Nimi: Todellisuudesta painajaisen kautta utopiaan
Kirjoittaja: Sisilja
Esilukija: Sansku
Ikäraja: S
Paritus: James/Sirius
Tyylilaji: Synkistely, romantiikka
Vastuuvapaus: En minä näitä herroja omista, he kuuluvat Rowlingille. Raapaleiden lopusta löytyvät musiikkikappaleet ovat The Rasmuksen, eivät minun. Rahaa en tämän kirjoittamisesta ansaitse.
Yhteenveto: Ennen painajaista Siriuksen elämä on todellista. Painajaisen jälkeen hän horjahtaa haaveeseen.
Alkusanat: Joskus luulin, etten ikinä kykenisi kirjoittamaan yhtäkään raapaletta, ettei sellainen kiihkeä sanamäärän syynääminen luonnistuisi minulta. Luulo ei ole tiedon väärti, tuli taas kerran todistettua sananlaskujen todenpitävyys. Tämä ficci on siis kolmesta sadan sanan raapaleesta (kappaleiden sanoja ei ole laskettu mukaan) koostuva yhtenäinen kokonaisuus, vaikka toimivathan nuo erikseenkin. Ficci menee Yhtyeen tuotanto –haasteeseen siten, että ensimmäinen raapale osallistuu The Rasmuksen kappaleella Back in the Picture, toinen Don’t Let Golla ja kolmas coverversiolla Björkin kappaleesta Play Dead. Toivottavasti teksti on yhtä mukavaa luettavaa kuin se oli kirjoitettavana, siis siinä määrin kuin angst ikinä mukavaa voi olla.
Todellisuudesta painajaisen kautta utopiaan
I
Reguluksen tyhjä katse syyttää. Se ei sano mitään, ei sen tarvitse. Sirius tajuaa satuttavansa, tahtoisi vakuuttaa tulevansa takaisin, mutta valheita on kerrottu jo liiaksi. Regulus ei pyydä, ei anele Siriuksen sanoessa hei. Hyvästeistä ei puhuta, hetken Sirius miettii, voisiko veljen siepata matka-arkkuun ja salakuljettaa mukanaan. Ei voi, hän ei halua Reguluksen muuttuvan kesäkissaksi, yhdeksi hylätyistä Jamesin halutessa kuitenkin vain Siriuksen.
Lähdöt eivät ole koskaan kivuttomia, mutta hämärässä ei löydä vaihtoehtoja. Selkä on puukoniskuista pirstaleina, sydän kiljuu Jamesia. Regulus on vain kuiskaus, jota Sirius pakenee, opettelee olemaan kuulematta.
Potterien kotiovella James toivottaa tervetulleeksi todellisuuteen suukolla suoraan suulle ja kysymällä missä viivyit.
There were times in my life I was down on my knees, now it's over
Deep inside my heart I know
Simply put I've been stabbed in the back ever since I remember
Deep inside it hurt to let go
I'm back in the picture, back in the picture
I wonder what took so long, so long
Dedicate everything I create
To my friends I would die for
But you will always be the one
Memories that you can't overrun, memories I could cry for
I thought I'd always be on the run
II
Sirius ei usko silmiä, koska silmät valehtelevat. Korviin on luottamista, pihaportin narina kuulostaa samanlaiselta kuin ennenkin. Kaikki on hyvin, silmässä on vain roska, eikä kukaan ole vienyt Siriukselta sitä arvokkainta.
James, voi luoja James.
Talo on ilkkuva raunio, yläkerrasta on jäljellä enää puolet. Vertauskuvallista ja julmaa, kun Siriuksesta tuntuu samalta, puolikkaalta. Keho tärisee järkytyksestä, turtunut mieli ei osaa sisäistää. Painajaiset tuntuvat tosilta, siksi ne pelottavat.
Raunioiden keskellä valtava hahmo pitää sylissään pientä nyyttiä. Vauva on kaunis vaan ei virheetön. Sirius etsii pähkinää löytäen vain kirkasta vihreää. Harryn pienet kasvot kastuvat kummisetänsä kyynelistä. Poikaa Sirius ei saa isän tavoin rakastaa rikki.
Holding my breath as I walk to your garden
Everything seemed so abandoned
Roses have grown just as high as a mountain
Fireflies glow in the dark
Don't let go now (don't let go)
Somebody is lying
Everyone came to the final revival
It's been a year since we've been here
The spell has been cast to welcome the arrival
The phantom of silence is near
Don't let go now (don't let go)
The garden is dying
These wounds won't heal (don't let go)
Somebody is lying
Break the spell of emptiness
And thousand years of loneliness
Bless the path of righteousness
And walk the trails of holiness
The garden is dying
Somebody is lying
III
Sirius tietää Jamesin olevan menneen maailman utopia, se joka unohti uskoa omaan kuolevaisuuteensa. Sitten tulee pimeä, jossa James solahtaa kaltereiden läpi, kietoutuu tiukemmin ympärille, ja Sirius unohtuu käpertymään kipuunsa, joka ei satu.
Sirius pitää tästä uudesta Jamesista, se rakastaa estoitta, sille Sirius on ainoa maailmassa. Yhdessä vietetyt yöt muistuttavat vuosista, joissa paras kaveri sai leikkiä rakastajaa. James ei muista punahiuksia, eikä Sirius tahdo muistuttaa.
Sirius ei käsitä, kuinka sitä tunnetta ei riistetä häneltä. James ei katoa öistä, Sirius ei menetä sieluaan. Hän leikkii kuollutta kylmän lipuessa sellin ohitse, James kuiskii samalla korvaan unohdettuja lupauksia. Heistä kumpikaan ei huomaa pilvilinnojen haurautta.
Darling stop confusing me
With your wishful thinking
Hopeful embraces
Don't you understand?
I have to go through this
I belong to here where
No-one cares and no-one loves
No light no air to live in
A place called hate
The city of fear
I play dead
It stops the hurting
I play dead
And the hurting stops
It's sometimes just like sleeping
Curling up inside my private tortures
I nestle into pain
Hug suffering
Caress every ache
I play dead,
It stops the hurting