Genesis, S

[Siber]

Kirjoittaja: Siber
Ikäraja: S
Genre: epämääräinen runoproosa-asia

A/N: Oli tarkoitus opiskella kemiaa, kirjoitin vahingossa tämän. Jos jollakulla on jotakin naputettavaa ikärajasta (tässä kun nyt kuitenkin on vähän sellaisia... vivahteita), niin antaa tulla vain, en vain itse suostu uskomaan että tästä yhtään kukaan mitään traumoja sais.
Fysiikan laeista tai muusta höpöhöpöstä ei saa valittaa. Huomasin vasta puolivälissä, mihin suuntaan tämä lähti menemään, ja sittenkin se jatkui ihan omia ratojaan. Ei ole mihinkään faktatietoon perustuva alkuräjähdyskuvaus siis. Ni.

Genesis

Pimeyden ja ihon välillä ei ole enää mitään. Hän tuntee pimeän kieppuvan lähemmäs, tunnustelevan hänen muotoaan näkymättömissä. Se läpäisee lihan ja juoksee heikkona värinänä niskasta vatsanpohjaan ja varpaista lanteille, voimistuu. Hän voi tuntea punaisen hehkun ihon alla. Hehku, suloinen hehku. Hänestä tulee niin kirkas, että varjot katoavat ja pinnat sulautuvat yhteen. Keuhkot eivät muista, kuinka hengitetään. Aurinko hänen vatsassaan vie tilan ilmalta.

Pehmeä, kostea pimeys liukuu kuumuutta säteilevää ihoa vasten. Se kietoutuu häneen kaikkialta. Liikkuu. Liikkuu. Pois hankautuu kaikki, mikä pitää valon sisällä. Hänen aurinkonsa leimahtaa liekkeihin, pimeä ympärillä roihuaa kuin kaasupilvi.  Hiukkaset törmäävät yhä uudestaan, erkanevat taas. Uudestaan.

Tulen jälkeen kuumuus hiipuu. Hän on sulanut ja liuennut. Hänestä on tullut meri, rannaton aava, aallot nousevat ja laskevat ja tasoittuvat tyyntyessään. Alkueliöt jakautuvat lämpimissä vesissä. Kalat nousevat maalle, linnut levittävät siipensä, juuret kurottavat syvemmälle maan sisään. Kuu asettuu paikalleen taivaankannen toisella puolen.

Nainen sitoo hiuksensa ja avaa makuuhuoneen sälekaihtimet. Taivas on savunharmaa, ruuhka jo alkanut. Hän palaa vuoteeseen ja vetää peitteen korvilleen pyydystääkseen vielä muutaman minuutin unta.

[RoastedGarlic]

Hii no kannatti pyytää julkaisemaan tämä!

Tykkäsin tässä erityisesti siitä, miten tuo loppu teki tästä ihan eri metaforan kuin alussa kuvitteli. Lisäplussaa vielä mielikuvituksellisuudesta: ei ollut ollenkaan kliseinen kyllä teemoiltaan.

[NicuQ]

No tämä oli .. erikoinen. Hyvällä tavalla vain, älä huoli! Ihan hyvä vaan, ettet opiskellut sitä kemiaa (hömhöm, kannustan täällä ihmisiä olemaan opiskelematta), vaan kirjoitit tämän, koska oli kyllä eriskummallisen mainio lukukokemus. Tälläisiin en olekaan ennen törmännyt ja se tekikin tästä varmaan vieläkin mainiomman. Jo ensimmäiset lauseet luettuani tiesin, että tulisin pitämään tästä ja niimpä sitten lopetus oli vain .. ah. Ihanan ennalta-arvaamaton (yh, olenko minä vain typerä ja ennustustaidoton lapsi?).

Mutta se oli tarkemmin ajateltuna juuri sopiva tähän ja täydensi kokonaisuuden. Kuvailu oli toimivaa ja sujuvaa, ainakin minun mielestäni helppolukuista vaikka paria kohtaa pitikin jäädä miettimään hetkeksi. Mutta se on vain ja ainoastaan hyvä asia. Niin teksti ei edennyt liian nopeasti ja kaikessa lyhykäisyydessään se oli hyvä. Pelottavinta ehkä oli, että kykenin oikein näkemään kaikki nuo tekstin asiat elävinä (?) mielessäni. Olenkohan katsonut nyt liikaa kaikenlaisia fantasialeffoja .. Kenties, mutta niin se vain meni.

Joka tapauksessa tämä oli hyvä, ehdottomasti lukemisen arvoinen teksti. Kiitos.

[hedge14]

Tämä on jotenkin ihanan monimuotoinen näin lyhyeksi tekstiksi. Jokainen lukija pystyy varmaan repimään tästä irti jotain itseään kiinnostavaa tulkintaa. Kielikuvat ovat herkullisen outoja ja pidin eniten lauseesta ”Aurinko hänen vatsassaan vie tilan ilmalta.” Koko teksti tuntuu ”elävältä”,  ja pystyn melkein näkemään kuvailemasi asiat.

Kiitos hyvästä lukukokemuksesta!

[Siber]

Olettepa kivoi!

RoastedGarlic, nyt olen kiinnostunut, että mitä metaforia sä tässä näit. :b Musta tämä lähtisi taipumaan aika moneen eri suuntaan, sen verran epämääräistä menoa. Hyvä jos pahin kliseisyys oli vältetty ja kiitos vain pitämisestä ja sen sellaisesta!

NicuQ, erikoisuus on uskoakseni ihan hyvä kohteliaisuus! Hyvä kuulla, että välillä piti pysähtyäkin, tällaisten lyhyiden tiiviiden tekstien vaarana on vähän se, että ne vain vilahtaa ohi ja se pieneen tilaan ahdettu sisältö jää kokonaisuudessaan tavoittamatta. Itse tuota on vähän vaikea arvioida, kun tekstin lukee sen viisitoista kertaa lävitse ja muistaa ulkoa jo etu- ja takaperin - ei siinä sit enää hahmota, että onko tekstissä mitään tarttumapintaa vai meneekö vain ohi korvien. Kiitos itsellesi.

hedge14, ilo olla outo. Kiitos kommentista!