Title: Vesiväreitä
Author: Gwynn
Rating: S
Fandom: Harry Potter
Pairing: Hermione/Luna
Genre: fluff, femme
Disclaimer: Kaikki Rowlingin omaisuudeksi tunnistettava kuuluu hänelle. Kukaan ei maksa mulle mistään.
Summary: Kun Luna katsoi olkansa yli Hermionea, tämä siirsi katseensa takaisin kirjaansa ja tunsi punan leviävän kasvoilleen
A/N: Mulla on meneillään jonkinlainen siirappikausi, ja tämmösiä pätkiä on ruvennut muotoutumaan. Tästä haluan sanoo sen verran, etten oo vähään aikaan käyttänyt dialogia ollenkaa, joten saa vapaasti hihkasta jos Lunan puheet vähän töksähti :> niin ja Ficlet300 sanalla 151. Keltainen.
Vesiväreitä
Luna ei osannut pysähtyä; hetken hän istui maassa, laittoi jalkoja ristiin ja ojensi ne sitten taas, pälyili ympärilleen ja keinui hiljaa paikoillaan, hyräili itsekseen silmät puoliksi ummessa mutta silti kirkkaina loistaen.
Hermione istui sievästi paikoillaan, kädessään paksu kirja ja monta samanlaista maassa hänen vieressään, kaikki siististi pinossa; silmät vilkuilivat vaivihkaa vaaleahiuksista Lunaa, kasvot punastuivat ja hymy kareili huulilla.
Luna nousi ylös, keltainen kesämekko seurasi sulavasti tämän jokaista askelta kuvastaen näin tyttöä itseään; maassa istumisesta oli jäänyt merkiksi likaa pakaroiden kohdalle, toinen mekon olkaimista oli pudonnut kyynärtaipeen kohdalle ja -
Hermione ei saanut katsettaan irti tytöstä; puun alla varjossa istuva kiharahiuksinen tyttö seurasi tarkasti keltaisen mekon liikkeitä Lunan kävellessä rantaa pitkin ja lopulta kahlatessa veteen. Kun Luna katsoi olkansa yli Hermionea, tämä siirsi katseensa takaisin kirjaansa ja tunsi punan leviävän kasvoilleen -
mutta Luna oli jo kääntänyt katseensa pois, ja oli nyt kumartunut poimimaan pieniä kiviä pohjasta; hiekkaa meni kynsien alle, mekko valahti ja kastui helmastaan muuttaen kirkkaankeltaisen aavistuksen tummemmaksi, Lunan hiukset putoilivat osa kerrallaan selästä rintojen ylle ja kastuivat latvoistaan. Hymyillen Luna lopulta nousi ja käveli takaisin rantaan, katsellen käsissään lepääviä värikkäitä kiviä.
Lunan paljaat, nyt myös märät jalat päällystyivät hiekalla ja ruoholla tytön kävellessä Hermionen luokse.
”Nämä ovat narksun poikasia. Nyt ne ovat vielä tälläisiä, mutta muutaman päivän kuluttua ne kuoriutuvat”, Luna sanoi ja ojensi kätensä Hermionen nähtäväksi; Hermione katseli kiviä, hymyili Lunalle muttei sanonut mitään. ”Näetkö tuon pienen keltaisen?”
Hermione katsoi pientä kiveä, joka oli lähestulkoon pyöreä; tytön mielestä kivi oli enemmänkin vaaleanruskea.
”Siitä tulee kaikista hienoin. Kaikista pienistä ja kirkkaista tulee”, Luna sanoi ja puristi sitten kätensä kiinni, eikä Hermione nähnyt kiviä enää. ”Mutta nyt minä vien ne takaisin”, Luna sanoi ja lähti kävelemään takaisin vettä kohti.
Hermione hymyili, ja katsoi miten Luna asetti kivet takaisin yksi kerrallaan.
