Kirjoittaja: Aoi Taki/Laku
Ikäraja: En mä nyt usko, että tässä mitään pahaa olisi, joka nostaisi ikärajaa. Nostakaa kuitenkin, jos parhaaksi näette.
Fandom: Axis Powers Hetalia tai pelkkä Hetalia
Betaus: Ei ole.
Varoitukset: Ensisuudelma mainitaan, mutta sen järkyttävempää asiaa ei kaiketi ole mukana.
Paritukset/hahmot: Arthur/Englanti ja Alfred/Amerikka = Englanti/Amerikka
Vastuuvapaus: En omista Hetaliaa/hahmoja.
A/N Perustuu Alexander Rybakin (jota en omista, enkä myöskään kappaletta) "Dare I Say". Suosittelen myös laittamaan jotain Rybakin kappaleita soimaan tämän oneshotin lukemisen ajaksi - tuo tunnelmaa. :3
~Saavuttamaton unelma~
Aurinko paistoi kirkkaasti kuvankauniina päivänä myös kansainvälisen koulun etupihallekin. Päivä oli erikoinen muullakin tavalla, koska tuona päivänä Arthur Kirkland huomasi olevansa todella pahasti rakastunut amerikkalaiseen nuorukaiseen, joka tuskin edes tiesi Arthurin olemassa olosta. Vihreäsilmäinen kuitenkin tiesi sydämensä kuuluvan tuolle komealle amerikkalaiselle. Ai miten tiesi? Arthur vain tiesi sen ja se riitti vakuuttamaan englantilaisen rakkaudestansa Alfredia kohtaan. Muiden mielipiteillä ei ollut väliä, Arthur ei jättäisi tunteitansa nuorukaista kohtaan, vaikka mitä tapahtuisi.
Se ei kuitenkaan ollut pääasia. Pääasia oli se, että Arthur oli onnellinen pelkästään Alfredin olemassa olosta. Pelkkä Alfredin hengittäminen ja hymyileminen riitti sulattamaan englantilaisen sydämen yhä uudestaan ja uudestaan. Nuorukainen silti toivoi edes yhtä yötä jolloin he kaksi voisivat olla ystäviä. Pelkkä yksi yö olisi enemmän, kuin tarpeeksi. Jos yksi yö ei vakuuttaisi amerikkalaista heidän yhteisestä ikuisesta rakkaudesta, olisi englantilainen valmis pysymään erossa Alfredista, vaikka koko loppuelämänsä. Alfredin piti saada elää sellainen elämä, kuin tuo tahtoi - edes Arthur ei sitä saisi sotkea oman rakkautensa takia.
Suuren tammen varjoissa istuvan Arthurin katse seurasi pesäpalloa pelaavaa sinisilmäistä niin tiiviisti, ettei kukaan tai mikään olisi voinut häiritä englantilaista tämän lempipuuhassaan - ei englantilainen oikeasti koskaan ajatellut edes puhuvan Alfredin kanssa, joten pelkkä katseleminen oli ainut vaihtoehto pitää omia tunteitansa hillittyinä. Alfred oli ainutlaatuinen henkilö, joka iloisuudellansa erottui helposti muista. Alfred oli ainut kaltaisensa ja Arthur tiesi nuorukaisen pärjäävän kyllä loistavasti elämänsä kanssa ilman englantilaisen rakkauttakin. Alfred pärjäisi ilman erityistä henkilöä, jota vasten nojata illalla, kun oli väsynyt, mutta ei vielä ollut aika nukkua. Arthur silti toivoi saavansa olla Alfredin erityinen henkilö. Se oli englantilaisen ainut toive, toive, joka ei koskaan toteutuisi.
Kiertävät huhut kertoivat Alfredin olevan rakastunut. Monet olivat kysyneet todella halutulta amerikkalaisesta oliko huhu totta, kuitenkaan minkäänlaista vastausta eivät he olleet saaneet. Alfred ei kieltänyt, mutta ei myöskään myöntänyt rakastavansa ketään. Jotkut väittivät rakkauden olevan vain huhua, jotkut epäilivät rakkauden kohteen olevan monta vuotta vanhempi nainen. Siten vihreäsilmäinen tiesi olevansa pelkkää ilmaa tuolle komealle amerikkalaisnuorukaiselle, henkilölle, joka tulisi olemaan englantilaisen ikuinen rakkauden kohde jota ei ikinä tulisi tapaamaan. Arthur tiesi oikean ja väärän erot, mutta se ei auttanut häntä vastarakkauden saamisessa. Seuraavan kuukauden jälkeen salaa otettu valokuva olisi Arthurin ainut kosketus rakkautensa kohteeseen.
Unet olivat tuntematon käsite henkisesti aikuiselle englantilaiselle, joten tämä ei tulisi koskaan heräämään hymy huulillansa hänen ja Alfredin yhteisen unen jälkeen. Arthur joutui tyytymään mielikuvitukseensa, jota nuorelta löytyi enemmän, kuin tarpeeksi - ehkä vähän liikaakin. Se kuitenkin oli apu siihen, ettei Arthurin tarvinnut sotkeutua amerikkalaisen elämään oikeasti. Ei vihreäsilmäinen voinut kieltää sitä, etteikö olisi ajatellut hänen ja amerikkalaisen ensisuudelmaa, jota he eivät koskaan olleet saaneet, ties kuinka monta eri kertaa eritavoilla. Itse asiassa englantilaisen päiväkirjasta löytyi kuva, jonka hän oli piirtänyt heistä kahdesta, yhdessä suutelemassa laskevan auringonpaisteessa.
Kehtaakohan Arthur koskaan kertoa tunteistansa rakkautensa kohteelle? Voisikohan englantilainen joskus olla niinkin vahva? Se muuttaisi varmasti hänen koko elämänsä, Alfredin elämästä puhumattakaan. Ainakin se tekisi englantilaisen todella onnelliseksi. Unelmistansa herättyänsä hän kuitenkin tajusi olevansa vain nuorukainen , ei mitään sen erikoisempaa.
