Kirjoittaja - Vilna
Ikäraja - K11
Paritus - Harry/Draco
Tyylilaji - hitusen angstinen romantiikka
Sanamäärä - 500
Varoitukset - ei mitään ihmeellistä, sikareita ja mainintoja seksistä
Yhteenveto -
Malfoy mumisee Harryn korvaan kertosäkeistön, jolle Harry naurahtaa ääni käheänä.A/N: Viimeksi oon kirjoittanut tätä paritusta osapuilleen kaksi vuotta sitten, julkaissut varmaankin kolme vuotta sitten. Tuntuupa hyvältä palata pitkästä aikaa rakkaan OTP:n pariin. The Scriptiltä tuli muutama päivä sitten uusi levy ja voi herranjumala kun
Flares saa mut melkein itkemään, mutta ei siitä enempää. Sen kuunteleminen saattaa tuoda tähän enemmän syvyyttä ja tuo angstisen vivahteen, joka saattaa mennä muuten ohi. (Ehkä joskus avaan tämän ficin taustoja toisella tekstillä, mutta se jää nähtäväksi.) Osaan mä kirjoittaa välillä romantiikkaakin! Joka tapauksessa se näistä alkuläpinöistä, toivottavasti tykkäätte. <3
Genrehaaste II (romance), Se oikea ja sen haaremi (Harry), Kaikenmaailman ficlettejä viikko 38: kokeile jotakin vierasta
Ääreisverenkiertosi henkäys
Did you see the sparks filled with hope? You are not alone
Cause someone's out there, sending out flares
Seksin jälkeen Malfoy polttaa aina sikarin. Niin,
sikarin. Hän ei tyydy tavalliseen tupakkaan niin kuin muut normaalit ihmiset, vaan hänen on saatava hienostella silloinkin kun on vain minuutteja sitten heittänyt päänsä taaksepäin nautinnosta ja vaikeroinut erittäin epämiehekkäästi.
Harry pudistaa päätään miehelle ajatuksissaan ja nielaisee raskaasti, kun Malfoy puhaltaa savua hänen niskaansa.
Malfoyn toinen käsi on kierrettynä Harryn vatsan ympärille. Se piirtelee hänen ihoonsa utopistisia unelmia, joihin Harry uskoo vaikkei ehkä pitäisikään. Mutta jos ei ole unelmia, ei ole mitään, ja niihin sodan jälkeisiin vuosiin Harry ei tahdo enää palata.
Malfoyn kädet ovat kylmät, jonka vuoksi Harry kutsuu häntä ironian täyttämällä äänellä jääprinssiksi. Malfoy kertoo hänellä olevan vain huono ääreisverenkierto, ja yrittää tarjota savuketta Harrylle, joka suipistaa huulensa ja kääntää päänsä pois. Katse osuu hänen vanhempiensa kuvaan yöpöydällä. James tanssittaa Lilya lehtisateessa ja näyttää virnuillen peukaloaan.
Harry hymähtää ääneen ja miettii ohimennen mitä hänen isänsä sanoisi, jos eläisi vielä.
”Ei väkisin", Malfoy sanoo kuulostamatta loukkaantuneelta ja nojautuu eteenpäin tumppaamaan sikarinsa vanhaan haljenneeseen kahvikuppiin, jota Harry pitää valokuvan vieressä aina silloin kun tietää Malfoyn olevan tulossa. Useimpia päivinä hän tulee sanan kummassakin merkityksessä.
He vaipuvat tyyneen hiljaisuuteen. Ilmastointi vain surisee tasaisena taustalla ja sälekaihtimet siivilöivät auringon raidoiksi makuuhuoneen lattialle. Malfoyn sormet eivät lakkaa liikkumasta, ja hänen hengityksensä on lämmin Harryn niskavilloissa. Hän hymisee jotakin Harrylle tuntematonta sävelmää ja keinuttaa tätä sen tahtiin sylissään.
Malfoy mumisee Harryn korvaan kertosäkeistön, jolle Harry naurahtaa ääni käheänä. Hän ei käyttänyt sitä muutamaan tuntiin muuhun kuin Malfoyn nimen huokailemiseen.
”Älä naura, se on äidin opettamana”, Malfoy sanoo hymyä äänensävyssään. Harry tarttuu tämän sormiin ja tutkailee niitä valossa. Hän on aina ajatellut niiden olevan kuin pianistin, pitkät ja kapeat, kynsinauhat täydelliset, mutta Malfoy ei ole musikaalisesti lahjakas.
”En usko, että äitisi kuulostaa noin karmealta”, Harry virnistää lapsekkaasti, tuo Malfoy etusormen huulilleen ja painaa sen päähän kuivilla huulillaan suudelmaan.
Malfoy vetää äkisti ilmaa keuhkoihinsa, mutta tokenee nopeasti ja painaa kasvonsa Harryn sotkuisiin eebenpuuhiuksiin. ”Älä parjaa minua, Potter”, hän naurahtaa hiljaa ja leikittelee Harryn alushousujen vyötärönauhalla.
Harry nojaa taaksepäin Malfoyhin ja sopii siihen niin hyvin kuin vain entinen rohkelikko voi sopia entisen luihuisen syliin. Malfoy vetää peittoa heidän päälleen paremmin, sillä tänä vuonna kevät on ollut viileä ja täynnä loskaa, joka saa villasukatkin kastumaan kenkien läpi.
Malfoyn iho ei ole ollenkaan kylmä, vaikka se näyttääkin siltä. Se on lämmin ja saa Harryn kankeat jäsenet lämpenemään. Malfoyn varpaat kuitenkin ovat yhtä viileät kuin sormetkin, kun hän työntää ne Harryn polvitaipeisiin turvaan.
”Mene lääkäriin tutkituttamaan sormesi ja varpaasi, Malfoy”, Harry tiuskaisee närkästyneenä, muttei vihaisena. Pikemminkin huvittuneena, eikä hän halua Malfoyn liikuttavan mitään ruumiinosaansa. Hän tuntee olonsa liian hyväksi muuttaakseen mitään tässä hetkessä, joka olisi vielä puoli vuotta sitten tuntunut äärimmäisen epämiellyttävältä mielikuvalta. Ja nyt siinä ei ole enää mitään erikoista.
”Jos menen, saat tulla samalla tutkituttamaan pääsi”, Malfoy vastaa takaisin samalla mitalla, mutta rentona.
Harry pitää Malfoyn äänestä, siitä ei enää tihku ivaa niin kuin kymmenen vuotta sitten. Sota kuivatti senkin pois niin kuin Harrystakin suurimman osan; se vei niin paljon mennessään, mutta ei Harryn elämää. Ei Malfoyta.
Dracoa.
He pitävät tiukemmin kiinni.