Kirjoittaja Aihe: He istuivat puiston penkillä [S]  (Luettu 1558 kertaa)

Punakettu

  • *
  • Viestejä: 2
He istuivat puiston penkillä [S]
« : 25.04.2012 20:40:37 »
Ikäraja: S flawless lisäsi myös alkutietoihin

Pitkästä aikaa en ole mitään raapustanut, mutta nyt tuli tänään inspiraatio! Toivottavasti pidätte  :)
~ Punakettu
_______________________________________________________________________________________________________

He istuivat puiston penkillä ja puhuivat eilisen tapahtumista. Pieni tyttö innokkaana, mutta vanhempi poika tympääntyneenä.

– Ja se pallomeri oli huippua! Me saatiin lupa hypätä sinne! Siis aivan mahtavaa!

– Sitten sulta, pikkuinen, jäi juhlien kohokohta huomaamatta, poika sanoi huokaisten ja tunki kätensä syvempään taskuunsa. Pojan matala otsa oli hiukan kurtussa ja hän puri huultaan saaden sen vereslihalle. Tummat silmät olivat vihaisen oloiset ja kylmä syysviima pörrötti tukkaa entistä sekaisemmaksi.

Pieni tyttö pudisti päätään molemmat palmikkonsa laajassa kaaressa lentäen. – Eikä! Pallomeri oli paras! P-A-R-A-S! Äitikin sanos niin, hän lähes huusi naama punaisilla laikuilla ja vihreät silmät kosteina.

– Joo, joo. Älä nyt hiilly. Mutta samaan aikaan tapahtui jotain kummallista.

– Liittyykö se siihen, kun sut työnnettiin meijän pihan ojaan? Se oli kyllä tooosi ilkeetä ja mä mainitsin sen Ellalle, tyttö mumisi totisena.

Poika silitti tytön päätä väsyneesti hymyillen. – Voi sua pientä! Osittain se siihenkin liittyi.

Vähän aikaan he olivat vaiti. Tyttö heilutteli jalkojaan saaden kirkuvan pinkit saappaat valahtamaan. Poika nosti ne mutaisesta ruohikosta ja laittoi ne pienen tytön jalkaan. Hän asetteli vanhan ja nuhjuisen takin paremmin ylleen. Luoden väsyneen katseen harmaaseen puistoon hän sanoi: - Ne alkoi taas haukkumaan ja ivaamaan. Sitä samaa vanhaa törkyä. En mä siitä piitannu, mut sitten ne siat alkoi vihjaamaan kaikkea paskaa!

– Hyi! Ei saa kiroilla, tyttö torui, mitä ne vihjasi?

– Ai, haluat oikeesti tietää? Selvä. Mä käytän kuulemma sua hyväkseni.

– Häh?! Mut annat sä mulle karkkia ja mäkin annan sulle. Moikkaat joka kerta kun nähdään etkä ole mustasukkainen muista mun kavereista, tyttö sanoi ihmeissään ja mutristi suutaan vihaisesti. – Ei olisi Ellasta uskonut! Sen takia se aina kysyy, mitä me tehdään. Olenhan mä aina kertonut sille kaiken. Miksi se niin luulee?

Poika hymähti pilkallisesti. – Jaa-a. Sä olet mua 10 vuotta nuorempi.

– Mitä se vaikuttaa?

Poika ei vastannut, vaan otti tytön syliinsä ja pyöritti ympäri sateen ropistessa maahan. He eivät olleet pitkään aikaan nauraneet niin.
« Viimeksi muokattu: 25.04.2012 21:05:48 kirjoittanut flawless »
Jos jollekulle jäi nyt epäselväksi, niin kyllä se

TOTUUS ON TARUA IHMEELLISEMPÄÄ