Tyttö maailmojen rajalta || K-11

[Distinctive]

nimi: Tyttö maailmojen rajalta
kirjoittaja: Distinctive
ikäraja: 11
hahmot/paritus: päähenkilö Roselyne (OoC), Severus Kalkaros ja muut perus Potter hahmot ja -parit, joita Dis on sekoitellut...
tyylilaji: Drama, adventure, humor, fluffy ja angst
yhteenveto: "Roselyn löytyi noin 2-vuotiaana Tylypahkan portailta lepakkomaiset siivet selästään törröttäen. Dumbledore huomasi tytön olevan noita, joten Roselyn otettiin sisään tutkittavasti. Ikävä kyllä siipiä ei voitu poistaa, mutta anakin tyttönen sai kodin koulusta. Enin vastuu hänestä määrättiin koulun äksylle liemien opettajalle, joka kuitenkin on oppinut pitämään tytöstä. "

A/N: Pahoittelen ensimmäisten pätkien lyhyyttä ja sitä, etten osaa kirjoittaa :/ Rääkkään teitä kamalalla tekstilläni... Anteeksi

Prologi

Koulu on kuolemaksi?

"Äh! Mihin laitoit tavarani? Matka-arkustani puuttuvat vielä sukat!" minä kiljaisin ärtyneenä, koska "kasvatti-isäni" Severus oli vienyt vaatteeni pyykättäväksi kotitontuille eilen, mutta nyt niitä ei löytynyt.
"Rose lopeta nyt tuo huutaminen. Ehkäpä tonttu söi sukkasi?" mustatukkainen mies kysyi ivallisesti ja pyyhälsi edestakaisin huoneessa napaten syliinsä erilaisia purnukoita.
"Sinä olet tyhmä!" minä kivahdin, kun en keksinyt kummempaa letkautusta ja sain vastaukseksi vain pienen naurahduksen. Kaavun helmat liehuen Severus pyyhälsi ulos huoneesta ja käski vai lähtiessään varoa luokan räjäyttämistä.

Huokaisen raskaasti, kun muistelen aikaa jolloin hän ei voinut laskea minua silmistään. Tavallisimmin minä leijuin hänen perässään yksinkertaisen leijutusloitsun turvin ja tuntien aikaan minut lähetettiin Hagridin hoiviin. Iloisen riistanhoitajan mökissä ja linnan tiluksilla olin oppinut tuntemaan erilaiset taikaolennot kuin omat taskuni. Kaikista otuksista mielenkiintoisin oli kolmipäinen koira, jonka nimi oli Pörrö. Rakastin sen ulkoiluttamista, mutta nyt se oli raahattu kolmannen kerroksen käytävään vartioimaan Viisasten kiveä...
Oikeastaan minun ei pitäisi tietää kivestä, muta Severus ei kyllä onnistu pitämään mitään salassa minulta. Hänen menneisyydestäänkin olen kuullut jotain, ikäväkyllä kokonaiskuva on hieman katkonainen...

Räpytän siipiäni hermostuneena ja mutristan suutani. Koulu alkaa huomenna, joten minulla olis koko päivä vapaata ilman Dumbledorea. Tuleva rehtorini on pitänyt minulle yksityisiä "tunteja" siitä asti, kun opin puhumaan ymmärrettävästi. Yhdessä olemme pohtineet omaa menneisyyttäni sekä koulutustani; pärjäänkö minä koulussa siivet selässäni vai en.

Itse en vielä tiedä pärjäänkö, mutta aio ainakin yrittää.
Eihän koulu nyt kuolemaksi voi olla.
Eihän?

[Scaramouche]

Mielenkiintoinen nimi sai mut avaamaan tän, enkä totisesti pettynyt.

Mä rakastuin tohon Roseen jo nyt. Jotenkin lapsi, jonka on kasvattanut Severus Kalkaros, kuulostaa niin mielenkiintoiselta että mä en voinut olla lukematta. Ja muutenkin mä oon monesti miettinyt että mitä jos joku lapsi ols kasvanut Tylypahkassa, että millainen sen lapsus olis ollut? Mulle tuli nyt okeasti valtava liuta kysymyksiä päähän, ja mulla ei oo yhteenkään (vielä) vastausta. Toivotaan että osa ratkeaa tarinan edetessä.

Severus oli mun mielestä tässä tosi IC, vaikka sillä olikin tässä lyhyessä prologissa vaan pieni osa - tai siis iso osa, mutta miestä itseään ei ollut paikalla kuin vähän. Tai siis... no, ihan sama, tajusit varmaan. Se sen tavanomainen ivallisuus tuli hyvin esille ja mä pystyin itse asiassa aika hyvin kuvittelemaan ton tilanteen. Vaikka eihän tässä toki tuota kuvailua juuri ollut. Siihen voisi ehkä panostaa, jos jotain rakentavaa kommenttia nyt kerran pitää antaa.

Siivistä sen veran, että vaikka tuolla lukee ihan selvällä suomen kielellä että kyseessä on lepakkomaiset siivet, niin silti mun mielikuvitus on tehnyt täle tytölle mustat perhosen siivet. Go me! Pitää yrittää terästäytyä näitten mielikuvien kanssa.

Mä toivoisin jatkoa. Olis tosi kiva jos sitä tulis, ja pian.

[Distinctive]

Kiitokset Salla!
Mukavaa että pidit Yritän panostaa tuohon kuvailuun... Kumma tuo sinun mielikuvasi perhosen siivistä, mutta mikä minä olen siitä sanomaan. Eräässäkin kirjassa sinisen lohikäärmeen mielsin aika keltaiseksi...
  Hyvä, että Severus oli mielestäsi IC, sillä siihen pyrinkin!

No, nyt kun toivoit jatkoa niin laitan tuon varastossa olleen pätkän esille Tämä on vielä lyhyt, mutta seuraavien pitäisi olla hieman pidempiä. Toivotavasti saan niihin enemmän kuvailua... mutta kuitenkin ole hyvä ja nauti/inhoa!

1. luku

Tupa ja sen tarkoitus

"Severus Kalkaros, sinä pahuksen rotansilmäliuos-aivo!" ääneni kaikuu huoneessa, josta laukkuani ei enää ole.
"Niin Rose-kulta?" Severus sanoo pehmeällä äänellä, painottaen sanaa kulta. Näytän kasvattajalleni kieltä ja puristan käteni yhä tiukempaan puuskaan.
"Mihin pahukseen piilotit laukkuni?!"
"Minä en ole-"
"NO KYLLÄ MUUTEN OLET!"
"Rose, rauhoitu..."
"En ennen kuin tuot laukkuni tänne!"

Mutristan suutani ja rasvatukkainen mies tuijhottaa minua herkeämättä. Yritän vastustaa räpäyttämistä, vaikka kyyneleet pyrkivätkin jo sinisiin silmiini. Olemme ennenkin ottaneet tuijotuskilpailuja.
Minä en koskaan voita.
Enkä tänäänkään.
"Äh, antaa olla... antaisitko sauvani, kiitos?" ärähdän Kalkarokselle, jonka hymy on sietämättömän itserakas. Nappaan sauvani ja silitän sen pintaa jo hieman rauhallisempana. Sauvani on valmistettu pihlajasta, sen sisus on toivotonta toivoa ja pituutta löytyy tasan 13 tuumaa. Ollivander sanoi, että se soveltuu parhaiten vaativiin loitsuihin.

Pyh. Minusta se soveltuu parhaiten takapuiksi.

"Rose, älä vain riko sitä", Severus huomauttaa nähtyään inhoavan ilmeeni.
"En. Vaikka pärjäänkin paremmin ilman... sauva vain rikkoo taikuuden kanavan", syljen sanat suustani ja koetan heilauttaa sauvaa. "Tulejo laukku!"
"Hmm..." Kalkaros mutisee, kun mitään ei tapahdu. "Älä luovuta."
Minä tuhahdan ja lasken sauvan pöydälle, asetan kämmeneni yhteen ja ajattelen loitsua mielessäni. Jo parin sekunnin kuluttua laukku viilettää ilman halki luokseni -kotitonttu kahvassa roikkuen. Laukku asettuu maahan ja kotitonttu putoaa rähmälleen maahan, se hakkaa itseään pikkuisilla nyrkeillä ja minä ryntään nostamaan sen ylös.

"Hei, mikä on?" kysyn ja yritän pitää sen poissa itsemurhatoimistaan.
"Hain laukkua, mutta neiti tahtoikin sen takaisin. Anteeksi neiti, anteeksi.Anteeksi!" se kiljuu ja pulleat kyyneleet valuvat ryppyisiä kasvoja pitkin.
"Hei! Lopeta!" kiljun hädissäni ja rauhoitun, kun tonttu lopettaa ja lähtee ontuen kohti keittiöitä. Käännyn ja valmistaudun pyytämään anteeksi Severukselta, mutta armoisa "isäni" onkin päättänyt häipyä, joten avaan laukkuni ja tarkistan vielä kerran tavarat. Toisaalta niiden tarkistaminen tuntuu tyhmältä, kun en kuitenkaan lähde linnasta pois. Muutan vain johonkin koulun tuvista.

Olen itse asiassa aika onnekas, vaikka selästäni törröttääkin pari lepakonsiipiä. Olen oppinut eteväksi taikojaksi, jos sauvaa ei lasketa, ja erityisen etevä olen liemissä!
Uskon olevani luokkani priimus...
Pysähdyn miettimään sitä, mihin tupaan päätyisin. Ikinä en suostuisi Puuskupuhiin ja vielä vähemmän Rohkelikkoon. Korpinkynsi kaiketi menisi vielä, mutta taivaallii sattumus olisi päästä Luihuiseen, Severuksen tupaan...

"En usko että pääset Luihuiseen, sydämesi on liian puhdas", sanoo ääni takanani ja vilkaisen kummistuneena ympärilleni, mutta en näe ketään tai mitään.

"Tupien merkitys on liian suuri sinun suurelle tulevaiuudellesi... Ehei, muita suunnitelmi on varattu tuolle, joka tulee vielä saaman suuria aikaan..."

[Scaramouche]

Vau, tässä oli jo enemmän kuvailua. Ja nyt jopa onnistuin kuvittelemaan lepakonsiivet! *hyppii tasajalkaa ja kiljuu riemusta korvia särkevästi* Jooh, asiaan...

Mä jotenkin oon aavistellut koko ajan että se ei päädy Luihuiseen. Koska se olis liian selvää. Liemimestarin kasvattama lapsi, joka on kasvanut luihuiseksi, TÄTTÄRÄDÄÄ joutuukin tyyliin Rohkelikkoon. Klisee, tiedän, mutta aina voi toivoa. Toivominen pitäis btw kieltää lailla... Ja miettiminen sitten samaan syssyyn.

Joitain virheitä bongasin, kannattaa niihin kiinnittää vähän enemmän huomiota. Suosittelen betan hankkimista, se helpottaa ihan jumalattoman paljon (paraskin sanoman kun en mä ite käytä betaa ollenkaan... mutta siihen kyllä oppii).

Joo, jatkoa saa taas tulla yhtä nopeasti.

[Distinctive]

Kiitos taas kommentista Salla!
Ikävä kyllä jatkoa ei varmaan ihan näin pian tule x) mutta mahdollisimman pian kuitenkin...

[Distinctive]

Selvä... yritän hankkia betan mahdollisimman pian, mutta julkaisen nyt tämän luvun vielä ilman betaa.
Tämäkin jäi vielä hieman lyhykäiseksi, mutta YRITÄN saada seuraavista pidempiä...

Luku 2

Astu tupaasi muru!

Hengitin syvään nenän kautta.

"Oletko valmis Rose?" Dumbledore kysyi lempeästi ja minä nyökkäsin. Väänsin kasvoilleni rohkean hymyn, joka soti katseni pelokkuutta vastaan. Koko ruumiini tärisi kun istahdin jakkaralle.
"Odota hetkinen, haen vain Severuksen", rehtori huikasi ystävällisesti ja lähti ulos huoneensa ovesta.

Istuin hiljaa jakkaralla ja katselin ympärilleni Dumbledoren huoneessa. Olin ollut siellä ennenkin, mutta ensimmäistä kertaa minua pelotti oikeasti.
Kohta minut lajiteltaisiin.
Olimme Dumbledoren kanssa yhdessä päättäneet, että minut lajiteltaisiin ennen koulun alkua, jotten kiinnittäisi katseita itseeni jo alussa... Toisaalta kaikki luultavasti unohtaisivat minun siipeni lähes heti. Huhujen mukaan Harry Potterkin oli tulossa tänä vuonna Tylypahkaan.

Ovi avautui hieman narahtaen ja Dumbledore astui sisään Severus muassaan. Mutristin suutani ja mulkaisin Kalkarosta rumasti, vaikka jännitin edelleen lajittelua. Severuksen silmät kapenivat uhkaavasti, mutta Dumbledore nauroi lämpimästi.
Severus oli vaatinut päästä katsomaan lajitteluani.

"Rose, oletko varmasti valmis?" Kalkaros kysyi ja minä nyökäsin rohkeasti. Tuolle en kyllä pelkoani näyttäisi.
"Hienoa!" rehtori huudahti ja otti hyllyltä lajitteluhatun. Sekin oli vanha tuttuni, olimmehan pitäneet pitkiäkin keskusteluja viime vosien aikana. Itse asiassa minä keksin yleensä sen laulut.

Havahduin ajatuksistani, kun hattu valahti silmilleni. Sydämmeni vauhkoontunut syke rauhoittui hieman, kun kuulin sen tutun ja pehmeän, lempeän äänen:
"Kas kas Rose! Et sitten lajitelluta itseäsi illalla... oletkos kärsimätön? Noh, pitäisi varmaan päättää tupakis sinulle... Hmm... hankalaa! Tahtoisit itse Luihuiseen eikös niin? Kyllä vain. Mutta vaikka oletkin ovela, ei sinun ole määrä mennä sinne. Ei. Olet sydämeltäsi liian puhdas sinne...
Katsotaanpas! Et ole tyhmä, totta totisesti et. Toisaalta olet kilttikin... ja keppostelevakin muuten! Rohkeutta ei puutu, ei ei... Mutta älykäs sinä olet hyvä tavaton, niin oletkin! Älykkäämpi kuin olen nähnyt vuosiin... Saatat ylittää jopa hänet-joka-jääköön-nimeämättä... ja ehkä jopa itse arvoisan rehtorin... Mutta heikkouksiakin löytyy... Tavaton sentään! Tekisit jotain tuolle hurjalle luonnollesi!"

Hattu tuntui papattavan ikuisuuksiin asti ja aloin jo hermostua sen harmaan sisuksen katselemiseen, kun se hiljenikin hetkeksi. Hiljenemisen jälkeen se puhui taas:
"Olen päättänyt, saat luvan olla KORPINKYNSI!"

Ilmeisesti se oli sanonut viimeisen sanan ääneen, sillä Dumbledore otti hatun päästäni ja hymyili iloisesti.
"Onneksi olkoon Rose, mainioon tupaan pääsitkin!" hän sanoi siniset silmät tuikkien ja näin muutaman hopeisen kyyneleen tippuvan partaan.
"Astu tupaasi muru!" hattu huikksi hyllylltä, ennen kuin hiljeni lopullisesti.

Olin hämmennyksestä mykkänä; olin siis päätynyt Korpinkynteen, enkä Luihuiseen. Kaikki tuntuivat olevan iloisia.
Paitsi yksi, korjasin ajatustani.

Severuksen huulet olivat kaartuneet tekohymyyn, joka olisi hämännyt kaikkia muita, paitsi minua. Lisäksi tummista silmistä paistoi pettymys.

[Scaramouche]

Mä arvasin. Luihuinen tai Rohkelikko olis ollut liian ilmeinen. Korpinkynsi on hyvä.

Jotenkin mä arvasin myös ton Severuksen reaktion. Mun mielestä siinä oli jotain niin tajuttoman hellyttävää, kun se oli pettynyt. Se oli niin - no, isällinen siinä kohdassa. Joskin mä oon kyllä sitä mieltä että sanoja isällinen ja Kalkaros ei voi sisällyttää samaan lauseeseen... No, nyt sekin on sitten tehty.

Mä olin jo melkein unohtanut että sillä on siivet! Ne on niin luonnolliset tai jotain. Tai siis luonnottomat, totta kai, mutta silti jotenkin... äh. Mä ajattelen taas liikaa. Se on btw sukuvika.

KAIKILLE TIEDOKSI ETTÄ MÄ SYÖN JOTAIN TOSI PAHAA JOS TÄHÄN EI KUKAAN MUU MEINAA KOMMENTOIDA KUN MÄ KOSKA TÄÄ ON OIKEASTI TOSI HYVÄ JA TARVITSEE JONKUN LUKIJAN JOKA ON TÄYSIJÄRKINEN!!

Hei hei ja anteeksi capsin raiskaus...

[Distinctive]

Kiitos taas Salla!
Ja miten niin jonkun joka on täysjärkinen? Eikö kaikki parhat ole ei-täysjärkisiä.
Mutta kiitos
Sain tänään tästä kehuja myös siinä virtuallitylypahkassa jossa kirjoitan tätä.  <-- Juu, olen lapsellinen ja näin x)

ja tämä virtuaalitylypahka on siis täällä

[Distinctive]

Noniin, ei tuu kesää :/ 
  En nyt saa pitkää tekstiä aikaa, kun on niin paljon ideoita ja hemmetinmoinen kiire kirjottaa. Ja on liikaa aikaa.
Noh, teksti pitenee ja julkasujen väli pitenee luultavasti ensviikolla, kun loma loppuu

Ja ainiin; betaa en vielä ole saanut hommattua, mutta hakusessa on

luku 3

Potter ja Severus

Potter ja Severus

Vanhat oppilaat olivat saapuneet vaunuilla koululle ja väki vyöryi nauraen ja pölisten Suureen saliin. Kaikki asettuivat omiin tupiinsa ja minä katselin jännittyneenä toiselta puolelta Salia, opettajien kulkuaukon ovenraosta. En uskaltanut mennä siipineni vielä pöytään, sillä nekin harvat oppilaat, jotka olivat minut joskus nähneet, eivät oikein... suvainneet minua.
Heistä olin pahempi kuin kuraverinen.
Puolilajinen mutaatio.
Hirviö.

"Roselyne", kuului jäätävä lausahdus selkäni takaa ja kiepsahdi nopeasti ympäri sillä tuloksella, että kaaduin rähmälleni Severuksen jalkoihin.
"Roselyne", Kalkaros toisti, "Mikset ole tupasi pöydässä?"
"No kun.. tuota noin..." mutisin hämilläni ja nousin nopeasti pystyyn kasvot punaisina. En halunnut paljastaa, että minua pelotti.
"Pelottaako arvon neitiä?" Severus kysyi ivallisesti ja hetken minun teki mieli tunnustaa. Tunnustaa, että pelotti. Tunnustaa ja kavuta Kalkaroksen syliin itkemään.

Se hetki meni ohi nopeasti.

"Ei todellakaan", sanoin vähintäänkin yhtä jäätävästi kuin Severus. "Millaiseksi sinä minua oikein luulet?"
"Vastuuttomaksi oppilaaksi?" Kalkaros totesi ivallisesti. "Nyt, tupapöytääsi siitä. Ja..." Severus lisäsi ilkeästi virnistäen, "Viisi pistettä Korpinkynneltä."
"Mitä-"
"Nyt, tai poistan viisikymmentä."
"Mutta-"
"Ei muttia, en aio sallia sinulle mitään erikoisoikeuksia"
Näytin kuitenkin Kalkaroksen selälle kieltä ja eräsä rumaa käsimerkkiä.

~~~

Istuin Korpinkynnen pöydän kaukaisimmassa ja rauhallisimmassa päässä, mahdollisimman kaukana ivalisista katseista ja haukkmasanoja sylkevistä suista.
Toisin sanoen kaukana luihuisista.

Hattu oli jo jonkin aikaa huudellut nimiä, mutta koko sali hiljeni tämän lähes viimeisen kohdalla.
"Harry Potter!" McGarmiva julisti ja hontelo, mustatukkainen poika käveli täristen jakkaralle. Hattu tiputettiin pojan päähän ja se tuntui miettivän ikuisuuksia. Lopulta se kuitenkin huusi tuvaksi "ROHKELIKKO!" ja koko Rohkelikon tupa hurrasi. Koko sali tuntui herävän eloon; Puuskupuhit taputtivat innottomasti ja Korpinkynnet naureskelivat hieman samalla, kun Luihuiset puistelivat päitään.
Minun huomioni kiinnittyi Kalkarokseen.

Kasvattajani ilme oli niin sanoinkuvaamattoman inhoava, etä säpsähdin tahattomasti. Olin äärettömän helpottunut siitä, ettei katse kohdistunut minuun, mutta samalla mitin minkä kumman takia se oli noin inhoava.
Johtuiko koko juttu siitä "kamalasta James Potterista", jollaiseksi Severus kuvaili Harryn isän?

[Kuolotar]

Ihana tarina toivottavasti jatkoa tulee pian =)

[Lumille]

Wii!
Roselyne vaikuttaa kyllä todella mielenkiintoiselta hahmolta! Kalkkaroksen kasvatti, viettänyt lapsuutensa Tylypahkassa ja kaiken lisäksi vielä varsin fiksultakin vaikutti, kun kutsuloitsukin sujui : ) Tietenkin kaiken kruunasi siivet ja hämäräinen syntyperä.

Jotakin virheitä löysin,

Laukku asettuu maahan ja kotitonttu putoaa rähmälleen maahan

Pikkuinen sanatoisto (:

"Oletko valmis Rose?"

Laittaisin varmaan pilkun valmis -sanan jälkeen. En oikein tiedä onko tuo virhe tai mikään, mutta tuntuu jotenkin sujuvammalta lukiessa

eräsä, haukkmasanoja, etä, vosien

Joitakin pikku näppäilyvirheitä löysin, jotka eivät perjaatteessa mitään kieliopillisia virheitä ole, mutta silti töksäyttelevät ikävästi muuten hienosti sujuvan tekstin keskellä. (:

Ja sitten bongasin tuolta, että sali yksinään oli kirjoitettu isolla. En nyt menisi vannomaan tai mitään, ja viittaahan tuo tuohon Suuren salin erisnimeen, mutta uskoisin että kirjoitetaan pienellä. : )

Mutta muuten siis teksi oli oikein sujuvaa, ja olit hienosti saanut hyviä ja piristäviä sanavalintoja ripoteltua kivasti tekstiin (: Juoni kuulostaa tosi kivalta ja mielenkiintoiselta, enkä oikeestaan muutaman virheen lisäksi löytänyt mitään moittittavaa
Jään ehdottomasti seurailemaan !

Ja muuten, jos etsiskelet vieläkin betaa, niin täällä saattaisi ehkä olla yksi vapaaehtoinen? (:

[Distinctive]

Kiitos kommentista Kuolotar ja Lumille

Korjailen noita virheitä tässä myöhemmin
Ja beta kyllä kelpaa! Jos lähetän seuraavaa lukua sitten sinulle?

[Roosa]

Uusilukija!
Vau,kuulostaakivalta!
Joo,tiedän,enolekäyttänytvälilyöntejä,pikkuveljetrikkonäppäimen
Aimikä?Rakentaja?Kunnollinenkommentti?Nelähtiuimaan.

-Roosa

[Animaaki]

"Astu tupaasi muru!"

"Tavaton sentään! Tekisit jotain tuolle hurjalle luonnollesi!"

Ihana lajitteluhattu... Ihana ficci! Juuri sellaisen tyylinen mistä tykkään. Fantasiaa, taikoja, siivekkäitä ihmisiä, ivallinen kalkaros... Aaah! Uusi lukija on saapunut sivustolle!

[Ruskapoika]

Nimi pakotti avaamaan, kun... No, se on hieman erikoinen ja salaperäinen, enkä kadu yhtään, että avasin! Ideasi on varsin kiintoissa. Erikoinen, joka herättää monta kysymystä mieleen. Kuka Roselyn ylipäätään on? Mistä hän on peräisin, varsinkin, kun siivet törröttävät selässä? Tuskin se ihan tavallista on taikamaailmassa saada tuollaisia mutaatioita selkäänsä, joita ei edes saada poies. Tosin, siipien kautta nousee mieleen, että oisko Roselyn jonkun älyllisen taikaeläimen ja noidan/velhon lapsi. Kun, sittenhän nuo siivet olisivat hyvin selitettävissä.

Kirjoitustyylisi on hyvin juostava ja lipuu lävitte, vaikka nuo siellä täällä olleet kirjoitusvirheet vähän häirihte, mutta sait näköjään jo betan, joten jätän niistä jäkättämisen nyt tähän. Mutta siis. Pointti oli se, että nyt kun saat betan, niin teksti muuttuu vielä paremmaksi lukea. Koska juoni on mukaansa tempaava ja mielenkiintoinen, ja kirjoitustyylisi hirmu mukava, koska se päästää lukijan hyvin tarinaan sisään.

Lisäks miusta on hauska huomata, että oot saanu vaikeen hahmon pysymään IC:nä. Severus on vaikee kirjottaa välittäväks kasvatti-isäks, ilman että se menee ihan OoC:ks, mutta sie oot onnistunu hyvin. Severuksen isällisyyden huomaa sen piikikkään ja ivallisen kuoren alta. Varsinkin siinä kohtaa, kun Roselyn oli lajiteltavana Dumbledoren kansliasssa. Se pettymys, joka Severuksessa oli, kun Roselynistä ei tullutkaan luihuista, niin... Se oli ymmärrettävää. Severus kuitenkin arvostaa varmasti eniten omaa tupaansa, eikä välittäisi oikein muista. Eikä arvosta sitä, että kasvattityttö joutuu johonkin muuhun tupaan. Onneksi ei sentään kuitenkaan Rohkelikkoon. Korpinkynsi on hyvä tupa Roselynille, joka vaikuttaa taitavalta ja nokkelalta tytöltä, joka on ottanut hieman kasvatti-isänsä luonnetta itselleen. Tyttö pärjää varmasti paremmin Korpinkynsissä kuin Luihuisessa olisi pärjännyt.

Jään oottelemaan mielenkiinnolla jatkoa!